Oi Herra, jos mä matkamies maan
lopulla matkaa nähdä sun saan!
Oi, jos mä kerran
näkisin Herran
kunniassaan!
2.
Sinua kaipaa sydämeni,
sun puolees huutaa mun henkeni.
On yksin tästä
sen ikävästä
kyyneleni.
3.
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet
sinulta saavat,
sä luet haavat
ja kyynelet.
4.
Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
ennen kuin mua
käyt siunaamaan.
5.
Oi Herra, suothan sä minulle
sun armos voimaksi matkalle.
Anteeksi anna,
mua nosta, kanna,
vie perille!
6.
Oi saanhan joukkoon autuaitten
kanss' ystäväini ja omaisten
mä päästä kerran
luo armon Herran.
Oi saanhan sen!
lopulla matkaa nähdä sun saan!
Oi, jos mä kerran
näkisin Herran
kunniassaan!
2.
Sinua kaipaa sydämeni,
sun puolees huutaa mun henkeni.
On yksin tästä
sen ikävästä
kyyneleni.
3.
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet
sinulta saavat,
sä luet haavat
ja kyynelet.
4.
Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
ennen kuin mua
käyt siunaamaan.
5.
Oi Herra, suothan sä minulle
sun armos voimaksi matkalle.
Anteeksi anna,
mua nosta, kanna,
vie perille!
6.
Oi saanhan joukkoon autuaitten
kanss' ystäväini ja omaisten
mä päästä kerran
luo armon Herran.
Oi saanhan sen!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joten?
Lopulta saanen
mahtavaa persettäsi nuolla
välittämättä
anaaliyhdynnöiden
tuottamista
röllyköistä!
Nam, nom, nom!
Tooosiii aikuismaista ja muiden ihmisten elämän arvoja kunnioittavaa.
Jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa ja sinullakin. Käsittääkseni olet ihan aikuinen ihminen.
Näytäppä tuo viesti vaimolles niin tietää mitä nettiin kirjoittelet.
Kaikessa katkeruudessasi ja vihassasi osoitat käytökselläsi vielä olevasi - tai teet itsestäsi sellaisen - hyvin sivistymätön ihminen.
Et sinä yksin uskovia ihmisiä inhoa ja vihaa - Jumalaa sinä vihaat.
Jumalaa sinä syytät kaikesta pahasta mitä sinulle lienee elämässäsi tapahtunutkin.
Mitä enemmän sinä herjaat Jumalaa, johon et omien sanojesi mukaan usko, sitä enemmän jokin sisimmässäsi vetää sinua Jumalan puoleen. Mitä raivokkaammin rienaat Jumalaa, sitä enemmän sisäinen rauhattomuutesi kasvaa.
Olet itse asiassa syvästi onneton ihminen.
Kaikella karkeudellasi ja hirvittävyyksillä, joita syydät Jeesuksen Kristuksen päälle, olet aika päiviä osoittanut sen, miten paljon sinua sittenkin hirvittää tuo vääjäämätön hetki, jolloin sinäkin astut rajan yli sinne, jonka uskot ( - telet ) olevan yhtä kuin olemattomuus.
Vakaumuksellinen ateisti ei laillasi anna uskovaisten ihmisten mielenrauhaansa häiritä.
Eikä vaivautuisi rakkikoiran tavoin räksyttämään jossain "hihhulien" palstoilla päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Toki sinulla samanlainen oikeus tänne kirjoittaa on kuin kellä muulla hyvänsä.
Silti en lakkaa kummeksumasta sitä miksi jaksat ja jaksat sitä aina vaan jatkaa.
Olen tainnut tämän sanoa ennenkin, vaan sanonpa taas, että tällä julkisella Jumalan herjaamisella sinä yrität työntää alitajuista jumalanpelkoasi entistä enemmän taka-alalle - ja petät itseäsi kuvittelemalla, että sinä sillä siitä pääset eroon.
"Katsokaa miten minä herjaan Jumalaa eikä hän korvaansa loksauta; ei loksauta kun ei mitään jumalaa ole; eikä ole koskaan ollut mitään Jeesustanne - edes historiallisena henkilönä ... näin minä "he-ma" pilkkaan teidän uskonharhaisten epäjumalaa , hah, hah, haa viheliäiset surkimukset jumalinenne ja jeesuksinenne ...!"
Sanon taas, ettet sinä meitä uskovia vastaan tätä "sotaasi" käy - viis meistä - Jumalaa vastaan sinä sodit. Jumalaa sinä et olemattomaksi saa - ET ITSELLESIKÄÄN.
Ja alla oleva koskee ihan yhtälailla sinua kuin joka ainutta ihmistä:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
( Joh. 3:16 )
Ja sinä tahallasi härnäät ja ärsytät toista.
"Käsittääkseni olet ihan aikuinen ihminen."
Siitä voi olla monta mieltä. Dementikoilla on tosin taipumus jutella tällaisia. :)
Joskus on aika sanoa totuus. Saviseutulaisen kommenttiin ei mitään lisäämistä.
Ai semmoistako dementikot juttelee, "käsittääkseni olet ihan aikuinen ihminen".
Minusta taas Saviseutulaisella on aina lohdullinen sana.
Kuulen siinä Hyvän Paimenen lohdullisen ja armahtavan äänen, joka sanoo :Tulkaa minun tyköni te kaikki työtä tekevät ja raskautetut niin minä annan teille levon.
Saviseutulaisen ei tuomitse, vaan ohjaa parannukseen.
On hän minuakin joskus ojentanut aiheesta Ihanaa lukea, kuin elävät virrat virtaisivat raskautettuun sieluun.
Keskustelussa voi toki viitata muiden tekemiin teksteihin, mutta mielestäni on erittäin asiatonta kopioida sellaisenaan esimerkiksi raamatun jakeita.
Ei oo vaimoo. Oon homo.
Iloista? hmm.
jotenkin vanhoja virsiä vaivaa sellainen mollipohjainen vire silloinkin, kun ne on "iloisia".
Hautajaisvirret raikaa Corona viruksen nujertamana
Virsi 622
1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.
2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.
Älkää aliarvioiko vanhoja virsiä, moni niistä syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Eikö se runomies Luther olutta ottanut, niin olen kuullut.
Molemmat virret ovat körttivirsiä. 1. on syntynyt kovien koettelemusten aikana. Ainakin kaksi kuolemaa oli. Ja terveydenhoito silloin oli aivan toista luokkaa kuin nyt.
1.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt’ turvan hädässänsä sielu sais.
2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss’ on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
Matkamiehen nenän edestä laitettiin nyt rajat kiinni.