Vapaa-ajattelijoilla on paljon raamattukritiikkiä, joka paikoin on varsin aiheellista. Yksi erittäin vastenmielinen tapa, jota historiassa on esiintynyt ja miksei edelleenkin joidenkin kulttien yhteydessä, mutta vain eri muodossa, ovat ihmisuhrit. Vapaa-ajattelijat ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä: "Hyväksyykö Jumala ihmisuhrin?"
Vastaukseksi tähän on nostettu Aabraham ja Iisak kuin myös Jeftan tytär ynnä esikoiset joita jumala vaati itselleen.
2. Moos. 22:29 "Älä viivyttele antamasta antia vilja- ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle."
Tuom. 11:30-39 "Ja Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini, niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi."
Hyvä raamatunkohta, jonka netistä löysin, on myös 2. Samuelin kirja 21 luku. Siinä Daavidin aikana on nälänhätä, joka kesti kolme vuotta, minkä vuoksi Daavid etsi herran kasvoja. Jumalan vastaus oli, että "Saulin tähden, verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaiset".
Tämä johti siihen, että "kuningas otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Meerabin, Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle,"
nämä sitten luovutettiin gibeonilaisille, jotka puolestaan lävistivät heidät paaluihin vuorella herran edessä. Jae 14 kertoo:"ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan. Tehtiin kaikki, mitä kuningas oli käskenyt. Niin Jumala leppyi maalle."
Jumala siis leppyi vasta saatuaan seitsemän ihmisuhria. Uskovaisten selitykset yleensä ovat luokkaa, jossa jumala ei halua eikä hyväksy ihmisuhreja, vaikka raamatusta käy hyvin esiin se, että tavat eivät poikenneet muiden kansojen tavoista positiivisesti. Kaiken lisäksi raamattu tunnustaa ihmisuhrien vaikutuksen muidenkin kansojen hyväksi. Tämä ilmenee niin ikään netistä löydetyn haun perusteella
2 Kun. 3:27 Niin hän otti poikansa, esikoisensa, joka oli tuleva kuninkaaksi hänen sijaansa, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha kohtasi Israelia, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.
Israel joutui peräytymään kun Mooabin kuningas uhrasi esikoispoikansa. Tämä tietysti asettaa israelilaisten jumalan erikoiseen asemaan.
Yleensä uskovaiset selittävät, ettei Jeftan tytär suinkaan päätynyt polttouhriksi, vaan työskentelemään jumalan hyväksi loppuelämäkseen. Ja kuinka ollakaan, suurin surtava asia oli tytön hukkaan heitetty neitsyys. Jeftan lupaus on täysin selvä: "niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi"." Hän lupasi polttouhrin jumalalle vastineeksi toiveestaan. NLT kääntääkin jakeen 39 sanoilla: hän kuoli neitsyenä. Samoin kääntää Net Bible.
Iisakin tarina on kauhistuttanut muitakin kuin kristittyjä. Juutalaisethan sen kirjoittivat vanhaan testamenttiin. Kuten hyvin tiedetään, torah on muodostettu eri lähteistä olevista oletetuista teoksista, joita ovat jahvisti, elohisti, deuteronomium ja pappiskirja.
1. Moos. 22 kertoo miten Aabraham lähtee herran käskystä uhraamaan Iisakia. Jae 19 kertoo miten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan.
Aabraham palasi siis yksin, Iisak ei ollut hänen mukanaan.
Raamattututkija Tzemah Yoreh esittää näkemyksenään, ettei nykyisin tuntemamme raamatuntarina ole suinkaan alkuperäinen. Hän uskoo, että vanhemmissa kertomuksissa enkeli ei suinkaan pelastanut Iisakia vaan hänen isänsä murhasi hänet uhrina jumalalle. Hän nostaa esiin jakeen 22:8, jossa isä ja poika menevät molemmat vuorelle, mutta jakeessa 22 isä palaa yksin.
Hän myös toteaa, että jakeessa 12 enkelin sanat voidaan ymmärtää niin että Aabraham uhrasi poikansa: Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi".
Hänen mukaansa jumala, joka vaati uhrauksen oli elohim, kun taas toppaava enkeli on jhvh:n lähetti. Elohim on jälleen se, joka on tyytyväinen kun Aabraham ei pidättänyt häneltä ainokaistaan.
Tutkijan mukaan Isakia ei mainita enää jatkossa elohim-kertomuksessa vaan hän katoaa raamatun kertomuksista.
Jhvh-osio taas pitää pojan hengissä.
Ihmisuhrit olivat raakoja ja kansat saivat niistä tarpeekseen. Iisakin ja Aabarahamin tarinan käänteet on helposti nähtävissä "jumalallisena" katalyyttinä niiden lopettamiseksi. Tarina, joka alkujaan oli kertomus miehen kyvystä uhrata oma lapsensa, muuttui tarinaksi, jossa jumala ilmaisee ettei hän halua ihmisuhreja.
Vastaukseksi tähän on nostettu Aabraham ja Iisak kuin myös Jeftan tytär ynnä esikoiset joita jumala vaati itselleen.
2. Moos. 22:29 "Älä viivyttele antamasta antia vilja- ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle."
Tuom. 11:30-39 "Ja Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini, niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi."
Hyvä raamatunkohta, jonka netistä löysin, on myös 2. Samuelin kirja 21 luku. Siinä Daavidin aikana on nälänhätä, joka kesti kolme vuotta, minkä vuoksi Daavid etsi herran kasvoja. Jumalan vastaus oli, että "Saulin tähden, verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaiset".
Tämä johti siihen, että "kuningas otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Meerabin, Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle,"
nämä sitten luovutettiin gibeonilaisille, jotka puolestaan lävistivät heidät paaluihin vuorella herran edessä. Jae 14 kertoo:"ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan. Tehtiin kaikki, mitä kuningas oli käskenyt. Niin Jumala leppyi maalle."
Jumala siis leppyi vasta saatuaan seitsemän ihmisuhria. Uskovaisten selitykset yleensä ovat luokkaa, jossa jumala ei halua eikä hyväksy ihmisuhreja, vaikka raamatusta käy hyvin esiin se, että tavat eivät poikenneet muiden kansojen tavoista positiivisesti. Kaiken lisäksi raamattu tunnustaa ihmisuhrien vaikutuksen muidenkin kansojen hyväksi. Tämä ilmenee niin ikään netistä löydetyn haun perusteella
2 Kun. 3:27 Niin hän otti poikansa, esikoisensa, joka oli tuleva kuninkaaksi hänen sijaansa, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha kohtasi Israelia, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.
Israel joutui peräytymään kun Mooabin kuningas uhrasi esikoispoikansa. Tämä tietysti asettaa israelilaisten jumalan erikoiseen asemaan.
Yleensä uskovaiset selittävät, ettei Jeftan tytär suinkaan päätynyt polttouhriksi, vaan työskentelemään jumalan hyväksi loppuelämäkseen. Ja kuinka ollakaan, suurin surtava asia oli tytön hukkaan heitetty neitsyys. Jeftan lupaus on täysin selvä: "niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi"." Hän lupasi polttouhrin jumalalle vastineeksi toiveestaan. NLT kääntääkin jakeen 39 sanoilla: hän kuoli neitsyenä. Samoin kääntää Net Bible.
Iisakin tarina on kauhistuttanut muitakin kuin kristittyjä. Juutalaisethan sen kirjoittivat vanhaan testamenttiin. Kuten hyvin tiedetään, torah on muodostettu eri lähteistä olevista oletetuista teoksista, joita ovat jahvisti, elohisti, deuteronomium ja pappiskirja.
1. Moos. 22 kertoo miten Aabraham lähtee herran käskystä uhraamaan Iisakia. Jae 19 kertoo miten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan.
Aabraham palasi siis yksin, Iisak ei ollut hänen mukanaan.
Raamattututkija Tzemah Yoreh esittää näkemyksenään, ettei nykyisin tuntemamme raamatuntarina ole suinkaan alkuperäinen. Hän uskoo, että vanhemmissa kertomuksissa enkeli ei suinkaan pelastanut Iisakia vaan hänen isänsä murhasi hänet uhrina jumalalle. Hän nostaa esiin jakeen 22:8, jossa isä ja poika menevät molemmat vuorelle, mutta jakeessa 22 isä palaa yksin.
Hän myös toteaa, että jakeessa 12 enkelin sanat voidaan ymmärtää niin että Aabraham uhrasi poikansa: Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi".
Hänen mukaansa jumala, joka vaati uhrauksen oli elohim, kun taas toppaava enkeli on jhvh:n lähetti. Elohim on jälleen se, joka on tyytyväinen kun Aabraham ei pidättänyt häneltä ainokaistaan.
Tutkijan mukaan Isakia ei mainita enää jatkossa elohim-kertomuksessa vaan hän katoaa raamatun kertomuksista.
Jhvh-osio taas pitää pojan hengissä.
Ihmisuhrit olivat raakoja ja kansat saivat niistä tarpeekseen. Iisakin ja Aabarahamin tarinan käänteet on helposti nähtävissä "jumalallisena" katalyyttinä niiden lopettamiseksi. Tarina, joka alkujaan oli kertomus miehen kyvystä uhrata oma lapsensa, muuttui tarinaksi, jossa jumala ilmaisee ettei hän halua ihmisuhreja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä oli varmaan erikoisen hyvä ja asiapitoinen aloitus, kun siihen ei ole tullut yhtään kommenttia. Toisaalta, voi olla ettei se kiinnosta pennin vertaa.
Olen aktiivinen vapaa-ajattelija, mutt en ole henkilökohtaisesti ollut koskaan juurikaan ja nyttemmin vielä vähemmän kiinnostunut tuon kaltaisesta Raamatun "sisäluvusta", vaikka voi se olla aiheellistakin, koska niin monet pitävät kai kirjaa jonkinlaisessa arvossa.