Mitä ateismi on?

Tässä taas loistava esimerkki siitä miten usko vie järjen mennessään. Surullista miten ihmiset vaihtavat järkensä uskontoon :(

"Ateistit usein sanovat ''Jumalaa ei ole olemassa''. Tämä on väite ympäröivästä maailmasta, ja väittäessänne näin toimitte vastoin omaa ateismin määritelmäänne ''Ateismi on jumaluskon puute''."

Sellainen ateisti ei olekaan samanlainen kuin sellainen jolla on uskonpuute jumaliin. Ero on gnostisen ateistin ja agnostisen ateistin välinen. Samaan tapaan moni uskoo jumalaan mutta ei tiedä onko sitä oikeasti olemassa. Selvensikö?

Ateismin aiheuttamalla mielipahalla on kumma taipumus ajaa uskista turvautumaan älyttömyyksiin. Johtuuko se siitä, että normikritiikin ei koeta enää antavan mielihyvää? Nyt haetaan mielihyvää halveksimalla ja keksimällä omasta päästä vittuilunaiheita?

Ateismi oli täällä ensin (vaikkakaan silloin ei vielä tunnettu käsitettä 'ateismi'). Johtuu siitä, että jumalia ei oltu vielä keksitty. Jumalat on syntyneet arviolta n. 30000 vuotta sitten. Ihmiskunta ehti siis varsin pitkän tovin elämään "ateisteina". Millä oikeudella toiset alkaa tuomitsemaan toisia keksimiensä käsitteiden perusteella? Ihan kuin uskonto ja uskovaisuus olisi ainoa oikea ja sallittu elämäntapa.

Uskovaisuus on opittua. Ei synnynnäistä, eikä se tule pyhänä lahjana. Uskovaisuus täytyy jokaista yksityiskohtaa myöten oppia ja omaksua. Kun omat motiivit, näkemykset, mielipiteet yms. rakentuu elinympäristössä vaikuttavien uskonto-oppien perusteella, ja niiden varaan, todellisuuskäsitys perustuu silloin mytologiaan, eikä enää jää kunnolla tilaa nykytiedon mukaisille opeille. Maailma oli joskus alkeellinen, minkä vuoksi käsitteitä syntyi vaistonvaraisesti. Ihmisen kehittyessä uskontojen asema todellisuuden määrittelijänä on muuttunut kulttuurisiksi tavoiksi, koska nykytiedon perusteella rakentuu taas uudenlainen todellisuuskäsitys. Uskontoa kutsutaan tietystä syystä 'uskonnoksi'. Uskonnolla tai sen perusteella ei ole kummoisiakaan meriittejä lähteä arvostelemaan ateismia, sillä jumaliin uskominen ei ole velvollisuus, eikä suinkaan ainoa elämäntapa maailmassa.

Runkkaatko samalla kun pieksät pystyttämiäsi olkiukkoja ateismista? Saatko hyvän mielen valehdellessasi? Palkitseeko jumalasi sinut ylimääräisellä ruikkauksella endorfiinia verenkiertoosi kun olet päästellyt oikein paksuja valeita?

"Usein ateistien kuulee sanovan ''Ateismi on vain uskon puuttuminen Jumalaan''."

Minun ateismini pohjautuu siihen että en usko uskovaisten paapatuksia jumalistaan. Itse asiassa tämä uskomaton totuus onkin ateismia vain siinä tapauksessa että uskis on itse jumala jonka paapatuksia en usko.

Jumalaan ja sen olemassaoloon en ota kantaa ennenkuin uskovilla on esittää asiasta muutakin kuin valheita, vääristeltyä totuutta ja karkeita argumentointivirheitä.

Ennen grande finalea jossa yritätte todistaa jumalanne olemassaolon, voitte harjoitella argumentointia todistuksillanne muiden jumaluuksien olemattomuudesta.

Tänä päivänä. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä,
ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta.
What else

Jumalia on paljon, mutta myös epäjumalia.

"Mitä ateismi on?"

Tämä on aina yhtä huvittavaa kun mistään tietämätön yrittää selittää asiaa jota ei edes ymmärrä.

Pisteeksi i:n päälle hän ei edes tiedä tiedä mitä termi ateismi tarkoittaa.

asdfmanin selitykset on täynnä tahatonta komiikkaa vaikka se tuskin lienee ollut hänen tarkoituksensa. Joku armeliaampi voisi pitää hänen purkautumistaan säälittävänä, mahdollisesti jopa söpönä. Minun ei tarvitse kaunistella sanomisiani, joten naurettava avaus asdfmanilta.

Varmaan sinäkin pystyt ymmärtämään, että kaikkia ateisteja yhdistää (sen lisäksi, että eivät ole kukkapurkkeja) vain se, että he eivät usko mihinkään teistiseen jumalaan.

"Ateistit usein sanovat ''Jumalaa ei ole olemassa''. Tämä on väite ympäröivästä maailmasta, ja väittäessänne näin toimitte vastoin omaa ateismin määritelmäänne ''Ateismi on jumaluskon puute''."

Jotkut absolutistit puhuvat viinasta, mutta ei se absolutismin määritelmää muuta.

"Ateismin määritelmään olisi tarpeellista liittää uskomiseen tai uskomatta olemiseen kykenevä mieli. Tällöinkin ateismi on vain ihmisen oma subjektiivinen päänsisäinen mielentila. Ateismi ei siis kerro mitään ympäröivästä maailmasta. Eikä ateisti siis saa/voi käyttää omaa mielentilaansa todellisuuden selittämiseen:

Kuvitellaan että minä ja yksi ateisti ollaan etsiviä, jotka selvittävät murhaa. Minä esitän että useiden todisteiden valossa henkilö X teki murhan.

Ateisti sanoo: ''Henkilö X ei tehnyt murhaa, sillä minulta puuttuu usko henkilö X:n olemassaoloon ja siihen että hän olisi tehnyt murhan.''"

Silkkaa aivopiereskelyä uskikselta. Ainoa asia mikä arveluttaa on se että riittääkö aloittajan älykkyys edes tämän keksimiseen vai onko hän joutunut kopioimaan sen joltain toiselta uskikselta?

Hyvä asdfman. Käsittääkseni et usko sen paremmin hindujumaliin kuin egyptiläisten ja mayojenkaan jumaluuksiin. Miten kuvailisit tätä ateismiasi näitä jumaluuksia kohtaan? Oletko varma siitä ettei tästä ateismista koidu sinulle mitään ikäviä seuraamuksia esimerkiksi seuraavassa elämässä?

Saattaahan olla että ne raivostuvat kielteisestä asenteestasi ja aiheuttavat sinulle varsin piinallisen mutta ikuisuuden kestävän olotilan. Myös oma jumalasi saattaa hermostua sinuun hänen kavereihinsa kohdistuvan väheksyvän asenteen vuoksi. Oletko ottanut näitä asioita ateismissasi huomioon ollenkaan?

Ne ovat Segunda ateisteja.
Itselläni ei ole puutetta uskosta.
Sitä vaan ole, kuten ei jumalaakaan.

Minä hain pankkilainaa ja jumala toimi lainan takaajana.
En minä sitä ryöstöä tehnyt se oli jumala.

Pappi on vain bakteerien kasvualusta, jos et sitä tiennyt.

Avaaja:
"Usein ateistien kuulee sanovan ''Ateismi on vain uskon puuttuminen Jumalaan''."

*Jumaluuksiin*... Jos suomeksi kirjoitat isolla "Jumala" viittaa se kristinuskon tiettyyn hahmoon, mutta on myös muita jumaluuksia joihin ihmiset uskovat esim. kristinuskossa on yliluonnollisina hahmoina esim. Jeesus, Pyhä Henki, enkelit, pahoilainen jne.
Muissa uskonnoissa on myös omat jumaluutensa (kuten Shiva, Vishnu, Joulupukki, Lentävä Spagettihirviö...) joihin ateisti ei myöskään usko.

"Jos näin on, niin sitten myös kivet, puut, lentokoneet, autot ovat ateisteja, sillä niiltä puuttuu usko Jumalaan."

Samoin kuin ihmiset jotka eivät ole kasvaneet uskovaisessa kulttuurissa. Mutta yleensä tärkeämpää on katsoa missä kontekstissa asioista puhutaan.

"Ateismin määritelmään olisi tarpeellista liittää uskomiseen tai uskomatta olemiseen kykenevä mieli. "

Huvittavaa kyllä uskovaiset ihmiset usein liittävät sanan ateismi esim. tieteeseen vaikka sillä ei ole mitään mielipidettä koska se on prosessi miten selvitetään tietoa todellisuudesta, ei tietoinen hahmo. Mutta parempi kysymys olisi, mitä väliä tällä on koska yleensä seuraamalla koko viestiä pystytään ymmärtämään missä kontekstissa sanaa "ateismi" on käytetty niin sinäkin pystyt ymmärtämään.

"Tällöinkin ateismi on vain ihmisen oma subjektiivinen päänsisäinen mielentila. Ateismi ei siis kerro mitään ympäröivästä maailmasta. Eikä ateisti siis saa/voi käyttää omaa mielentilaansa todellisuuden selittämiseen:"

Olet tavallaan oikeassa siinä mitä sanot mutta väärästä syystä. "Ateismi" on reaktio ulkopuoliseen maailmaan ja siihen ettei ole olemassa mitään todisteita minkään jumaluuden olemassaolosta.

"Kuvitellaan että minä ja yksi ateisti ollaan etsiviä, jotka selvittävät murhaa. Minä esitän että useiden todisteiden valossa henkilö X teki murhan."

Tällöin varmasti pystynet esittämään todisteet siitä että henkilö X sekä oli olemassa että teki murhan ja oli oikealla paikalla oikealla aikaa että murha olisi ollut mahdollinen.

Länsimaisessa oikeuskäytännössä ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan (positiivinen väite vaatii todisteen), samalla tavalla jumaluudet ovat "syyttömiä" olemassaoloon ellei niitä todisteta varta vasten olemassaoleviksi.

"Ateisti sanoo: ''Henkilö X ei tehnyt murhaa, sillä minulta puuttuu usko henkilö X:n olemassaoloon ja siihen että hän olisi tehnyt murhan.''

Yksikään hyvä etsivä ei toimisi tällä tavalla, vaan hänen tulisi esittää perusteluja miksi esittämäni henkilö X ei voi olla murhaaja, eikä vedota omaan subjektiiviseen mielentilaansa."

Onko "syytön kunnes toisin todistetaan" tuttu käsite sinulle? :)
Ei ilmeisesti.

"Ateistit usein sanovat ''Jumalaa ei ole olemassa''. Tämä on väite ympäröivästä maailmasta, ja väittäessänne näin toimitte vastoin omaa ateismin määritelmäänne ''Ateismi on jumaluskon puute''."

Ateistit usein sanovat "Ei ole perusteltua syytä uskoa yhden tai useamman jumaluuden olemassaoloon".
Mutta toisaalta olet oikeassa että on yhtä vaikea todistaa Jumalaa kuin Lentävää Spagettihirviötä olemattomaksi (ks. yllä mitä sanoin positiivisen väitteen esittämisestä) :)

>>Jos näin on, niin sitten myös kivet, puut, lentokoneet, autot ovat ateisteja, sillä niiltä puuttuu usko Jumalaan.<<

Jos sinulta amputoidaan käsi tai jalka, onko se käsi tai jalka amputoinnin jälkeen uskovainen kuten sinä?

Jos sama tehdään ateistille, onko se hänen amputoitu raajansa ateistinen?

Jos saat ateistilta siirtoelimen, oletko sen elimen osalta ateistinen?

Ateisti on sellainen, jolla ei ole jumalia eikä edes epäjumalia eikä hän niihin kykene uskomaan. Jumala on näitä luonut haastamaan niitä, joilla on jumalia tai epäjumalia.

"Usein ateistien kuulee sanovan ''Ateismi on vain uskon puuttuminen Jumalaan''.

Koska Jumala on kaiken olemassaolon alkulähde ja Luoja, niin ateismi on elämistä ristiriidassa koko olemassaon ja itsensä olemassaolon kanssa. Se on elämistä valheessa ja itsepetoksessa.

Ateismi määritellään suhteessa teismiin. Teismin voi nähdä puolestaan todellisuutta koskevana väitteenä. Ihmisellä on uskomus, että Jumala on olemassa. Tässä kannattaa huomata, että pointti ei ole ihmisen uskomuksessa vaan väitelauseessa: Jumala on olemassa. Teismi ei siis ole psykologinen tila, jossa ihminen uskoo, vaan puhdas väitelause. Näin siihen voi vastata yksinkertaisella kieltolauseella: Ei, en usko, että Jumala on olemassa. Näin käsitettynä ateismi ei ole mitään muuta kuin kielteinen kannanotto Jumalan olemassaoloon.

Tämä oli se miten ateismi ymmärrettiin pitkälle viime vuosisadalle. Silloin jotkut filosofit (em. Anthony Flew) perustelivat, että ateismi tulisi käsittää psykologisena tilana, eikä pelkkänä kannanottona teismin väitelauseeseen. Tästä juontaa juurensa määritelmä siitä, että ateismi on vain uskon puuttumista Jumalaan tai tarkemmin psykologinen tila, jossa ihminen ei usko Jumalaan.

Aloittaja huomaa ihan oikein, että tällainen määritelmä johtaa siihen, että moni muukin asia on ateistinen saappaasta pieneen lapseen. Toiseksi se on filosofisesti epälooginen tilanne, jossa väitelauseeseen voidaan ottaa kantaa psykologisella tilalla. Kolmanneksi tällöin ainoastaan ns. vahva ateismi oikeastaan ottaa kantaa alkuperäiseen väitelauseeseen, mikä tekee kaiken muun ateismin määrittelyn turhaksi. Kaikki muut tällaisen psykologisen ateismin eri muodoista ovat käytännössä agnostismia, jossa ei olla varmoja tai ei oteta, syystä tai toisesta kantaa, alkuperäiseen väitteeseen Jumalan olemassaolosta.

Toisen palvontaa.

Jos joku esittää todisteet murhasta, ne ovat todellisia, eivätkä perustu hihhuleiden kuvitelmiin.