Ilmeisesti on niin että länsimainen ihminen joka ei ole kokenut katastrofeja noin 75 vuoteen on aivan liian heikko. Pienikin epidemia saa aikaan aivan kohtuutonta hysteriaa ja vauhkoontumista.
Moderneissa ihmisissä ei ole paineen- ja kriisinsietokykyä
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Talvisotakin kohdattiin rauhallisemmin kuin yksi epidemia. Vai onko Suomessa joku kuollut tähän tautiin jo. Ihmiset pelkää pelkoa ei itse asiaa. Aivan käsittämätöntä.
Mutta yrittäkää käsittää ettei sodan käynyttä porukkaa enää ole. Ihminen muuttuu kun joutuu tuollaisia kokemaan.
50 vuotta tässä maassa on harjoitettu määrätietoista kulttuurimarxilaista aivopesua, kaiken suhteuttamista. Tarvinneeko enää ihmetellä ettei arvoja ja ihanteita enää ole. Paitsi ehkä että: "mä en tiedä mitä mä haluun mut mä haluun sen heti".
Akkamaisia pyllistelijöitä koko maa täynnä.
Ennen vanhaan poltettiin noitia elävältä, uhrattiin jumalille ihmisiä parempien satojen toivossa ja vieläkin afrikassa, että se siitä teoriasta.
Tieteen nimissä Ahvenanmaallakin noitia on surmattu, kuten arkistojen asiakirjat sittemmin ovat paljastaneet.
Ihmiset ei kestä tai siedä niin fyysisesti tai henkisesti hankalia olosuhteita enää. Ei ainakaan rauhallisesti. Ennen se oli hyve jota tuli harjoittaa. Myös itsekuri oli hyve jota harjoitettiin. Henkinen moraalinen selkäranka on sulanut pois. Sitä ei tunnista ihmisissä enää. Myös kyky luopua omasta edusta muiden hyväksi oli asia jota opetettiin n 50 v sitten sodan jälkeen lapsille. Et ihmisillä ei ole enää henkisiä eväitä hoitaa konflikteja osana arkea kun niitä ei arjen tasolla juurikaan ole. Mutta sitten ei myöskään hamoiteta suurempia konflikteja vaan pää laitetaan pensaaseen ja katsotaan telkkua kun ei muutakaan osata enää. Jotenkin on tapahtunut henkistä ja myös fyysistä taantumista. En edes usko et suomalaiset lähtis hiihtämään jonnekin rintamalle missä heidät ammuttaisiin kuoliaaksi jonkun isänmaan nimiin. He lähtis Taikkuihin ja kattos sen telkkarista.
Entäs ne jotka on ensimmäisenä hiihtämässä sinne rintamalle ja tarttumassa aseisiin. Jalkaväellä yleensä mitään käryä edes minkä takia soditaan, mutta kauhee hinku sinne rintamalle tuntuu olevan.
Suomalaisten soturien vastuuntunto niin talvi- kuin jatkosodassakin kyti selkäytimessä. Tuskinpa he ilman pelkoa selvisivät. Mistä se voiman lähde tuli, oli useimmille tuolloin selvää. Ei kuitenkaan niille, jotka sodan päätyttyä saattoivat huolettomasti, traumatisoituneille ja painajaisia edelleen näkeville letkautella, että mitäs lähditte, oliko muka pakko.
Olihan se pakko, ja todennäköisesti ilman pakkoakin olisivat lähteneet, omaa maataan
puolustamaan. Respect.
Ei voida puhua mistään yhtenäisestä rintamasta niistäkään jotka sinne meni. Ei sotureista parhain Rokkakaan siellä kuin pakosta ollut omaa perhettään ja kannastaan puolustamassa. Ei hyppimässä herrojen käskyjen mukaan, jotka eivät itsekään kabineteissaan samoissa veneissä istu. Niin sekavia soppia on nämä sodat, että ei siellä järkevä ilman palkkaa heilu.
En lähtis pyssyn kanssa murtsikoilla Kannakselle. En minkään asian puolesta, ellei oisi jotain välipalatarjoilua 20 km välein.
Maiden rajat katoaa, ihmisten kotimaa on kohta netti. Kohta ei ole tärkeää missä jokin kotipaikka sijaitsee, kun se kulkee mukana ja on kaikkialla. Sellainen muutos on hitaasti meneillään. Halusimmepa sitä tai emme.