Mielenterveyteni on alkanut kärsimään korona-tilanteesta. Olenkohan ainut? Aluksi sivuutin tämän vain liioiteltuna hysteriana, mutta kun tajusin että valtiomme elää käytännössä sotatilassa, alkoi paniikki hiipiä itsellekin.
Yksilönvapaus on ollut minulle aina iso juttu, mutta tajusin että tässä mennään nyt täysin herrojen ehdoilla. En saa kohta edes käydä ulkona ilman erillistä siunausta herroilta. Tällä hetkellä niin saa ilmeisesti vielä tehdä, tosin siitäkin sanottiin että mielellään vain "tärkeä" ulkoilu kuten puolison kanssa ulkoilu ja koiran ulkoiluttaminen - itsehän olen yksineläjä joten varmasti minun ulkoiluni on vähempiarvoista.
Tieto siitä, että ulkona ei toimi mikään, on jotenkin tosi ahdistava. Kuin ikuinen sunnuntai. En voi mennä kirjastoon, salille, uimahalliin, teatteriin... Istun vain kotona viikkoja tai jopa kuukausia odottelemassa että Suomi laitetaan taas päälle.
Kestääköhän pääni tätä? Teillä muilla on perheet yms. siinä ympärillä, mutta näin syrjäytyneenä yksinäisenä tämä tuntuu aika kamalalta. Ainut elämäni oli juuri se harrastuksissa käynti, ja se on nyt viety pois. En muista eilenkään tehneeni yhtään mitään, ajattelin vain koronaa ja luin uusia hallituksen asettamia kieltoja koko päivän. Jos kesään asti istun lukittuna yksiööni pyörittelemässä ajatuksia maailmanlopusta, missäköhän kunnossa sitä muka palataan työelämään? On mahdollista, että pitkä eristys ja poikkeusolot saavat aikaan masennuksen. Monelle on suorastaan lottovoitto että saa palkallisena istua kotona katsomassa telkkaria, mutta itselläni on päinvastainen reaktio. Inhoan kotona istumista, koska yksinäisenä ihmisenä sitä tulee tarpeeksi jo luonnostaan.
Terapiaan ei voi mennä puhumaan, kun terapiakin on varmasti suljettu koronasyistä..
Yksilönvapaus on ollut minulle aina iso juttu, mutta tajusin että tässä mennään nyt täysin herrojen ehdoilla. En saa kohta edes käydä ulkona ilman erillistä siunausta herroilta. Tällä hetkellä niin saa ilmeisesti vielä tehdä, tosin siitäkin sanottiin että mielellään vain "tärkeä" ulkoilu kuten puolison kanssa ulkoilu ja koiran ulkoiluttaminen - itsehän olen yksineläjä joten varmasti minun ulkoiluni on vähempiarvoista.
Tieto siitä, että ulkona ei toimi mikään, on jotenkin tosi ahdistava. Kuin ikuinen sunnuntai. En voi mennä kirjastoon, salille, uimahalliin, teatteriin... Istun vain kotona viikkoja tai jopa kuukausia odottelemassa että Suomi laitetaan taas päälle.
Kestääköhän pääni tätä? Teillä muilla on perheet yms. siinä ympärillä, mutta näin syrjäytyneenä yksinäisenä tämä tuntuu aika kamalalta. Ainut elämäni oli juuri se harrastuksissa käynti, ja se on nyt viety pois. En muista eilenkään tehneeni yhtään mitään, ajattelin vain koronaa ja luin uusia hallituksen asettamia kieltoja koko päivän. Jos kesään asti istun lukittuna yksiööni pyörittelemässä ajatuksia maailmanlopusta, missäköhän kunnossa sitä muka palataan työelämään? On mahdollista, että pitkä eristys ja poikkeusolot saavat aikaan masennuksen. Monelle on suorastaan lottovoitto että saa palkallisena istua kotona katsomassa telkkaria, mutta itselläni on päinvastainen reaktio. Inhoan kotona istumista, koska yksinäisenä ihmisenä sitä tulee tarpeeksi jo luonnostaan.
Terapiaan ei voi mennä puhumaan, kun terapiakin on varmasti suljettu koronasyistä..
Vastaukset 27
Vanhimmat
Itse tykkään tästä. EI ole turvaa härväämistä joka paikassa.
Ensinmäinen vuosi on vaikein!
Itse huolehdin vähän samasta asiasta jo etukäteen, koska jo aiemmat yksinäiset etätyöviikot ovat joskus saaneet aikaan ympäröivästä maailmasta liiaksi erkaantumisen tunteen. Koska muutenkin harrastin kuntosalilla käymistä, olen ratkaissut asian niin että rakensin pienen urheilunurkkauksen kotiini. Nostelen puntteja ja teen kehonpainoharjoituksia sekä venyttelyä, välillä aerobista treeniä kuten naruhyppelyä. Otan treenit vakavasti. Näen tämän mahdollisuutena parin kuukauden kurinalaiseen kuntokuuriin ja laadin joka viikolle pääpiirteittäin treeniohjelman, josta pidän kiinni, mutta päivittäisen treenin sisältöä voi säätää vähän fiilisten mukaan.
Asun maalla , käyn joka päivä lenkillä metsässä koirani kanssa.
Siivoan kotini kunnolla ja mulla on pari lukematonta kirjaa, sekä netti ja telkku.
Sitten on ompelukoneet saumari ja tavallinen kone ,kankaita hyllyllinen ja tarvikkeet myös tarttis tehdä vaatteita itselle ja korjata muutamia vaatteita, kyllä tekemistä riittää.
Olen nyt ollu vajaan vuoden eläkkeellä, matka Itävaltaan ei toteudu, jonka varasin jo joulukuussa.
Kuntosalille ei nyt pääse, eikä kansalaisopistoon, nämä harrastukset pitää nyt unohtaa.
Mitäs tässä on ollessa. Iso kaksikerroksinen omakotitalo jonka huoneistoala 230m2.
Viisi henkeä mahtuu ihan kivasti olemaan kotona. Pojat 16v ja kaksi 14v pelaavat tietokonepelejä ja katsovat televisiota sohvalla loikoillen ja vanhemmat tekevät kotitöitä.
No teini-ikäisillä pojillahan on ainakin yksi harrastus joka pitää heidät tyytyväisinä. ;)
Mutta sitä harrastusta ei tehdä vanhempien nähden.
Minulla 135m2 ja asun yksin, eihän tässä mitään. teen etätöitä ja palkka juoksee.
Pitää opetella olemaan itsensä kanssa. Ei aina tarvitse ympärilleen muita. Samoin pitää osata ottaa rennosti. Olen jo eläkkeellä kerennyt opetella hissukseen elämisen. Ei muuta muutosta kuin kauppareissut vähenivät.
Televisio, e-kirjat, palapelit, ristikot, käsityöt,ym. Kyllä kotoakin viihdykettä löytyy ja kevät on tulossa. Ulkoilua ei kielletty.
Jos koko ajan miettii karanteenia ja tautia niin pää menee sekaisin varmasti.
Ettei vaan olisi deliriumia?
Voi hohhoijaa tuota uusavuttomuutta. On niin totuttu nykyajan luksukseen kun joutuu muutaman viikon olemaan tekemättä mitään niin hajoaa muka pää. Ei hyvää päivää taas näitä nykysukupolven surkeutta. Ainakun luulee että nyt ei voi nykysukupolvi enää surkeudellaan yllättää niin taas joku vetää pohjan vielä alemmas kuten tämänkin ketjun aloittaja.
Korona tappaa Schengen-unelman!
Oliko tuo unelmaa muuten kuin vihreille?
Ei kansallisvaltio sitä tarkoita että rajat pitää olla täysin kiinni.
Mettään korpeen halailee puita,voi löytyä vaikka suppiloita siis sieniä.Koiratkin kiittää metsän rauhasta ,ei tarvii pimeetä työhönsä tympääntyneen terapeutin apua.
Keväällä ei löydy kuin yksi sienilaji eli korvasieni.
Ei sunkaan niitä sieniä tähän aikaan vuodesta löydy?
Nyt vaan telkkari, suoratoistopalvelut ja kirjat kehiin. Kotona voi tehdä vaikka kevätsiivouksen ja käydä kaikki kaapit läpi. Voi harjoitella vaikka uutta kieltä tai piirtämään ja maalaamaan. Kuukausi menee nopeasti ohi. Tsemppiä kaikille!
Kuollut ei kielitaitoa tarvitse!
Ompelukurssi peruttiin, niin ajattelin ilmoittaa, etten tee sinä päivänä ylitöitä ja leikin kotona kurssia. Voin huudella itselleni, että minkäväriset langat on saumurissa ja vastata kuten mister bean elokuvissaan.
Ehkä ,kun älykännyköistä laittaa sen kuvanäytön, että näkee toisen, niin tulee sosiaalinen olo.
Kuntosalin tilalle pitää kehittää jotain. Aluksi meinasin mennä jollekin auki olevalle, kun oma suljettiin.
Siivottavaakin riittää.
No heh, heh... mä olen asunut 12 vuotta erakkona. Lähin naapuri 4 kilometrin päässä, hän käy kerran vuodessa morjestamassa. Ei televisiota, mutta tietokone kyllä. Ruutuaikaa noin 0,5 tuntia vuorokaudessa. Kaupassa käyn kolmen viikon välein. Lääkärissä olen käynyt 8 vuotta sitten, muutama tikki...kirveellä jalkaan. .. ei ahdista yhtään.
Mitä sekoilet? Ei kukaan ole kieltänyt ulkona liikkumista. Ulkona ja kaupassa saa liikkua aivan kuten ennenkin. Saat mennä vaikka kaljalle jos jostain avoimen kapakan löydät. Saat istua pistonpenkillä, kävellä missä haluat tai uida meressä. Latu on auki.
Ajatus poikkeustilasta on kieltämättä aika pelottava. Koronasta tuskin on kerrottu edelleenkään kaikkea, tai sitten todellinen syy on jossain muualla? Sen verran kovat toimenpiteet nyt kyseessä... Mutta ei tämä onneksi kauaa kestä, ellei sitten poikkeusjärjestelyjä päätetä vielä jatkaa tämän jälkeen.
Yksin asun ,yksin kuljen, yksin hyvä olla, ei pelkoa mistään.Jos tulee kuolema se tulee jokatapauksessa joskus.
Se vielä paha olisi, jos tulvaan hukuttaisin,tai muihin suuriin katastrofioihin.
Aika ilkeä olo tuli eilen kun valmiustilasta ilmoitettiin. Aivan eri asia kuin sota-aikoina, jolloin Suomella oli uskova presidentti, joka kehotti rukoilemaan ja kansa kävi kirkossa ja oli uskovaa. Nythän ollaan viety Räsänen poliisikuulusteluihin.
Mutta, ei kuitenkaan unohdeta kuka se Kaikkivaltias on, joka myöskin nostaa hallitukset valtaan ja poistaa ne siitä. Ja kuka antaa elämän ja ottaa sen takaisin. Jumalan käsissä on ihmisen elämä, kuin tuulenhenkäys.
Voi tehdä ihan hyvää hektisille koheltajille tälläinen, hetkellinen rauhoittuminen. Koettakaa löytää tästä jotain positiivistakin.
KYLLÄ kotiahan on moni on kuollut.Se voi olla sitten tätä nykypivää?Parempi kuin jossain rääkki hoitokodissa kuitenkin.