Talvisodan jälkeen puolustusvoimissa käytiin kritiittinen tutkimus sodasta ja suomalaisten upseerien, pataljoonakomentajien, rykmenttien komentajien ja ylemmän portaan komentajista. Lopputulos: noin joka neljäs ammattiupseeri talvisodassa floppasi eli ei täyttänyt heihin asetettuja odotuksia. Mutta ketkä divisioona-, rykmentti- ja pataljoonakomentajat olivat pahimpia epäonnistujia?
Talvisota oli kunniakas mutta monet komentajamme floppasivat
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jokainen sotilas täytti velvollisuutensa parhaansa mukaan.
Eritason esimiehet,erityisesti korkeat komentajata, joutuvat aina silmätikuiksi muita ankarammin.
Heillä on suuri vastuu ja samalla suurin mahdollisuus epäonnistua ja joutua siitä silmätikuksi.
Ankarimmat arvostelijat ovat aina ne,joiden omat johtamiskyvyt ovat pienimmät ja oavat vailla kaikkea johtamiskoulutusta ja-kykyä.
Näillä palstoilla on siitä yllin kyllin esimerkkejä.
"Näillä palstoilla on siitä yllin kyllin esimerkkejä"
Sinä itse niitä kirkkaimpia.
"Ankarimmat arvostelijat ovat aina ne,joiden omat johtamiskyvyt ovat pienimmät ja oavat vailla kaikkea johtamiskoulutusta ja-kykyä."
Siitä sinulla ei ole mitään tietoa.
On totta kai arvokasta tutkia ihmisten toimintaa jälkeenpäin. Puolustusvoimat itse tekee niin, miksei siis täälläkin.
Arvostelun yläpuolella ovat vain Jumala, Paavi ja Stalin. Mutta ehkä palstan lahtarit kokevatkin itse kuuluvunsa tuohon samaan joukkoon, EU virkamiesten ja halpatyövoimaa käyttävien yritysjohtajien ohella.
Yleensä juuri ne huonot johtajat haluavat välttää arvostelua ja leimaavat sen epäasiallikseksi.
Osoita yksikin virhe tiedoissani.
Olen vain oikonut stallarien ja punikkien valeita,joiden asiantuntemattomuus paistaa taivaaseen.
Asiallista arvostelua ei mikään tietenkään kiellä. Harrastan sitä itsekin.
Kyse on vain siitä täydestä asiantuntemattomuudesta ja mustamaalauksesta,jota kaltaisesi idiootit tällä palstalla harjoittavat.
Ja reservinupseeritko sitten onnistuivat kaikki? On eräs asia, jonka suhteen minäkin olen valmis arvostelemaan Linnan tuotantoa, mutta sitä ei kukaan häntä arvostellut ole tuonut vielä esille. Hän antaa vakinaisista upseereista kuvan piittaamattomina ja jopa huonoina johtajina, kun taas reservin upseerit olivat koskeloita ja kariluotoja, jotka osasivat hommansa.
Todellisuudessa se kuitenkin oli juuri toisinpäin. Reservinupseereita kehuttiiin sodan jälkeenkin, perustuuhan koko puolustusjärjestelmämme heihin. Mutta he eivät ole eivätkä voi olla ammattilaisia ja niin oikealla luonteenlaadulla varustettu vakinainen upseeri on ammattitaitoisempana yleensä myös rintamalla parempi johtaja.
Mielestäni tämä ero näkyy selvästi muutamista taistelukuvauksista. Kyllä reservinupseereja saa minun puolestani edelleen kehua, mutta ainakin koulutuksessa kertaaminen mukaanlukien olisi otettava tämä seikka huomioon ja huomioitava sekin, että sopimattomallla luonteella varustettuja oli, ja on varmaan edelleen myös reservinupseereissa.
Itse olen törmännyt jossain kuvauksissa reservinjohtajiin, jotka ovat olleet ammattiupseereita piittaamattomampia miehistään. Ja ammattimaisuus usein suojaa vakinaista upseeria tapattamasta silmittömästi silloinkin kun itse ei juuri piittaa. Tuntemattomassa miehet vihaavat Lammiota, eikä oikein selviä miksi. Helsinkiläiyyden vuoksi? Kirjan kuvaaman mukaan Lammio ei turhaan etene urallaan, hänhän ei ole piittaamaton eikä tapata silmittömästi, vaan pitää huolta yksikön kunnosta. Kirjassa ivataan puseropyykkiä jokirannassa ja Linna suorastaan nauttii, kun tappioita tuottava ilmahyökkäys keskeyttää miehisiä miehiä "akkojen töillä" nöyryyttävän huoltotoimen. Paskassa ja liassako sotilaiden olisi pitänyt olla?
Lammio kuten myös Kwai-joen silta elokuvan upseerin todellinen vastine tiesivät, että likaisuus aiheuttaa äkkiä sairauksia tiheissä miesporukoissa. Todellisuudessa brittiupseeri Philip Toosey ei tehnyt yhteistyötä japanilaisten kanssa. Elokuva kuvaa hänet muodoista kiinnipitävänä, hieman tiukkana. Elävän elämän Toosey piti kiinni järjestyksestä ja siisteydestä erittäin tarkasti ja tämän olisi saattanut joku Linna nähdä inhottavana pilkunnussimisena. Toosey kuitenkin luopui tavasta erotella upseerit miehistä, ja hän itse majoittui samoissa tiloissa miehistön kanssa ja söi samaa ruokaa ja vaati sitä kaikilta upseereiltaan. Hänen pikkutarkkuutensa siisteydessä pelasti lukemattomia henkiä. Kovissa oloissa, heikolla ravinnolla miehiä sairastui ja kuoli, mutta Tooseyn alaisista paljon vähemmän kuin muissa yksiköissä, joissa sairastuneiden ja kuolleiden määrät olivat järkyttävän suuria. Tooseyn miehet olivat erittäin kiitollisia johtajalleen ja osoittivat sen sodan jälkeen monin tavoin.
Siinä elokuva noudattaa todellisuutta, että Toosey tosiaan usein vaatiessaan parannuksia vankien oloihin perusteli sitä sillä, että parempikuntoiset vangit jaksaisivat tehdä paremmin töitä. Vastarinta tapahtui täysin sattumiksi ja onnettomuuksiksi naamioituna, sillä avoin vastustaminen olisi johtanut melkoisiin ongelmiin. Elokuvisssa voi olla ja rikollisten kunniakäsityksissä voi olla lannistumattomia Lukeja, oikeassa elämässä tehdään kuten Toosey. Tai Kekkonen. Ja saadaan sitten kestää pilkkaa vastustajalle nöyrtymisestä.
Toosey sai myytyä ajatuksensa japanilaisille niin hyvin, että lopulta hänet erotettiin miehistään ja määrättiin vankisairaalan johtoon Toosey onnistui hankkimaan salakuljettajien avulla lääkkeitä ohi japanilaisten ja sekä alaiset ja japanilaiset olivat tyytyväisiä tuloksiin, vaikka kummatkaan eivät tienneet, miten homma tehtiin.
Sekä Linna että Kwai-joen sillasta romaanin kirjoittanut ranskalainen vastarinta-agentti kirjoittivat hahmoihinsa omia mieltymyksiään ja käsityksiään. Jopa varmasti enemmän kuin itse tietoisesti ymmärsivät niin tekevänsä. Yksinkertaiset ihmiset sitten ottavat viihteen todesta käsittämättä edes sitä, että parhaimmillaankin tuollaiset kuvaukset kertovat vain yhden tarinan monien joukosta, eivät koko todellisuutta. Tämä tietenkin pätee myös Linnan sinänsä erinomaiseen kirjaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Bridge_on_the_River_Kwai#Historical_accuracy
https://en.wikipedia.org/wiki/Philip_Toosey
https://en.wikipedia.org/wiki/Cool_Hand_Luke
Japanilaiset kohtelivat brittläisiä sotavankejaan erinomaisesti, esim. kuolleisuus oli brittien joukoissa alhaisempi, kuin mitä neuvostoliittolaisilla suomalaisten sotavankeina.
Totuus on se, että suomalaisten sotavakien kuolleisuus oli suurempi kuin neuvostolaisten.
Britit nyt ovatkin ainaisia valittajia.
Voi olla trollin mielestä erinomaisesti. Länsiliittoutuneiden käsiin joutuneiden sotavankien kuolleisuus oli kuitenkin paljon pienempi. Amerikkalaiset jonkin verran ampuivat antautuvia japanilaisia, joita osa heistä piti ali-ihmisinä tai puoliapinoina.
Rasismi oli tuolloin vielä kohtuullisen yleistä Yhdysvalloissa, kuten Pattoninkin puheet sen todistavat.
Suomalaiset kohtelivat sotavankeja Jatkosodan ensimmäisinä vuosina hävettävän törkeästi ja niin kohtelivat myös valloitettujen alueiden ei-suomensukuisia.
"Suomalaiset+kohtelivat+sotavankeja+Jatkosodan+ensimmäisinä+vuosina+hävettävän+törkeästi."
SS-miesten osa ei ollut helppo myöskään länsivaltojen joukoille antautuvalle, tuli äkkiä kuula kuulemma.
Varsinkin jenkit ampuivat SS-miehet turhia sumeilematta.
Itärintamalla olivat antautuneet panssarimiehet pulassa,jos oli musta asepuku ja leuaton pääkallo kauluksessa. " Du SS", huusivat punasoturit selittelijöille ja sitten paukahti.
Suomalaisissakin historioissa on kuva, jossa panssarimiehet mustissa asepuvuissaan suomalasiten kanssa määritellään SS-miehiksi. Waffen-SS käytti jo Ranskassa maastopukua, ensimmäisenä lajissaan. Ehkei kaikilla joukoilla ollut.