Mä oon 15v poika, harrastin jääkiekkoa 2 kertaa viikossa, kävin kuntosalilla ja pelasin tietokoneella vapaa-ajalla, koulu meni/menee hyvin ja ka on 9 paikkeilla, kavereita on hyvin ja elämä oli melko mallillaan, kunnes tää alko. Luulen siis että mulla on tänä krooninen väsymysoireyhtymä.
Tämä alko kun reilu kuukausi sitten huomasin että olo oli yhtäkkiä väsynyt ja sellainen flunssan kaltainen ja maha meni sekaisin ja tuli ripulia. Uniongelmat alkoivat ja uni oli sellaista pinnallista. Olo oli jatkuvasti kuumeinen, mutta kuumetta ei mittarin mukaan ollut. Ruokahaluttomuutta tuli. Olin sitä ennen ollut kunnon suursyömäri ja tavoitteena ollut tässä nostaa painoa. Kävin koulussa pari viimeistä päivää ja siellä paleli ja kädet taskussa koko ajan ja huolestutti että mikä tää on viikonlopun vain makasin kun en jaksanut tehdä mitään. Seuraavalla viikolla kävin vain maanantaina ja perjantaina koulussa. Kävin pelaamassa jääkiekkoa, jonka jälkeen olo meni huonommaksi ja pyörrytti. Illalla jalat vapisivat ja ahdistuin enemmän kun olo ei helpottanut. Olin viikon poissa koulusta, kun olo oli niin uupunut, ahdistunut, ei jaksanut tehdä muuta kuin olla puhelimella ja maata sohvalla. Oli kokeita rästissä mutta lukemisesta ei tullut mitään, koska en pystynyt keskittymään enkä tehnyt läksyjäkään. Käytiin kaksi kertaa lääkärissä ja verikokeista ei löytynyt mitään ja toisella kertaa mut laitettiin psykiatrille ja sain ahdistuslääkkeitä unen saamiseksi. Yritin hyväksyä sen että kyseessä ei ole mikään sairaus ja olen uupunut ja ahdistunut. Löysin tän sairauden ja huomasin että oireet passasivat minuun. Kuitenkin olo alkoi paranemaan ja jaksoin mennä kouluun ja kävin puoli viikkoa koulussa ja hiihtoloma koitti. Olo oli parantunut selvästi ja mielialani oli iloinen ja jaksoin käydä nuotiolla, keilaamassa kavereiden kanssa ja kävin pelaamassa jääkiekkoa. Jääkiekon jälkeen olo oli vähän huono eikä tullut sellaista hyvän olon tunnetta mikä yleensä tulee ja sitä ihan nauttii elämästä liikunnan jälkeen, mutta jaksoin kuitenkin pelata jotenkin, mutta sitten hiihtoloman puolessa välissä alkoi taas sama uudestaan ja en ole nyt viikkoon jaksanut tehdä mitään ja olen vain maannut kotona ja käynyt enintään vähän pihalla kävelemässä kokeilun vuoksi, mutta tuntuu, että siitä ei ole apua enkä todellakaan uskalla lähteä kunnolla yrittämään liikuntaa kun olo niin voimaton vaan etten jaksa edes tietokoneella pelata. Käsilihaksissa ja jaloissa on öisin vuorotellen lihaskipua.
On tulossa lääkäriaika jollekin yleislääkärille joka sitten tietää enemmän masennusasioista. Olen lukenut siitä että jos on cfs voi hoidon saaminen olla vaikeaa täällä ja se huolettaa.
Ärsyttää ku ei tiiä mikä vaivaa ja ahdistaa myös ja sitä haluais vaan että nyt joku asian osaava lääkäri tutkisi. Yksi lievä paniikkikohtaus tuli kesällä joka meni ohi nopeasti. Luulin että mulla on joku aivoverenkiertohäiriö kun kädestä meni voima ja kai puutui ja netissä luki että voisi olla oire siitä ja tuli paniikki ja kun ketään ei ollut kotona panikoiduin ja isä tuli kotiin ja asia meni ohi.
Kun tämä uupumushomma tuli olen välillä panikoinut että onko tämä joku sydäninfarkti yms. ja olen joutunut soittamaan äidille.
Tuntuu että muiden on vaikea ymmärtää tätä, kun ei vaan jaksa.
Jotkut sanovat vain että tee nyt jotain.
Haluaisin tehdä kaikkea, käydä koulussa ja elää normaalisti, mutta kun se tuntuu vaikealta.
Voisiko joku muu kuin cfs olla tälle syy?
Tämä alko kun reilu kuukausi sitten huomasin että olo oli yhtäkkiä väsynyt ja sellainen flunssan kaltainen ja maha meni sekaisin ja tuli ripulia. Uniongelmat alkoivat ja uni oli sellaista pinnallista. Olo oli jatkuvasti kuumeinen, mutta kuumetta ei mittarin mukaan ollut. Ruokahaluttomuutta tuli. Olin sitä ennen ollut kunnon suursyömäri ja tavoitteena ollut tässä nostaa painoa. Kävin koulussa pari viimeistä päivää ja siellä paleli ja kädet taskussa koko ajan ja huolestutti että mikä tää on viikonlopun vain makasin kun en jaksanut tehdä mitään. Seuraavalla viikolla kävin vain maanantaina ja perjantaina koulussa. Kävin pelaamassa jääkiekkoa, jonka jälkeen olo meni huonommaksi ja pyörrytti. Illalla jalat vapisivat ja ahdistuin enemmän kun olo ei helpottanut. Olin viikon poissa koulusta, kun olo oli niin uupunut, ahdistunut, ei jaksanut tehdä muuta kuin olla puhelimella ja maata sohvalla. Oli kokeita rästissä mutta lukemisesta ei tullut mitään, koska en pystynyt keskittymään enkä tehnyt läksyjäkään. Käytiin kaksi kertaa lääkärissä ja verikokeista ei löytynyt mitään ja toisella kertaa mut laitettiin psykiatrille ja sain ahdistuslääkkeitä unen saamiseksi. Yritin hyväksyä sen että kyseessä ei ole mikään sairaus ja olen uupunut ja ahdistunut. Löysin tän sairauden ja huomasin että oireet passasivat minuun. Kuitenkin olo alkoi paranemaan ja jaksoin mennä kouluun ja kävin puoli viikkoa koulussa ja hiihtoloma koitti. Olo oli parantunut selvästi ja mielialani oli iloinen ja jaksoin käydä nuotiolla, keilaamassa kavereiden kanssa ja kävin pelaamassa jääkiekkoa. Jääkiekon jälkeen olo oli vähän huono eikä tullut sellaista hyvän olon tunnetta mikä yleensä tulee ja sitä ihan nauttii elämästä liikunnan jälkeen, mutta jaksoin kuitenkin pelata jotenkin, mutta sitten hiihtoloman puolessa välissä alkoi taas sama uudestaan ja en ole nyt viikkoon jaksanut tehdä mitään ja olen vain maannut kotona ja käynyt enintään vähän pihalla kävelemässä kokeilun vuoksi, mutta tuntuu, että siitä ei ole apua enkä todellakaan uskalla lähteä kunnolla yrittämään liikuntaa kun olo niin voimaton vaan etten jaksa edes tietokoneella pelata. Käsilihaksissa ja jaloissa on öisin vuorotellen lihaskipua.
On tulossa lääkäriaika jollekin yleislääkärille joka sitten tietää enemmän masennusasioista. Olen lukenut siitä että jos on cfs voi hoidon saaminen olla vaikeaa täällä ja se huolettaa.
Ärsyttää ku ei tiiä mikä vaivaa ja ahdistaa myös ja sitä haluais vaan että nyt joku asian osaava lääkäri tutkisi. Yksi lievä paniikkikohtaus tuli kesällä joka meni ohi nopeasti. Luulin että mulla on joku aivoverenkiertohäiriö kun kädestä meni voima ja kai puutui ja netissä luki että voisi olla oire siitä ja tuli paniikki ja kun ketään ei ollut kotona panikoiduin ja isä tuli kotiin ja asia meni ohi.
Kun tämä uupumushomma tuli olen välillä panikoinut että onko tämä joku sydäninfarkti yms. ja olen joutunut soittamaan äidille.
Tuntuu että muiden on vaikea ymmärtää tätä, kun ei vaan jaksa.
Jotkut sanovat vain että tee nyt jotain.
Haluaisin tehdä kaikkea, käydä koulussa ja elää normaalisti, mutta kun se tuntuu vaikealta.
Voisiko joku muu kuin cfs olla tälle syy?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.