Sanon ensinnä epäselvyyden välttämiseksi, että olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että Karjalan valtaus oli kaikin tavoin vääryys. Suurin vääryys ei kuitenkaan ollut maa-alueen menetys, sillä sellaisesta voi aina ajatella toivuttavan. Pahinta oli evakkojen kohtalo, sekä ne menetykset jotka sodat kansallemme ihmishenkinä ja fyysisinä ja psyykkisinä rampautumisina aiheuttivat. Ja "se ei ole ohi".
Näkisin tuon Karjalan kysymyksen siten, että meillä on kuvitelma, että voisimme saada hyvityksen ja historian nollauksen saamalla nuo maa-alueet takaisin. Mutta ei se ole niin.
En tarkoita sitä, että nuo maat olisivat meille merkityksettömät.
Mutta viestimme Venäjän suuntaan tulisi olla enemmän poliittisen hyvityksen saaminen. Jos pidämme esillä aluekysymyksiä ensisijaisesti, on turha odottaakaan venäläisten ymmärtävän sitä valtavaa tarvetta mikä kansassamme on kuulla Venäjän valtiojohdolta virallinen ja suora poliittinen anteeksipyyntö.
Ja mikä ele se olisikaan, jos Venäjä tähän yhdistettynä - ja parhaassa tapauksessa oma-aloitteisesti- luovuttaisi vaikka vain joidenkin lohkottujen rajakuntien maata. Maata, jolla sijaitsisi joku kalliisti lunastettu mutta sinänsä merkityksetön taistelupaikka kalmistoineen.
Emmekö voisi viestittää korkealla tasolla ja kansalaisviidakkorummuin, että tuollainen olisi sinänsä jotain niin suurta eleenä, että sillä luultavasti lääkittäisin ikuisesti tämän kansan sielu.
Tärkeintä olisi kunniallisen kompromissin mahdollisuus molemmille maille ja kansoille.
Jos tämä ei riitä meille, niin kertokaa miksi ei. Ja miettikää tarkoin ennen kuin vastaatte.
Näkisin tuon Karjalan kysymyksen siten, että meillä on kuvitelma, että voisimme saada hyvityksen ja historian nollauksen saamalla nuo maa-alueet takaisin. Mutta ei se ole niin.
En tarkoita sitä, että nuo maat olisivat meille merkityksettömät.
Mutta viestimme Venäjän suuntaan tulisi olla enemmän poliittisen hyvityksen saaminen. Jos pidämme esillä aluekysymyksiä ensisijaisesti, on turha odottaakaan venäläisten ymmärtävän sitä valtavaa tarvetta mikä kansassamme on kuulla Venäjän valtiojohdolta virallinen ja suora poliittinen anteeksipyyntö.
Ja mikä ele se olisikaan, jos Venäjä tähän yhdistettynä - ja parhaassa tapauksessa oma-aloitteisesti- luovuttaisi vaikka vain joidenkin lohkottujen rajakuntien maata. Maata, jolla sijaitsisi joku kalliisti lunastettu mutta sinänsä merkityksetön taistelupaikka kalmistoineen.
Emmekö voisi viestittää korkealla tasolla ja kansalaisviidakkorummuin, että tuollainen olisi sinänsä jotain niin suurta eleenä, että sillä luultavasti lääkittäisin ikuisesti tämän kansan sielu.
Tärkeintä olisi kunniallisen kompromissin mahdollisuus molemmille maille ja kansoille.
Jos tämä ei riitä meille, niin kertokaa miksi ei. Ja miettikää tarkoin ennen kuin vastaatte.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No olisihan se jo jos palautettaisiin menetetyt osat seuraavista kunnista: Kitee, Uukuniemi, Saari, Parikkala, Simpele, ja Rautjärvi.
Ne olisi pinta-alana vähän, mutta symbolisesti toinen osapuoli kokisi saaneensa jotain ja toinen antaneensa.
Kohtuullista pyytävä voi saada jotain, mutta vaatelias jää tyhjin käsin.