Globalisaation suhteellinen etu!

Ei ole ihme,että Suomi-vihaajat raivoavat globalisaatiota vastaan.

No,nythän koetaan,mitä elämä olisi ilman globalisaatiota ja sen tuomia vapauksia.

Ensimmäiset riemunkiljahdukset EU-vihaajilta ovat jo kajahtaneet tälläkin palstalla.

Globaalia taloutta on pidetty jopa moraalisena voimana. Optimisteihin on kuulunut esimerkiksi amerikkalainen journalisti Thomas Friedman, joka nimitti globaalikapitalismin tasoittamaa pelikenttää ”litteäksi maailmaksi” vuonna 2005 kirjoittamassaan kirjassa.

Friedman uskoi, että kapitalismin logiikka panee maailman kansat ”kultaiseen pakkopaitaan”, jonka ansiosta demokratia, markkinatalous ja ihmisoikeudet voittavat kaikkialla.

KUKA tietää – tällaiset ajatukset saattavat tehdä vielä joskus paluun, mutta juuri nyt vanha maailma on lyönyt lujaa takaisin.

Se ei johdu vain markkinoihin liittyvistä ongelmista ja globalisaatioon liittyvistä riskeistä vaan myös siitä, että maailmassa riittää niitä, jotka ovat työntäneet parhaansa mukaan keppejä globalisaation rattaisiin.

Globalisaatiolla on nimittäin ollut voittajansa, mutta myös häviäjänsä. Jälkimmäisiin ovat kuuluneet länsimaiden vähemmän koulutetut työntekijät, varsinkin tehdastyöläiset.

Vastustajissa on ollut myös kapitalismin kriitikoita, kansallismielisiä, uskovia sekä muita konservatiiveja. Kymmenen viime vuoden aikana he ovat korjanneet voiton toisensa jälkeen.

Vastustajat ovat saaneet tukea esimerkiksi Venäjältä, joka ei ole koskaan viihtynyt amerikkalaisten johtamassa maailmassa.

Kiinan tilanne on erikoisempi, sillä se on hyötynyt globalisaatiosta valtavasti. Siksi Kiina toivoo globaalille taloudelle varmasti jatkossakin menestystä, mutta ei hinnalla millä tahansa.

Kiinalle globalisaatio on ollut keino rikastua ja vahvistua, mutta se ei todellakaan aio pukea päälleen Thomas Friedmanin tarjoamaa kultaista pakkopaitaa.

Kun Kiinan johtaja Deng Xiaoping avasi maataan markkinoille, hän sanoi, ettei välitä, onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se saalistaa hiiriä. Amerikkalaiset olivat niin riemastuneita siitä, että Deng oli hyväksynyt kapitalismin, että heiltä meni kauan ymmärtää, mikä oli se hiiri, joka Dengillä oli mielessään.

NYT globalisaation vannoutuneimmatkin kannattajat ovat havahtuneet siihen, että jos globalisaatio viedään liian pitkälle, se alkaa syödä omaa häntäänsä.

Nythän on globalisaation vastustajien ilon aika.Jokainen maa joutuu tulemaan toimeen omillaan ja katkomaan yhteydet muihin maihin.
Kansojen pitäisi siis olla riemusta tikahtumassa.
Ovatkohan?

Euroopan unioni on koronaviruksen myötä osoittanut kyvyttömyytensä hoitaa asioitaan,Tämä koronaviruksen puhkeaminen osoitti meille Suomalaisille kuinka haavoittuvaisia olemme luottaessamme euroopan unioniin se ei toellakaan ole kyennyt auttamaan meitä nyt eu katkaisee myös ruan tuonnin Suomeen tässä näemme miten nyt eusta hyödymme! minäkin uskoin ennen euhun!

Onkohan alottaja lukenut Hesarista Saska Saarikosken kirjoituksen? Saarikoski on keksinyt globalisaatiokapitalismille uuden orwellilaisen peiteilmaisun: "turbokapitalismi", heh heh. Itse käyttäisin termiä riistokapitalismi. Demokraattiset kansallisvaltiot ovat panneet kapitalismin sillä tavoin valjaisiin, että siitä hyötyvät muutkin kuin pieni suuromistajien ja näiden kätyreiden joukko.

Globalisaatio, tai kuten joskus täsmennän, villi globalisaatio - on vapauttanut riiston kansallisvaltioiden sääntelyn ja lakien kahleista niin, että riistää voi vapaasti niin paljon kuin sielu sietää. Saarikoski puolustelee liberaali-globalistien tavoin globalisaatiota yleisillä markkinatalouden opeilla sieltä jostain Adam Smithin ajoilta. Ricardolta on otettu tuo suhteellisen edun teoria, mutta kyseiseltä talousfilosofilta on myös toinen, tunnetumpi teoria: Ricardon rautainen palkkalaki - siitä Saarikoski ei kirjoita mitään. Saarikosken juttu on tyypillistä liberaalia valikoitua totuutta, Kun sopivat asiat valikoidaan ja sopimattomat jätetään pois niin saadaan aina haluttu "totuus".

Kokonaisuutena Saarikosken juttu on vääristelevää puutaheinää, joka ei kerro nykyisestä globalisaatiosta mitään meidän ajallemme tärkeää. Suomi hyötyi markkinataloudesta ja kansainvälisestä kaupasta aina siihen asti kun nykyinen globaali riistokapitalismi päästettiin valloilleen. Villistä globalisaatiosta valtaosa suomalaisista kärsii niinkuin kärsii valtaosa kaikista maailman ihmisistä. Pieni osa hyötyy koska tulo- ja varallisuuserot kasvavat. Villi globalisaatio on vääristänyt ja vinouttanut koko maailmantalouden, mikä on vaatinut kulutuksen tukemista velkarahaa markkinoille pumppaamalla.

Voidaan kyllä kuvitella sellainen globalisaatio, joka hyödyttäisi muitakin kuin riistäjäluokkaa ja riistäjien kätyreitä. Se olisi globalisaatio ilman riistokapitalismia eli globaalisti toimisivat samat tasapainottavat järjestelmät kuin demokraattisissa kansallisvaltioissa. Sellainen globalisaatio on kuitenkin toistaiseksi ainakin pelkkää kuvitelmaa. Globalisaation todellisuus on todella raaka niin ihmisille kuin luonnollekin.