1.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt’ turvan hädässänsä sielu sais.
2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss’ on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt’ turvan hädässänsä sielu sais.
2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss’ on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa.
Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa.
kuinka ajattelette tuon "ristin" valaisevan, koska se on ihmisen työtä.
Ihminen sen ristin rakensi?
Minua valaisee enemmän tuo sijaisuhri- eli vertauskuvallinen sana- karitsa.
Sijaiseni valaisee pelastukseni ja risti valaisee, millainen kelvoton on ihminen, joka rakentaa omintöin Jumalaa vastaan ristin, niin lähimmäiselle, kuin Kristukselle.
Mikä tehdään lähimmäistä kohtaan, se tehdään Kristusta kohtaan.
Eli se pahatus, se kohdistuu Jumalan luomaan.
Siksi risti- se ei soi minun korvaani onnena, vaan ilmaisuna siitä, mitä pahaa ihminen saa aikaiseksi.
Risti, ristin muoto, oli jo Mooseksen aikaan, on Jumalan asettama.