Julkaistaanpa näin pääsiäsien kunniaksi uudelleen eräs aikaisempi kirjoitus jossa nimimerkki "kaikkitietävä" keroo kristinuskosta mitä ja miten uskotaan ja sen dogmien synnystä ja johon lisäsin oman kirjoitukseni.
Siispä näin:
1) Jumala on kaiken Luoja. Ei ole ollut aikaa jolloin häntä ei olisi ollut eikä mitään ole ollut olemassa ennen häntä. Hän on itsessään täydellinen olento, kaikkivaltias ja kaikkitietävä (ilman kysymysmerkkiä).
2) Jumala on kolminaisuus. Hän on yksi olento, mutta hänellä on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka toimivat yhdessä, sopusoinnussa ja keskinäisen rakkauden toisiinsa sitomina. Isä on kaiken alku, mutta Poika ja Pyhä Henki eivät ole hänelle alisteisia, vaikka ovatkin saaneet syntynsä hänestä. Isä EI ole luonut heitä (ja joka näin väittää, "syyllistyy" niin sanottuun areiolaiseen harhaan)
3) Jumalalla ei ole ruumista. Jumala ei ole myöskään mies eikä nainen.
4) Poika on tullut ihmiseksi Jeesuksessa. Tärkeää on huomata se, että Poika ei saanut alkuaan silloin kun Jeesus syntyi, Poika on ollut olemassa aina. Isä ei ole myöskään Pojan biologinen isä.
5) Vaikka Jeesuksella olikin ihmisen ruumis, hän oli silti kokonaan Jumala. Hän oli myös kokonaan ihminen, ei mikään jumalihminen tai eteerinen valo-olento. Kokonaan ihminen, kokonaan Jumala. Hänellä on edelleen ihmisen ominaisuudet, eli hän on myös fyysisesti erillään Isästä. Silti hän toimii yhteisymmärryksessä Isän kanssa.
6) Jumalalla on suunnitelma maailman suhteen. Sitä sanotaan ns. pelastussuunnitelmaksi, jonka loppuhuipentumana pidetään viimeistä tuomiota, jossa luomakunta palautetaan lankeemusta edeltävään tilaan
Kristillisen dogman synnylle kaikkein tärkeimpiä olivat neljä ensimmäistä ekumeenista eli maailmanlaajuista kirkolliskokousta 300-500-luvuilla. Niissä kirjattiin virallisesti ylös kirkon opetus Jumalasta ja Jeesuksesta.
1) Nikaian konsiilissa ( 325 ) kirjattiin ylös oppi kolminaisuudesta ja erityisesti Isän ja Pojan välisistä suhteista. Taustalla vaikutti areiolainen harhaoppi, joka oli siihen mennessä levinnyt jo erittäin laajalle, erityisesti lännessä ja uhkasi kirkon yhtenäisyyttä. Täällä laadittiin myös Nikaian uskontunnustuksen ensimmäinen osa.
2) Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 385 oli eräänlainen Nikaian päätösten ratifioimiskokous, koska areiolaisuus ei suinkaan ollut hävinnyt, vaan päinvastoin vahvistunut. Varsinkin eräät keisarit tukivat areiolaisuutta ja yrittivät painostaa piispoja muuttamaan kantaansa. Kuitenkin oikeastaan jo parikymmentä vuotta ennen Konstantinopolia oli areiolaisuus yllättäen alkanut menettämään kannatustaan, varsinkin idässä. Syytä tälle ei tiedetä. Siitä huolimatta pidettiin toinen kirkolliskokous, jossa Nikaian päätökset vahvistettiin ja uskontunnustukseen lisättiin Pyhää Henkeä, kirkkoa, synnintunnustusta ja ikuista elämää koskevat osiot. Myöhemmin (n. 800-luvulla) Rooman kirkko lisäsi keisari Kaarle Suuren innoittamana tunnustukseen virallisesti kaksi sanaa ( ja Pojasta) mikä johti idän ja lännen kirkon eroon vuonna 1054. Taustalla vaikuttivat paitsi teologiset erimielisyydet myös paavin ja patriarkan sekä idän ja lännen keisareiden välinen valtataistelu.
3) Efeson kirkolliskokous vuonna 431 oli ensimmäinen kristologiaa ja erityisesti mariologiaa käsitellyt kirkolliskokous. Taustalla vaikutti Konstantinopolin patriarkka Nestorios, joka ei voinut hyväksyä sitä että ihmiset kutsuivat Mariaa Jumalansynnyttäjäksi (kreik. Theotokos ). Nestorios pyrki muutenkin korostamaan Kristuksen inhimillisyyttä. Tämä johti riitaisuuksiin ja kirkolliskokoukseen, jossa todettiin että Kristuksessa oli myös jumalallinen puoli ja tämän vuoksi Mariaa tulee kutsua Jumalansynnyttäjäksi.
4) Khalkedonin kirkolliskokous vuonna 451 lopullisesti löi lukkoon jo Efesossa tavoitellun ns. Jeesuksen kaksiluonto-opin. Voimakkaasti asiaan vaikutti paavi Leo Suuren kirje Tomus Leonis, jossa hän kuvasi nimenomaan Rooman seurakunnan näkemyksiä Jeesuksesta, ei siis omia näkemyksiään. Sen pohjalta kirjattiin ylös oppi, jonka mukaan Jeesuksella on kaksi luontoa, inhimillinen ja jumalallinen ja että ne molemmat vaikuttavat hänessä yhdessä täydellisesti yhtenäisenä, mutta kuitenkaan sekoittumatta. Tämä johti myös kirkon toiseen hajoamiseen (aiemmin kirkosta olivat irtautuneet jo ns. nestoriolaiset ) kun kirkosta irtaantuivat ns. monofysiitit, jotka korostivat että Kristuksella on vain yksi luonto, jumalallinen luonto. Monofysiitti kirkoista ehkä kuuluisin on nykyäänkin toimiva Egyptin koptikirkko.
Kirkolliskokouksia oli vielä kolme näiden jälkeen, mutta nämä neljä ovat siis ehdottomasti tärkeimmät kokoukset.
Jumalani nimiä, ominaisuuksia: Totuus, Hyvyys, Pyhyys, Parantaja, Luoja, jne. Jeesuksessa Jumala toi esille oman luonteensa, rakkauden ihmiseen, suunnitelma pelastukseksi, synnin alaisuudesta. Lisäksi Jumala on koko maailmankaikkeutta koossa pitävä voima, ajaton sellainen, jos ei olisi Jumalaa ei olisi elämääkään.
Minun mielestäni Jumala ei ole ihmiselle mahdollinen määriteltäväksi.
todistaminen luulisi tietysti kuuluvan sille joka uskoo jotakin olevan olemassa, mutta tietysti voidaan järkiperäisesti olettaa jokin mahdottomaksi?
Jos siis väitetään jumalan olevan olemassa ja luoneen maailmankaikkeuden, siis ajan, aineen ja energian, silloin pitää kysyä, milloin, mistä ja millä loi, jos kerran niitä ei ollut olemassakaan?
Ainoa looginen vastaus olisi, ei milloinkaan, ei mistään ja ei millään, siis mahdoton tehtävä loogisesti?
Ja jos taasen väitetään, ajan luodun, on sekin järjetön väite, koska se jo pitää ajan käsitteen sisällään.
Usein kuulee myös väitettävän, että sanalla luotiin, mutta sanalla ei loogisesti luoda muuta kuin käsitteitä, joten voidaan loogisesti taas sanoa, että jumala on luotu sanalla, ja se sana on jumala, joka taasen on aivan loogista ja siihen pystyy ihminenkin.
Joten voidaan perustellusti väittää, ettei jumala ainakaan luonnut mitään, mutta ihmisen oli mahdollisuus luoda jumala käsitteeksi sanalla.
Jumalan olemassa oloa ja olemattomuutta ei silloin tarvitse todistella, sehän on olemassa käsitteenä, eli sanana jumala, ja jokaisen mielikuvitus voi sitten luoda mielessään mitä tuo käsite tarkoittaa?
Siispä näin:
1) Jumala on kaiken Luoja. Ei ole ollut aikaa jolloin häntä ei olisi ollut eikä mitään ole ollut olemassa ennen häntä. Hän on itsessään täydellinen olento, kaikkivaltias ja kaikkitietävä (ilman kysymysmerkkiä).
2) Jumala on kolminaisuus. Hän on yksi olento, mutta hänellä on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka toimivat yhdessä, sopusoinnussa ja keskinäisen rakkauden toisiinsa sitomina. Isä on kaiken alku, mutta Poika ja Pyhä Henki eivät ole hänelle alisteisia, vaikka ovatkin saaneet syntynsä hänestä. Isä EI ole luonut heitä (ja joka näin väittää, "syyllistyy" niin sanottuun areiolaiseen harhaan)
3) Jumalalla ei ole ruumista. Jumala ei ole myöskään mies eikä nainen.
4) Poika on tullut ihmiseksi Jeesuksessa. Tärkeää on huomata se, että Poika ei saanut alkuaan silloin kun Jeesus syntyi, Poika on ollut olemassa aina. Isä ei ole myöskään Pojan biologinen isä.
5) Vaikka Jeesuksella olikin ihmisen ruumis, hän oli silti kokonaan Jumala. Hän oli myös kokonaan ihminen, ei mikään jumalihminen tai eteerinen valo-olento. Kokonaan ihminen, kokonaan Jumala. Hänellä on edelleen ihmisen ominaisuudet, eli hän on myös fyysisesti erillään Isästä. Silti hän toimii yhteisymmärryksessä Isän kanssa.
6) Jumalalla on suunnitelma maailman suhteen. Sitä sanotaan ns. pelastussuunnitelmaksi, jonka loppuhuipentumana pidetään viimeistä tuomiota, jossa luomakunta palautetaan lankeemusta edeltävään tilaan
Kristillisen dogman synnylle kaikkein tärkeimpiä olivat neljä ensimmäistä ekumeenista eli maailmanlaajuista kirkolliskokousta 300-500-luvuilla. Niissä kirjattiin virallisesti ylös kirkon opetus Jumalasta ja Jeesuksesta.
1) Nikaian konsiilissa ( 325 ) kirjattiin ylös oppi kolminaisuudesta ja erityisesti Isän ja Pojan välisistä suhteista. Taustalla vaikutti areiolainen harhaoppi, joka oli siihen mennessä levinnyt jo erittäin laajalle, erityisesti lännessä ja uhkasi kirkon yhtenäisyyttä. Täällä laadittiin myös Nikaian uskontunnustuksen ensimmäinen osa.
2) Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 385 oli eräänlainen Nikaian päätösten ratifioimiskokous, koska areiolaisuus ei suinkaan ollut hävinnyt, vaan päinvastoin vahvistunut. Varsinkin eräät keisarit tukivat areiolaisuutta ja yrittivät painostaa piispoja muuttamaan kantaansa. Kuitenkin oikeastaan jo parikymmentä vuotta ennen Konstantinopolia oli areiolaisuus yllättäen alkanut menettämään kannatustaan, varsinkin idässä. Syytä tälle ei tiedetä. Siitä huolimatta pidettiin toinen kirkolliskokous, jossa Nikaian päätökset vahvistettiin ja uskontunnustukseen lisättiin Pyhää Henkeä, kirkkoa, synnintunnustusta ja ikuista elämää koskevat osiot. Myöhemmin (n. 800-luvulla) Rooman kirkko lisäsi keisari Kaarle Suuren innoittamana tunnustukseen virallisesti kaksi sanaa ( ja Pojasta) mikä johti idän ja lännen kirkon eroon vuonna 1054. Taustalla vaikuttivat paitsi teologiset erimielisyydet myös paavin ja patriarkan sekä idän ja lännen keisareiden välinen valtataistelu.
3) Efeson kirkolliskokous vuonna 431 oli ensimmäinen kristologiaa ja erityisesti mariologiaa käsitellyt kirkolliskokous. Taustalla vaikutti Konstantinopolin patriarkka Nestorios, joka ei voinut hyväksyä sitä että ihmiset kutsuivat Mariaa Jumalansynnyttäjäksi (kreik. Theotokos ). Nestorios pyrki muutenkin korostamaan Kristuksen inhimillisyyttä. Tämä johti riitaisuuksiin ja kirkolliskokoukseen, jossa todettiin että Kristuksessa oli myös jumalallinen puoli ja tämän vuoksi Mariaa tulee kutsua Jumalansynnyttäjäksi.
4) Khalkedonin kirkolliskokous vuonna 451 lopullisesti löi lukkoon jo Efesossa tavoitellun ns. Jeesuksen kaksiluonto-opin. Voimakkaasti asiaan vaikutti paavi Leo Suuren kirje Tomus Leonis, jossa hän kuvasi nimenomaan Rooman seurakunnan näkemyksiä Jeesuksesta, ei siis omia näkemyksiään. Sen pohjalta kirjattiin ylös oppi, jonka mukaan Jeesuksella on kaksi luontoa, inhimillinen ja jumalallinen ja että ne molemmat vaikuttavat hänessä yhdessä täydellisesti yhtenäisenä, mutta kuitenkaan sekoittumatta. Tämä johti myös kirkon toiseen hajoamiseen (aiemmin kirkosta olivat irtautuneet jo ns. nestoriolaiset ) kun kirkosta irtaantuivat ns. monofysiitit, jotka korostivat että Kristuksella on vain yksi luonto, jumalallinen luonto. Monofysiitti kirkoista ehkä kuuluisin on nykyäänkin toimiva Egyptin koptikirkko.
Kirkolliskokouksia oli vielä kolme näiden jälkeen, mutta nämä neljä ovat siis ehdottomasti tärkeimmät kokoukset.
Jumalani nimiä, ominaisuuksia: Totuus, Hyvyys, Pyhyys, Parantaja, Luoja, jne. Jeesuksessa Jumala toi esille oman luonteensa, rakkauden ihmiseen, suunnitelma pelastukseksi, synnin alaisuudesta. Lisäksi Jumala on koko maailmankaikkeutta koossa pitävä voima, ajaton sellainen, jos ei olisi Jumalaa ei olisi elämääkään.
Minun mielestäni Jumala ei ole ihmiselle mahdollinen määriteltäväksi.
todistaminen luulisi tietysti kuuluvan sille joka uskoo jotakin olevan olemassa, mutta tietysti voidaan järkiperäisesti olettaa jokin mahdottomaksi?
Jos siis väitetään jumalan olevan olemassa ja luoneen maailmankaikkeuden, siis ajan, aineen ja energian, silloin pitää kysyä, milloin, mistä ja millä loi, jos kerran niitä ei ollut olemassakaan?
Ainoa looginen vastaus olisi, ei milloinkaan, ei mistään ja ei millään, siis mahdoton tehtävä loogisesti?
Ja jos taasen väitetään, ajan luodun, on sekin järjetön väite, koska se jo pitää ajan käsitteen sisällään.
Usein kuulee myös väitettävän, että sanalla luotiin, mutta sanalla ei loogisesti luoda muuta kuin käsitteitä, joten voidaan loogisesti taas sanoa, että jumala on luotu sanalla, ja se sana on jumala, joka taasen on aivan loogista ja siihen pystyy ihminenkin.
Joten voidaan perustellusti väittää, ettei jumala ainakaan luonnut mitään, mutta ihmisen oli mahdollisuus luoda jumala käsitteeksi sanalla.
Jumalan olemassa oloa ja olemattomuutta ei silloin tarvitse todistella, sehän on olemassa käsitteenä, eli sanana jumala, ja jokaisen mielikuvitus voi sitten luoda mielessään mitä tuo käsite tarkoittaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.