Johan Bäckman
Mihin erillissotaa tarvitaan?
Suomalaiskansallisen historiankirjoituksen termit ”erillissota” ja ”jatkosota” olivat suomalaisen sotapropagandan mytologiaa. Tähän päivään saakka Suomi lienee ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut valtio, joka ei sotien jälkeen juurikaan ole muuttanut propagandateesejään. Länsimaissa tämä asenne lähinnä huvittaa, Venäjää se harmittaa, mutta Suomessa kysymys on kuolemanvakava.
Tarja Halosen väite siitä, että Suomi kävi erillissotaa, on helppo kumota historiallisilla tosiasioilla, jotka tänään voidaan lukea myös suomalaisista tutkimuksista:
1. Saksa lupasi Suomelle hyvityksen korkojen kanssa jo talvisodan rauhan aikana.
2. Keväällä 1941 Suomen ja Saksan sotilasjohtajat neuvottelivat Salzburgissa ja Zossenissa yhteisistä operaatioista Leningradin saartamiseksi ja tuhoamiseksi.
3. Suomen asema liittolaisena oli kiistattomasti määritelty Saksan sotasuunnitelmissa.
4. Ryti ja Hitler ilmoittivat julkisesti sodalle saman tavoitteen: Neuvostoliiton hävittämisen. Amerikkalainen tutkija Charles Leonard Lundin hoksasi, että Suomi ei olisi voinut yksin ilmaista tällaista tavoitetta, jos se olisi käynyt ”erillissotaa”.
5. Jo ennen Saksan hyökkäystä 22.6.1941 Saksan asevoimia oli runsain mitoin Suomen alueella valmiina yhteiseen hyökkäykseen: Suomen rannikko oli täynnä saksalaisia sotalaivoja, kymmeniä Suomen lentokenttiä oli luovutettu Saksan ilmavoimille Leningradin-vastaisia operaatioita varten, ja koko Pohjois-Suomi oli luovutettu monisatatuhantisen saksalaisen jalkaväen hyökkäystukikohdaksi.
6. Suomen alueelliset tavoitteet olivat yhtenäiset Saksan kanssa: elintilan (Lebensraum) laajentaminen. Tämän Risto Ryti ilmoitti mm. radiopuheessaan 26.6.1941.
7. Suomi ja Saksa kävivät yhteistä rotusotaa: venäläiset leimattiin ali-ihmisiksi, joiden olemassaolo ei ollut suotavaa. Mannerheim puhui usein venäläisistä ”vieraana rotuna” ja määräsi suomalaisten miehittämään Itä-Karjalaan laajan rotusodan, jonka ytimenä oli etninen puhdistus: kymmenien tuhansien venäläisten siviilien sulkeminen keskitysleireille ja suunnitelmat väestönsiirroista Saksan alueille. Suomen käyvän rotusodan tuloksena leireillä menehtyi tuhansia naisia, lapsia ja vanhuksia.
8. Suomi luovutti Saksan käsiin tuhansia neuvostoliittolaisia ja muita vankeja, joukossa myös siviilejä. Suomalaisissa asiakirjoissa juutalaiset leimattiin epäluotettaviksi, mutta heitä ei luovutettu kovin paljoa, koska heitä ei yksinkertaisesti ollut.
9. Suomen alueella oli saksalaisia joukkoja jo vuoden 1940 aikana ja sodan aikana Suomessa toimi monisatatuhatpäinen saksalainen armeija sekä yhdistettyjä saksalais-suomalaisia joukko-osastoja. Suomen armeijalle oli annettu oma rintamalohko Leningradin suunnalla, Saksalle pohjoisessa.
10. Suomi ei sotinut vain Neuvostoliittoa vastaan, vaan myös muita liittoutuneita vastaan. Englanti julisti Suomelle sodan 6.12.1941 perusteena juuri Suomen käymän sodan valloituksellinen luonne ja osallistuminen Leningradin saartoon. Vai kävikö Suomi jotakin ”erillissotaa” myös Englantia vastaan?
Tämän valossa voidaan kysyä, millä perusteella presidentti Halonen väittää, että Suomi kävi erillissotaa?
Erillissotateesin rinnalla on myös suosittua väittää, että ”Mannerheim pelasti Pietarin” ja Suomi ei osallistunut Leningradin saartoon, joka aiheutti 1,5 miljoonan ihmisen nälkäkuoleman. Valtioneuvos Riitta Uosukainen väitti television Suuret suomalaiset-ohjelmassa, että Mannerheim ei halunnut hävittää Pietaria, eikä Suomi halunnut katkaista Laatokan Elämän tietä. Mutta miten Uosukainen suhtautuu seuraaviin suomalaistenkin historiankirjojen tuntemiin tosiasioihin:
1. Suomen ja Saksan maa-, meri- ja ilmavoimat olivat ryhmittyneet yhteisesti sovittuun Leningradin-vastaiseen operaatioon Suomen alueelle jo ennen sodan alkua. Operaation yksityiskohdista sovittiin keväällä 1941 Saksassa. Tavoitteena oli sulkea Leningradin saartorengas ”kädenlyönnillä” Syvärillä.
2. Saksan ilmavoimat käyttivät Suomen lentokenttiä Leningradin-vastaisissa operaatioissa ennen sodan alkua ja sen aikana. Neuvostoliitto suoritti 25.-26.6.1941 laajamittaisen ilmaiskun Saksan ilmavoimien tukikohtiin Suomessa.
3. Saksan merivoimat toteuttivat Itämerellä laajamittaisia Leningradin-vastaisia operaatioita ennen sotaa ja sen aikana. Kovaa taistelua käytiin mm. Leningradin puolustukselle tärkeistä saarista.
4. Lokakuussa 1942 toteutettiin yhteinen suomalais-saksalais-italialainen operaatio Laatokan elämäntien katkaisemiseksi. Tämä operaatio tunnetaan Suho-saaren taisteluna.
5. Suomen johdon suunnitelmana oli siirtää Suomen raja Neva-joelle, siis keskelle Leningradia.
6. Suomen johto oli hyvin tietoinen Leningradin saarrostusoperaation luonteesta nälkäsaartona ja tuhoamissotana. Asiakirjat ja muistelmat kertovat, että Leningradin siviilien kärsimykset olivat myös Päämajan tiedossa.
7. Suomen ja Saksan kesken neuvoteltiin siitä, että Suomi sijoittaisi valloitettuun Leningradiin sotapoliisiyksiköitä, joiden vahvuus olisi 30 000 miestä.
8. Alkusyksystä 1941 Suomen alueelle siirtyi saksalainen erikoisosasto koodinimellä ”Hela”, jonka tarkoituksena oli siirtyä välittömästi Leningradiin kaupungin miehittämisen jälkeen. ”Helan” komentajaa, freganttikapteeni Bartholdyä, kohdeltiin Suomessa Pietarin tulevana ”komendanttina”.
Kysymys siitä, miksi Suomi ei ”hyökännyt” Leningradiin, on harhauttava. Suomen pienen armeijan voimat eivät olisi riittäneet Leningradin kokoisen kaupungin puolustuksen murtamiseen tai kaupungin valloittamiseen. Se tehtävä oli annettu Saksalle. Mannerheim sai ylimääräistä päänvaivaa paitsi Leningradin kovasta puolustuksesta, myös suurimittaisista kieltäytymisistä Karjalan kannaksen suomalaisjoukoissa sekä länsivaltojen jatkuvasta painostuksesta. Mannerheim jäi paikoilleen, koska eteneminen olisi merkinnyt täydellistä itsetuhoa. Mutta Leningradin nälkäsaarto pysyi kaikilla rintamilla, eikä Suomen johto osoittanut mitään sääliä.
Venäjä reagoi Halosen väitteisiin ”erillissodasta” yksinomaan vetoamalla Pariisin rauhansopimukseen ja siihen, että tuossa sopimuksessa Suomi todetaan Saksan liittolaiseksi ja vastuulliseksi sodasta. Vaikuttaa siltä, että Halosen muotoilu on johdanto prosessille, jonka tarkoituksena on purkaa sotien jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetut tuomiot. Tuossa oikeudenkäynnissähän oli kysymys juuri samasta asiasta: kenen on vastuu siitä, että Suomi liittoutui Saksan kanssa rikolliseen hyökkäyssotaan rotuoppeineen, keskitysleireineen ja kaupunkisaartoineen. Mutta kuten Halonen tänään, myös oikeudenkäynnissä syytetyt kiistivät tietävänsä mitään Suomen ja Saksan välille solmitusta liitosta.
JOHAN BÄCKMAN
Tutkija
[email protected]
Mihin erillissotaa tarvitaan?
Suomalaiskansallisen historiankirjoituksen termit ”erillissota” ja ”jatkosota” olivat suomalaisen sotapropagandan mytologiaa. Tähän päivään saakka Suomi lienee ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut valtio, joka ei sotien jälkeen juurikaan ole muuttanut propagandateesejään. Länsimaissa tämä asenne lähinnä huvittaa, Venäjää se harmittaa, mutta Suomessa kysymys on kuolemanvakava.
Tarja Halosen väite siitä, että Suomi kävi erillissotaa, on helppo kumota historiallisilla tosiasioilla, jotka tänään voidaan lukea myös suomalaisista tutkimuksista:
1. Saksa lupasi Suomelle hyvityksen korkojen kanssa jo talvisodan rauhan aikana.
2. Keväällä 1941 Suomen ja Saksan sotilasjohtajat neuvottelivat Salzburgissa ja Zossenissa yhteisistä operaatioista Leningradin saartamiseksi ja tuhoamiseksi.
3. Suomen asema liittolaisena oli kiistattomasti määritelty Saksan sotasuunnitelmissa.
4. Ryti ja Hitler ilmoittivat julkisesti sodalle saman tavoitteen: Neuvostoliiton hävittämisen. Amerikkalainen tutkija Charles Leonard Lundin hoksasi, että Suomi ei olisi voinut yksin ilmaista tällaista tavoitetta, jos se olisi käynyt ”erillissotaa”.
5. Jo ennen Saksan hyökkäystä 22.6.1941 Saksan asevoimia oli runsain mitoin Suomen alueella valmiina yhteiseen hyökkäykseen: Suomen rannikko oli täynnä saksalaisia sotalaivoja, kymmeniä Suomen lentokenttiä oli luovutettu Saksan ilmavoimille Leningradin-vastaisia operaatioita varten, ja koko Pohjois-Suomi oli luovutettu monisatatuhantisen saksalaisen jalkaväen hyökkäystukikohdaksi.
6. Suomen alueelliset tavoitteet olivat yhtenäiset Saksan kanssa: elintilan (Lebensraum) laajentaminen. Tämän Risto Ryti ilmoitti mm. radiopuheessaan 26.6.1941.
7. Suomi ja Saksa kävivät yhteistä rotusotaa: venäläiset leimattiin ali-ihmisiksi, joiden olemassaolo ei ollut suotavaa. Mannerheim puhui usein venäläisistä ”vieraana rotuna” ja määräsi suomalaisten miehittämään Itä-Karjalaan laajan rotusodan, jonka ytimenä oli etninen puhdistus: kymmenien tuhansien venäläisten siviilien sulkeminen keskitysleireille ja suunnitelmat väestönsiirroista Saksan alueille. Suomen käyvän rotusodan tuloksena leireillä menehtyi tuhansia naisia, lapsia ja vanhuksia.
8. Suomi luovutti Saksan käsiin tuhansia neuvostoliittolaisia ja muita vankeja, joukossa myös siviilejä. Suomalaisissa asiakirjoissa juutalaiset leimattiin epäluotettaviksi, mutta heitä ei luovutettu kovin paljoa, koska heitä ei yksinkertaisesti ollut.
9. Suomen alueella oli saksalaisia joukkoja jo vuoden 1940 aikana ja sodan aikana Suomessa toimi monisatatuhatpäinen saksalainen armeija sekä yhdistettyjä saksalais-suomalaisia joukko-osastoja. Suomen armeijalle oli annettu oma rintamalohko Leningradin suunnalla, Saksalle pohjoisessa.
10. Suomi ei sotinut vain Neuvostoliittoa vastaan, vaan myös muita liittoutuneita vastaan. Englanti julisti Suomelle sodan 6.12.1941 perusteena juuri Suomen käymän sodan valloituksellinen luonne ja osallistuminen Leningradin saartoon. Vai kävikö Suomi jotakin ”erillissotaa” myös Englantia vastaan?
Tämän valossa voidaan kysyä, millä perusteella presidentti Halonen väittää, että Suomi kävi erillissotaa?
Erillissotateesin rinnalla on myös suosittua väittää, että ”Mannerheim pelasti Pietarin” ja Suomi ei osallistunut Leningradin saartoon, joka aiheutti 1,5 miljoonan ihmisen nälkäkuoleman. Valtioneuvos Riitta Uosukainen väitti television Suuret suomalaiset-ohjelmassa, että Mannerheim ei halunnut hävittää Pietaria, eikä Suomi halunnut katkaista Laatokan Elämän tietä. Mutta miten Uosukainen suhtautuu seuraaviin suomalaistenkin historiankirjojen tuntemiin tosiasioihin:
1. Suomen ja Saksan maa-, meri- ja ilmavoimat olivat ryhmittyneet yhteisesti sovittuun Leningradin-vastaiseen operaatioon Suomen alueelle jo ennen sodan alkua. Operaation yksityiskohdista sovittiin keväällä 1941 Saksassa. Tavoitteena oli sulkea Leningradin saartorengas ”kädenlyönnillä” Syvärillä.
2. Saksan ilmavoimat käyttivät Suomen lentokenttiä Leningradin-vastaisissa operaatioissa ennen sodan alkua ja sen aikana. Neuvostoliitto suoritti 25.-26.6.1941 laajamittaisen ilmaiskun Saksan ilmavoimien tukikohtiin Suomessa.
3. Saksan merivoimat toteuttivat Itämerellä laajamittaisia Leningradin-vastaisia operaatioita ennen sotaa ja sen aikana. Kovaa taistelua käytiin mm. Leningradin puolustukselle tärkeistä saarista.
4. Lokakuussa 1942 toteutettiin yhteinen suomalais-saksalais-italialainen operaatio Laatokan elämäntien katkaisemiseksi. Tämä operaatio tunnetaan Suho-saaren taisteluna.
5. Suomen johdon suunnitelmana oli siirtää Suomen raja Neva-joelle, siis keskelle Leningradia.
6. Suomen johto oli hyvin tietoinen Leningradin saarrostusoperaation luonteesta nälkäsaartona ja tuhoamissotana. Asiakirjat ja muistelmat kertovat, että Leningradin siviilien kärsimykset olivat myös Päämajan tiedossa.
7. Suomen ja Saksan kesken neuvoteltiin siitä, että Suomi sijoittaisi valloitettuun Leningradiin sotapoliisiyksiköitä, joiden vahvuus olisi 30 000 miestä.
8. Alkusyksystä 1941 Suomen alueelle siirtyi saksalainen erikoisosasto koodinimellä ”Hela”, jonka tarkoituksena oli siirtyä välittömästi Leningradiin kaupungin miehittämisen jälkeen. ”Helan” komentajaa, freganttikapteeni Bartholdyä, kohdeltiin Suomessa Pietarin tulevana ”komendanttina”.
Kysymys siitä, miksi Suomi ei ”hyökännyt” Leningradiin, on harhauttava. Suomen pienen armeijan voimat eivät olisi riittäneet Leningradin kokoisen kaupungin puolustuksen murtamiseen tai kaupungin valloittamiseen. Se tehtävä oli annettu Saksalle. Mannerheim sai ylimääräistä päänvaivaa paitsi Leningradin kovasta puolustuksesta, myös suurimittaisista kieltäytymisistä Karjalan kannaksen suomalaisjoukoissa sekä länsivaltojen jatkuvasta painostuksesta. Mannerheim jäi paikoilleen, koska eteneminen olisi merkinnyt täydellistä itsetuhoa. Mutta Leningradin nälkäsaarto pysyi kaikilla rintamilla, eikä Suomen johto osoittanut mitään sääliä.
Venäjä reagoi Halosen väitteisiin ”erillissodasta” yksinomaan vetoamalla Pariisin rauhansopimukseen ja siihen, että tuossa sopimuksessa Suomi todetaan Saksan liittolaiseksi ja vastuulliseksi sodasta. Vaikuttaa siltä, että Halosen muotoilu on johdanto prosessille, jonka tarkoituksena on purkaa sotien jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetut tuomiot. Tuossa oikeudenkäynnissähän oli kysymys juuri samasta asiasta: kenen on vastuu siitä, että Suomi liittoutui Saksan kanssa rikolliseen hyökkäyssotaan rotuoppeineen, keskitysleireineen ja kaupunkisaartoineen. Mutta kuten Halonen tänään, myös oikeudenkäynnissä syytetyt kiistivät tietävänsä mitään Suomen ja Saksan välille solmitusta liitosta.
JOHAN BÄCKMAN
Tutkija
[email protected]
Vastaukset 25
Vanhimmat
http://www.yle.fi/atalk/uusinkolumni.php
Liittoutuneitten kokouksessa Teheranissa sovittiin, ettei Suomen valtiolliseen asemaan kajota.
Eli ainakin USA tunnusti Suomen erillissodan, koska tämän pykälän sinne ujutti.
Toisaalta noissa yllämainituissa pykälissä on paljon virheitä, jotka eivät voi olla vahinkoja.
mm. sodan päämäärät ja Saksalaisten joukkojen tulo Suomeen on ilmoitettu tarkoituksella väärin.
Eihän Italiankaan valtiolliseen asemaan kajottu. Oliko sekin siis "erillissodassa" pieni poloinen vainen?
Italian fasisteille kävi?
Italian uusfasistien johtaja on tällä hetkellä maansa hallituksessa ulkoministerinä ja varapääministerinä. Hän on myös istunut merkittävällä pallilla EU:n konventissa.
"mm. sodan päämäärät ja Saksalaisten joukkojen tulo Suomeen on ilmoitettu tarkoituksella väärin."
En tiedä, mitä yksityiskohtia tarkoitat, mutta kokonaisuutena ottaen kirjoitus on silkkaa asiaa riippumatta siitä, onko joku nippeliluku ilmoitettu piirun verran ala- tai yläkanttiin.
varapääministereistä on kyseessä?
Suomi ei olisi joutunut minkäänlaisiin sotiin jos Venäjä ei olisi tänne hyökänny.
Suomi ei olisi joutunut minkäänlaisiin sotiin, ellei Saksa olisi alkanut laajentumispolitiikkaansa
Minusta näyttää siltä, että tutkija Bäckman on lähtenyt itse asiassa jopa turhan päiten vetämään mutkia suoriksi. Niinpä kysynkin mihin lähteisiin perustuvat seuraavat väitteet:
1) Saksan ilmavoimat käyttivät kymmeniä Etelä-Suomen lentokenttiä Leningradin vastaisiin operaatioihin. Tässä nimenomaan on kysymys siitä, mitkä ovat ne kymmenet kentät? Miltä näistä kentistä hyökättiin Leningradiin ja mitkä olivat ne saksalaiset yksiköt, joiden koneet nousivat ilmaan Suomesta suuntana Leningrad?
Missä Suomen alueella olivat 22.6.1941 ne sadat tuhannet saksalaiset sotilaat?
2) Ryti ilmoitti julkisesti sodan tavoitteeksi Neuvostoliiton hävittämisen.
Löytyykö Rytiltä muita mainintoja vastaavasta kuin hänen julkinen puheensa, joka pitää sisällään muutakin materiaalia, jonka historiallien painoarvo on aika rajoitettu? Puheen loppukin oli muistaakseni "voittomme on varma". Aika rohkea toteamus poliittiseen ohjelmaan sisällytettynä.
Tarkoittiko Rytin "hävittäminen" samaa kuin Hitlerin "hävittäminen"?
3) Suomi ja Saksa kävivät yhteistä rotusotaa.. Mannerheim määräsi Itä-Karjalaan rotusodan.
Tutkijalla on varmasti esittää ne asiakirjat muiden tutkijoiden käyettäväksi, joista käy ilmi että Mannerheim antoi määräykset Itä-Karjalan sotilashallinnon järjestämisestä rotuperiaatteella. Tai ehkä tutkijalla on esittää hallituksen antama vastaava määräys?
4) Englannin sodanjulistuksen tausoista löytyy runsaasti tutkimustietoa. Miten nämä tukevat esittämääsi väitettä Englannin asennoitumisesta? Englannin sodanjulistuksen syy oli Neuvostoliiton vaatimusten tyydyttäminen tavalla, joka ei Englannille maksanut yhtäkään kaatunutta.
5) Oletetaan, että Talvisotaa ei olisi koskaan käyty. Miten Leningradin tilanne olisi ollut parempi kuin se oli vuonna 1941, kun saksalaiset saartoivat kaupungin etelästä? Jos Kannas oli Leningradin puolustuksen kannalta niin keskeinen kuin tutkija implisiittisesti väittää, miksi Puna-Armeija ei työntänyt suomalaisia takaisin jo kauan ennen vuotta 1944?
Suomen armeija olisi aivan hyvin kyennyt hyökkäykseen Leningradia vastaan sen jälkeen, kun Puna-Armeijan puolustus Kannaksella romahti. Suomalaisten ja Leningradin pohjoisten esikaupunkien välillä oli siinä vaiheessa käytännössä tyhjä linnoitusvyöhyke, minkä etulinjan yksiköiden partiot aivan oikein totesivat. Puna-armeija joutui kiireesti siirtämään joukkoja kaupungin eteläpuolelta paikkaamaan tilannetta, mutta siihen kului sen veraan aikaa, että suomalaiset olisivat halutessaan päässeet kiinni kaupunkiin. Sitä ei päämaja kuitenkaan edes harkinnut.
Saksalaiset eivät suinkaan alunperin suunnitelleet Leningradin saartamista vaan kaupunki piti vallata. Saartoon päädyttiin, kun valtaus osoittautui mahdottomaksi käytettävissä olevilla voimilla.
Kannaksella ei tapahtunut suurimittaisia kieltäytymisiä vaan Itä-Karjalan operaatiossa sen jälkeen kun vanha raja oli ylitetty.
6) Suomen asema liittolaisena oli kiistattomasti määritelty Saksan sotasuunnitelmissa.
Tarkoittaako tämä, että kun Suomen asema oli kiistattomasti määritelty myös Molotov-Ribbentop paktissa, niin Suomen olisi pitänyt pelata palloa muiden tekemien suunnitelmien mukaan? Eli ajopuuteoria onkin tutkijan mielestä edelleen pätevä selitys jatkosodalle olihan Saksa päättänyt asemamme meidän puolestamme?
7. Suomen alueelliset tavoitteet olivat yhteneväiset Saksan kanssa.
Missä Suomen alueelliset tavoitteet oli selkeästi määritelty? Jaakkolan kirjassa? Missä oli naulattu kiinni Saksan alueelliset tavoitteet Suomen rajojen tuntumassa? Miten Saksan esittämät tavoitteet elivät sodan aikana?
8) Mistä asiapapereista käy ilmi, että Saksaan tapahtuneiden luovutusten perustana olisi ollut henkilön juutalaisuus?
Lopuksi yleisenä kysymyksenä: Mitkä olivat tutkijan mielestä Neuvostoliiton suunnitelmat Suomen suunnalla 13.3.1940-25.6.1941 välisenä aikana, miten ne näkyivät suomalaisille päättäjille ja mikä oli niiden merkitys tehtyihin ratkaisuihin? Vai lähteekö tutkija siitä, että tapahtumat alkoivat vasta esimerkiksi tammikuussa 1941?
Mikä merkitys on sillä, että Neuvostoliitto suoritti Suomeen ennalta ehkäisevän iskun 25.6.1941 tekemällään lentohyökkäyksellä? Tuon hyökkäyksen muutkin kuin suomalaiset tulkitsivat sodan aloitukseksi. Suomalaisten siihen asti toteuttamat operaatiot olivat olleet salaisia eikä niitä edes ollut vastapuolella huomattu.
Historiassa on paljon avoimia kysymyksiä, jotka mahdollistavat monia tulkintoja. Bäckmanin luettelossa on sellaisiakin, mutta niiden lisäksi myös varmoja faktoja (esim. hyökkäys Laatokalla Leningradin elämäntietä vastaan). Oleellista onkin, että vain osakin mainituista raskauttavista tiedoista riittää jo kumoamaan erillissotateesin. Loput tulkinnanvaraisemmat kohdat antavat vielä lisätukea samalle lopputulemalle omalla satavarmaa faktaa vähäisemmällä painoarvollaan.
1) Saksan ilmavoimat käyttivät kymmeniä Etelä-Suomen lentokenttiä Leningradin vastaisiin operaatioihin.
Ainakin Malmin, Utin, Tikkakosken, Rovaniemen, Kemijärven ja Petsamon kentät olivat saksalaisten käytössä Barbarossa-hyökkäyksessä (ks. Mauno Jokipii, Jatkosodan synty). Muihin pienempiin kenttiin heiltä tuskin oli kielletty käyttöoikeutta tarpeen vaatiessa. Erillissota on joka tapauksessa poissuljettu kuudellakin kentällä, vaikka kymmeniä ei olisikaan ollut.
5) Oletetaan, että Talvisotaa ei olisi koskaan käyty.
Kun nyt kerran läksit olettelemaan, niin oletellaan sitten: kymmeniä kilometrejä läheisempi sijainti suhteessa Leningradiin olisi aivan hyvin saattanut lisätä saksalaisten mielenkiintoa Kannasta kohtaan. Tässä tapauksessa he ehkä eivät olisikaan tyytyneet miehittämään vain Pohjois-Suomea, vaan olisivat halunneet itse hyökätä myös Kannaksella. Silloin ei olisikaan pysähdytty kaupungin ulkopuolelle, ja Leningrad olisi saattanut murtua. Ja sen myötä ehkä koko Venäjä. Ja sen myötä ihmiskunta. Onneksi niin ei käynyt.
"Suomen armeija olisi aivan hyvin kyennyt hyökkäykseen Leningradia vastaan"
Hyökkäykseen ehkä olisikin kyennyt, mutta olisiko pystynyt pitämään kaupungin hallussaan? Keskusteluissa tuntuu säännönmukaisesti unohtuvan, että ylipäänsä sodan jatkuminen vielä niinkin myöhään kuin loka-marraskuussa oli suunnaton pettymys niihin ennakko-odotuksiin nähden, joita Saksan kelkkaan hypättäessä oli ollut. Venäjälle ei marssittukaan kuin mihin tahansa Ranskaan. Se pani varomaan. Pupu oli jo pöksyssä. Kesä-heinäkuussa kyse oli vielä mitä riemurintaisimmasta liittolaisuudesta; loka-marraskuussa alkoi jo "erilliyys" kummasti kiinnostaa. Suomi varautui sodan viimeiset 32 kuukautta "erillisyyteen", mutta parina ensimmäisenä kuukautena siitä ei ollut tietoakaan. Tämä ero ajallisissa kestoissa saa vielä nykyäänkin jotkut luulemaan, että NL:n vastarinnan sitkeydestä johtunut 32 kuukauden "erillisyys" päti myös sodan alussa.
"Kannaksella ei tapahtunut suurimittaisia kieltäytymisiä"
Arvaa olisiko tapahtunut, jos Leningradiin olisi hyökätty.
"Suomalaisten siihen asti toteuttamat operaatiot olivat olleet salaisia eikä niitä edes ollut vastapuolella huomattu."
Eikö NL huomannut, että natsit hyökkäsivät Suomen kautta?
Pieni asia, mutta miten Rovaniemi, Kemijärvi ja Petsamo ovat Etelä-Suomea? Kymmenistä tuli ensin kuusi ja nyt kolme, aika radikaali muutos. Tikkakosken kentänkin käyttäminen Leningradia vastaan vaikuttaa omituiselta. Tikkakoskihan on Jyväskylän tienoilla.
Alla jo kommentoitiinkiin kenttäasiaa. Tähän astisten tietojen mukaan jokunen kymmenen saksalaista konetta palasi Itä-Preussissa oleviin tukikohtiinsa Suomen kenttien kautta, lähinnä Utin. Saksalaiset koneet eivät tiettävästi hyökänneet Leningradiin tai ylipäätään Neuvostoliittoon Suomen kentiltä ennen 25.6.1941. Yhdessä tapauksessa oli mahdollisesti tällainen tarkoitus mutta hyökkäys kohdistui Hankoon. Fakta on kuitenkin, että Neuvostoliitto ei tiennyt mistä koneet tulivat. He vain olettivat niiden tulleen Suomesta.
Vastauksesi hypoteettiseen kysymykseen olisi tarkoittanut, että Saksa olisi joutunut hyökkäämään Suomeen. Vai lähdetkö siitä, että Suomi olisi myös ilman Talvisotaa automaattisesti osallistunut Operaatio Barbarossaan? Eli Suomi oli ensin lännen imperialistien lakeija ja sitten Saksan lakeija?
Suomalaisten hyökkäys Leningradia vastaan heti kannaksen hyökkäyksen perään olisi todennäköisesti saanut aikaan niin paljon lisää sekasortoa, että myös saksalaiset olisivat päässet kaupunkiin kiinni. Tässä vaiheessa sota myös sujui kaikkialla siihen malliin, ettei se olisi aiheuttanut epäröintiä suomalaisissa joukoissa. Se on sitten eri asia, olisiko kaupungin valtaus onnistunut vai ei. Tämä ei kuitenkaan ollut pointti vaan se, että jos Leningradia ei olisi missään oloissa voitu huoltaa Kannaksen kautta, niin Suomi ei todellakaan silloin vaikuttanut Leningradin väestön kärsimyksiin. Olen kysynyt tätä useilta venäläisiltä historian harrastajilta eikä yksikään ole vielä kyennyt uskottavasti selittämään mistä ja miten tavarat olisi Leningradiin rahdattu Suomelta vallatun alueen kautta. Aina on päädytty siihen, että alue tarvittiin sen varmistamiseen ettei kukaan pääsisi marssimaan suoraan rajalta kaupunkiin.
Leningradin huolto tapahtui Laatokan eteläpuolella kulkevaa rataa pitkin, jonka jälkeen kuljettiin lyhintä mahdollista reittiä yli Laatokan. Tätä rataa venäläiset eivät missään vaiheessa menettäneet ja tie Moskovaan ja pysyi auki.
Kieltäytymisistä on aika turha spekuloida. Jos joku kuitenkin esiintyy tutkijana, hänen voi olettaa asettavan asiat oikeaan paikkaan ja aikaan.
Neuvostoliitto ei todellakaan tiennyt saksalaisten toiminnasta Suomen alueen kautta. Tässä on tärkeänä tekijänä se, että saksalaisten hyökkäys pohjoisessa oli ajoitettu alkamaan vasta heinäkuun alussa. Varmuuden välttämiseksi saksalaisia ei päästetty rajan läheisyyteen kriittisinä päivinä juuri sen varmistamiseksi ettei rajavälikohtauksia tule. Todisteena siitä, että venäläiset eivät todellakaan tienneet tilannetta on esim. että Hangon varuskunta avasi tulen suomalaisia vastaan jo aamuyöllä 22.6.1941, koska myös Suomen oletettiin olevan vihollinen. Varuskunta kuitenkin lopetti tulen jo samana aamuna saatuaan tätä tarkoittavan käskyn Leningradista. Tilanne muuttui vasta 25.6.1941, kun Neuvostoliitto suoritti jo mainitut ilmahyökkäyksensä Etelä-Suomen lentokentille ja asutuskeskuksiin. Kentillä ei kuitenkaan ollut niitä saksalaisia tai suomalaisia pommitusyksiköitä, joiden venäläiset olettivat niillä olevan. Syynä myös tähän voi olla vain se, että toimittiin oletuksen ei tiedon pohjalta.
Saksalaisten miinanlaskijoiden tukeutuminen Nauvon saaristoon tuskin ehti tulle venäläisten tietoon ennen kuin laivat jo olivat tehtävänsä Suomen lahdella suorittaneet. Sen, että niitä ei havaittu todistaa jo se, että venäläiset ajoivat ison saattueen juuri näiden alusten laskemaan miinoitteeseen Tallinnaa evakuoidessaan.
Kaiken kaikkiaan kysymysteni kärki ei ole suunnattu siihen, etteikö Saksan ja Suomen välillä olisi ollut yhteistoimintaa. Erillissodan käsitekin on keskustelulle avoin, varsinkin kun Suomessakin eri henkilöt antavat sille hieman toisistaan poikkeavan sisällön. Bäckmanin tulee kuitenkin kyetä hyvin selvästi osoittamaan, mikä tukee hänen väitettään siitä, että Suomi ja Saksa kävivät myös ideologisesti yhteistä sotaa. Hän näyttää nimittäin värittävän faktoja ja oikovan mutkia juuri tässä tarkoituksessa.
Tunnut tietävän paljon sotateknisiä ja -taktisia yksityiskohtia.
Voin jopa uskoa väitteesi siitä, että Jatkosodan Suomea vastaan aloitti Nliitto, eikä Suomi. Silti olen hämmästynyt siitä tavasta, jolla rinnastat Talvi- ja Jatkosodan, ikäänkuin Jatkosota olisi ollut nimenomaan Nliiton Jatkosota Suomea vastaan.
Onko tämä uskomus todella ajattelusi kulmakivi, vai uskotko ehkä jonkinlaiseen ajopuu-teoriaan siitä, miten Suomi ajautui Saksan huomaan?
Suomalaiset saivat tietenkin Nliiton toimista muodollisen syyn aloittaa sotatoimet, muttei se suinkaan merkitse sitä, että saksalaiset olisivat olleet täällä vain suojellakseen suomalaisia venäläisten hyökkäykseltä.
Ei jatkosota ole Neuvostoliiton sota Suomea vastaan vaan nimenomaan Suomen sota Neuvostoliittoa vastaan. Sotien välillä on kyllä yhetys. On myös selvää, että Suomi oli sopinut sotilaallisesta yhteistyöstä Saksan kanssa ja että saksalaiset käyttivät Suomea Murmanskin suuntaan kohdistuvan hyökkäyksen tukialueena.
Neuvostoliiton ilmahyökkäysten merkitys on vain ja ainoastaan se, että Neuvostoliitto teki poliittisen mokan ja säästi Suomen hallituksen keksimästä tekosyytä sodan aloittamiseksi. Moka oli nimenomaan siinä, että koneita lähetettiin joka puolelle ja niin paljon, ettei tekoa käynyt jälkikäteen kiistäminen. Jo tällä toimenpiteellä Neuvostoliitto itse varmisti, että Suomi kävi erillissotaa, koska se joutui siitä eteenpäin selittämään omaakin toimintaansa.
Ei pidä kuitenkaan ummistaa silmiään siltä, että Neuvostoliitto ei suinkaan ollut jättnyt Suomea omaan huomaansa vaan kävi oman "jatkosotansa" Suomea vastaan kesällä 1940 Suomen sisällä muilla keinoin kuin asein. Viro, Latvia ja Liettua kukistuivat samoilla keinoilla hoidetun sisäisen operaation jälkeen. Suomen kohdalla aika loppui kesken kun Saksa käytännössä sanoi Suomen osalta irti vuoden 1939 sopimuksen Neuvostoliiton kanssa elokuussa 1940.
Suomi ajautui Saksan huomaan sen vuoksi, että maailmantapahtumat ajoivat tilanteen sellaiseksi, että oli valittava joko Saksa tai Neuvostoliitto. Suomen kaikki toimenpiteet ennen tuota valintaa osoittavat, että Suomi pyrki valitsemaan "lännen". Heti Talvisodan jälkeen solmittiin kauppasopimus Englannin kanssa, jonka tarkoituksena oli varmistaa Englannin myötämielisyys myös jatkossa. Tanskan ja Norjan miehitys ja Ranskan kukistuminen veivät pohjan tältä politiikalta. Ruotsin kortilla yritettiin pelata pariinkiin otteeseen ja kummallakin kerralla asia kaatui sekä Saksan että Neuvostoliiton vastustukseen. Vasta tämän jälkeen Suomi sitoutui Saksaan.
Minun uskomukseni on, että suomalaiset onnistuivat hyvin taitavasti pelaamaan pelin siten, että Neuvostoliitto löi ensimmäisen lyönnin kesällä 1941. Jo tämä operaatio edellytti, että Suomi piti tietyn etäisyyden Saksaaan joka ei moisia kiertelyitä tarvinnut. Ja kuten jo aiemmin totesin, en usko että Suomi kävi Neuvostoliittoa vastaan idelogista tuhoamissotaa samassa mielessä kuin Saksa.
Pidät kiinni erillissota-teesistä, en ole saanut sinua vakuuttuneeksi.
>>... Jo tällä toimenpiteellä Neuvostoliitto itse varmisti, että Suomi kävi erillissotaa, koska se joutui siitä eteenpäin selittämään omaakin toimintaansa.
Erillisota on nimenomaan poliittinen teesi ei niinkään sotilaallinen. Poliittisena rakenteena se myös toimi, koska sekä Neuvostoliitto että Saksa sen ainakin jollakin tasolla hyväksyivät.
Neuvostoliiton pommitukset sekä USA että Iso-Britannia tulkitsivat siten, että Neuvostoliitto oli aloittanut sodan Suomen osalta. Kun Neuvostoliitto taivutteli Englantia julistamaan sodan Suomelle niin yhtenä kantona kaskessa oli, että Neuvostoliitto nähtiin siellä sodan aloittajana. Jotta tästä rasitteesta päästäisiin muodollisesti eroon, Englanti lähetti Suomelle nootin, johon saatu vastaus katsottiin riittämättömäksi. Tällaista diplomaattista manööveriä ei olisi tarvittu, jos Englannissa Suomi olisi nähty hyökkääjänä. Tämä varjo seurasi Neuvostoliittoa myös Teheraniin ja Jaltaan, jossa Suomelle sovitettiin aina hieman muista Saksan puolella sotineista maista poikkeavaa kuosia.
Sotasyllisyysoikeudenkäyntien yhtenä tärkeänä tarkoituksena oli tuoda esiin ne toimpenpiteet, joihin Suomen hallitus ja sotilasjohto olivat sitoutuneet ennen 25.6.1941 tapahtunutta Neuvostoliiton pelinavausta. Jos Suomi olisi yhdessä Saksan kanssa jo 22.6.1941 hyökännyt rajan yli, ei olisi ollut suurtakaan tarvetta todistella Suomen sitoutuneen taisteluun Saksan rinnalla jo ennen Neuvostoliiton lentohyökkäyksiä. Nyt näistä tapahtumista muodostui oikeudenkäynnin keskeisin sisältö ja Neuvostoliitto näki suuren vaivan hankkiakseen asiasta todisteet (saksalaisten upseerien ja poliitikkojen lausunnot). Kannattaa myös huomata, että Suomen poliittista tai sotilaallista johtoa ei syytetty rikoksista ihmisyyttä vastaan, kuten tapahtui esim. Nürnbergissä.
Ilmeisesti uskot Ylikankaan yhden faktan selitykseen Risto Rytin sielunelämästä? Minä en usko, koska se olisi edellyttänyt että Ryti tiesi etukäteen Ranskan romahtavan ja Englannin tulevan eristetyksi. Jos hän tämän tiesi, niin miksi hän ei sitten osannut ennustaa kaikkea muutakin? Entäpä jos Saksalta olisikin vienyt 3 tai 6 kuukautta kukistaa Ranska? Miten Saksa olisi silloin Suomea auttanut kun Neuvostoliiton painostus oli kovimmillaan? Mikään Suomen poliittisen johdon toiminnassa heti talvisodan jälkeen ei osoita, että Saksan kortin varaan olisi laskettu yhtään mitään.
Minusta se, että Suomi ei hyväksynyt Englannin ja Ranskan avuntarjousta talvisodan aikana ei todellakaan ollut spekulointia Saksan tulevalla politiikalla. Kyseessä oli puhtaasti se, että sen enempää Englanti kuin Ranskakaan ei missään vaiheessa kyennyt antamaan täysin uskottavia selityksiä siitä, miten ja kuinka paljon apua lopulta saataisiin. Puola oli jo tehnyt sen virheen että oli hyväksynyt Englannin ja Ranskan allekirjoittaman vekselin ottamatta selvää, mitä se todellisuudessa tarkoitti. Puolan maksaman hinnan jälkeen Ryti, Tanner, Mannerheim jne. olisivat olleet totaalisia idiootteja, elleivät olisi pyrkineet varmistamaan avun todella tulevan. Puolan suorittama sankarillinen itsemurha ei ollut Suomen poliittisen johdon tavoitteena vaan eloonjääminen.
Saksa sanoi irti sopimuksensa Neuvostoliiton kanssa de facto siinä vaiheessa kun Joseph Veltjens saapui Suomeen elokuussa 1940. Lopullisesti asia tuli sitten selväksi marraskuussa 1940 Molotovin ja Hitlerin tapaamisessa Berliinissä.
Suomi oli jo 1920-luvulla hyväksynyt yhtä suuren venäläisen vähemmistön maan sisälle kuin Itä-Karjalassa olisi tullut kaupan mukana (maassa olleita venäläisisä siviileitä vallankumousta paenneita henkilöitä, laskutavasta riippuen yhteensä 30.000-40.000 henkeä). Itä-Karjalan sotilashallinto lähti siitä, että venäläiset vaihdetaan Saksan voiton jälkeen Saksan hallitsemalle alueelle jääneeseen suomalaiskansalliseen väestöön. Sotilashallinnon sisällä venäläisten kohtelusta ja asemasta oli kuitenkin selkeää ristivetoa eikä venäläisväestön kohtaloa ollut vielä välttämättä kirkossa kuulutettu. Mutta tämä on asia, josta ilmeisesti saamme tulevaisuudessa lisää tietoa, kun jokunen kuukausi sitten aloitettu tutkimusprojekti aikanaan valmistuu. Minusta yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä on missä määrin sotilashallintoa johdettiin ylhäältä käsin ja missä määrin se toimi omin päin.
Uskoisin, että Karjalassa suomalaiset olivat vapauttajia, mutta Venäjän Karjalassa edes ns. heimoväestö ei yleensä uskonut suomalaisten mahdollisuuksiin pitemmällä aikavälillä.
Bäckman ei kylläkään peitellyt ideologista näkökulmaa käyttäessään termejä "rikollinen hyökkäyssota rotuoppeineen, keskitysleireineen jne."
Ensin asiat, joissa voin olla kanssasi samaa mieltä: Erillissota ja sotasyyllisyysoikeudenkäynti ovat poliittisia termejä, jotka palvelevat tiettyä poliittista tarkoitusta. Käsittääkseni keskustelumme tarkoitus on ja on ollut yritys "kurkistaa" näiden käsitteiden sisään ja ymmärtää niiden synty ja käyttötarkoitus. JOs ja kun ne ovat poliittisia termejä, ne on siten luotu palvelemaan tiettyjä (isänmaallisia) tarkoitusperiä, jotka eivät ole sinällään vapaita arvosidonnaisuudesta ts. "putkinäöstä". Ne siis toimivat työkaluina ja lyömäaseina tiettyihin tarkoituksenmukaisiin päämääriin pyrittäessä. Tämä merkitsee sitä, että niiden käyttöä on vaikeaa, jollei mahdotontakin, yrittää puolustella jos haluaa pyrkiä historian objektiiviseen tarkasteluun.
>>Englanti lähetti Suomelle nootin, johon saatu vastaus katsottiin riittämättömäksi. Tällaista diplomaattista manööveriä ei olisi tarvittu, jos Englannissa Suomi olisi nähty hyökkääjänä. >Ilmeisesti uskot Ylikankaan yhden faktan selitykseen Risto Rytin sielunelämästä?
Erillisota termiä ei keksitty lyömäaseeksi vaan nimenomaan tavaksi pitää hajurako Saksaan. Jos siitä on tullut lyömäase niin se on tapahtunut myöhemmin. Historian objektiivinen tarkastelu ei valitettavasti ole mahdollista esimerkiksi ilman erillisotateesin tarkastelua, koska se vaikutti myös tehtyihin päätöksiin. Historioitsija Martti Turtolan setä esimerkiksi maksoi hengellään Kiestingissä yhdestä näistä päätöksistä.
Unkari sai nootin, koska myös sen osalta sota oli alkanut olosuhteissa jotka olivat epäselvät. Vieläkään ei kai aivan varmasti tiedetä kenen koneet Unkaria itse asiassa pommittivat. Unkari yritti myös pitää yllä erillissota teesiä, mutta erinäisistä syistä se ei onnistunut. Tärkein ehkä se, että Unkarilaiset joukot alistettiin saksalaiseen komentoon osaksi Itärintamaa.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli luonnollisesti osa välirauhanehtoja. Sen sisältö olisi kuitenkin ilmeisesti ollut toinen, jos Suomi olisi ylittänyt rajan ilman Neuvostoliiton ilmahyökkäyksiä. Tuolloin ei olisi ollut samaa tarvetta osoittaa Suomea hyökkääjäksi kuin nyt oli.
Ei kyse ollut siitä mitä suomalaiset tiesivät Saksa suunnitelmista vaan siitä, että suomalaiset tiesivät 100 % varmuudella, että Saksa ja Ranska olivat sodassa keskenään. Yelisesti tuolloin uskottiin, että Ranska ja Englanti kykenevät yhdessä ainakin puolustamaan Ranskaa. Saksalla taas ei ollut varaa kahden rintaman sotaan. Eli jos Ryti et alia luottivat niin lujasti Saksaan että tekivät Talvisodan rauhan Ylikankaan esittämällä tavalla, heillä piti olla helkkarinmoinen varmuus siitä, että Ranska poistuu kuvasta ja Saksa saa vapaa kädet idässä. Jos Ryti tiesi tämän 13.3.1940 niin hän tiesi aika paljon enemmän kuin kukaan muu. Hitler esimerkiksi olisi varmaan maksanut paljon Rytin varmuudesta asian suhteen, siitä päätellen kuinka monta kertaa hän siirsi Ranskan operaation alkamisajankohtaa.
Venäläisvähemmistö voi tuottaa Suomelle ongelmia vain tilanteessa, jossa rajan takana on sellainen Venäjä, että tänne tulevat maahanmuuttajat haluavat edelleen identifioida itsensä Venäjään. Vallankumouksen jälkeen näin ei ollut. Sopii myös epäillä olisiko Itä-Karjalan venäläisväestö halunnut identifioitua juuri tappion kärsineeseen Neuvostoliittoon. Sinällään Itä-Karjalan venäläisväestö oli niin pieni (n. 40.000 henkeä), että siitä tuskin olisi syntynyt ongelmaa.
Tuikkaan tähän erinomaiseen keskusteluun pari mietettä väliin:
"En tiedä Rytin sielunelämästä, mutta uskon kyllä, että siinä mielessä Jatkosota oli jatkoa Talvisodalle, että jo ennen sodan loppua Saksasta saadut lupaukset hyvityksestä vahvistivat päättäjien uskoa rauhanteon kannattavuuteen."
Hyvin oleellinen sanavalinta. Sana "vahvistivat" on avain. On eri asia todeta jonkin vaikuttimen olemassaolo, kuin selittää jokin asia yksin tällä vaikuttimella. Rauhan tekeminen oli välttämättömyys. Rintamat Taipaleessa, Kollaalla ja Länsi-Kannaksella olivat hiuskarvan varassa ja reservejä ei ollut. Apu lännestä oli epäselvää ja epävarmaa ja sen motiivit kyseenalaiset. Tässä ensisijainen syy rauhan tekemiseen. Rauhan tekeminen niinkin raskailla ehdoilla on ollut päättäjille hyvin raskas päätös ja sen tekeminen ymmärrettävästi vaikeaa. Niukkaselle, joka loppuun asti kannatti taistelemista, päätös oli kenties raskain. Kirvussa syntyneenä hän menetti sekä kotinsa että vaalipiirinsä. Tällaisessa vaikeassa tilanteessa Saksan lupaus on voinut olla sellainen tekijä, joka on helpottanut ratkaisun perustelemista itselleen. Ehkäpä raskas rauha saadaan vielä korjattua?
Onko rauhan tekeminen tällaisessa tilanteessa merkinnyt automaattisesti sitä, että samalla on sitouduttu uuteen sotaan? Tähän en usko. Ei Saksan uskottelut ole voineet olla sellaisen tosiasiallisen tai henkisen sitoutumisen perusteena. Varmasti jokainen hallituksen jäsen on silti omalla tavallaan toivonut rauhanehtojen kumoutumista jollakin tavalla.
Mitään konkreettista osoitusta Saksan myötämielisyydestä Suomea kohtaan ei saatu ennen Hitlerin ja Molotovin tapaamista. Suomalaisia poliitikkoja ravasi Berliinissä etsimässä edes pienintä merkkiä Saksan asenteen muuttumisesta, sitä kuitenkaan saamatta. Jos Suomen ja Saksan välillä olisi ollut yhteisymmärrys aloitettavasta sodasta, olisi tilanne kai ollut toinen.
M-R -sopimuksen "irtisanominen", jos sellaisesta voidaan lainausmerkeissä puhua, tapahtui tuossa Hitlerin ja Molotovin neuvottelussa. Siinä Saksa osoitti, ettei se noudata sopimusta. Vaikka osapuolet eivät sitä toisilleen todenneet ja vaikka Hitler vakuuttikin Suomen edelleen kuuluvan NL:n etupiiriin ja sopimuksen olevan tältäkin osin voimassa, oli selvää, että Saksa ei sallinut Suomen likvidoimista. Tämä taas ei ollut mitenkään sopimuksen mukaista.
Tuo etnisen puhdistuksen määritelmä kaipaisi hieman sekä määritelmän että sen soveltamisen selventämistä. Termi ei varmaankaan ole venäläisten keksimä, mutta itse menetelmää he käyttivät menestyksellä.
Ehkä on tosiaan väärin kutsua erillissota -käsitettä brutaalisti lyömäaseeksi. Kutsun sitä nyt sitten vaikka työkaluksi. Kannatan kyllä erillissota -teesin tarkastelua, en todellakaan halua vaieta siitä. Olen edelleen sitä mieltä, että teesin perusteet ovat hataria, ja vastaväitteet painoarvoltaan selvästi voimakkaammat.
Mitä nyt vielä unkarilaisten saksalaisjohtoisuuteen tulee, niin koordinaatio ja suunnitelmat tietenkin täytyi olla. En tarkkaan tiedä, kuinka paljon unk.sotilaita oli itärintamalla, mutta usko, etten ihan väärin oleta, jos oletan määrän paljon saksalaisia pienemmäksi kuin saks. joukkojen. Maantieteellisesti alue oli sodan kannalta keskeisempi, kuin Pohjola. Silti täälläkin suom. ja saks. sotilaat toimivat toki koordinoidusti (esim. kannaksen läpimurtoyritykset ja sitten saarto, kuten saksalaisillakin) eivätkä toteuttaneet toisistaan erillään olevaa sotaa.Siihen, oliko suunnitelmat saneltu suomalaisille/unkarilaisille, vaiko yhteisesti päätettyjä, onkin jo vaikeampi ottaa kantaa.
Ei Rytin ja kumppaneitten tarvinnut tietää Hitlerin aikeista vielä 13.3. -40. Senhän he toki tiesivät, että Ranska ja Englanti olivat julistaneet sodan Saksalle. Sitä taustaa vasten tuntuukin hieman ihmeelliseltä, että kumppaniksemme tuli Saksa. Eikä siitä kumppanuudesta sitten luovuttu, vaikka Saksa hyökkäsikin ensin länteen. Sodanjulistus ja sotatila sinänsähän eivät merkitse vielä mitään konkreettista.
Sinun näkökulmasi on siis, että Suomi sitoutui Saksaan jo heti talvisodan jälkeen. Minusta aivan liian moni asia puhuu sen puolesta, että näin ei todellakaan ollut. Näistä tärkein oli ehdottomasti Ruotsin kanssa suuniteltu valtioliitto, jonka ehdoksi Ruotsi asetti sen, että Suomi ei yritä Karjalan palauttamista väkivalloin. Vielä lokakuussa 1940 Suomen hallitus oli valmis hyväksymään valtioliiton näillä ehdoilla. Outoa käytöstä hallitukselta, joka laski kaiken Saksan varaan.
Kun katsotaan tapahtumien järjestystä, Suomi sitoutui Saksaan vasta kun kaikki muut reitit olivat tukossa ja jäljellä oli valinta Neuvostoliiton ja Saksan välillä. Sitten kun valinta oli tehty, niin sitten kyllä mentiin eikä meinattu vanhalle rajalle. Sen jälkeen alettiin sitten jo miettiä.
Unkarin joukot olivat ulkomuistista heitettynä Itärintamalla noin 20 divisoonaa eli n. 10 % Itärintaman kokonaisvahvuudesta. Joukkojen tunnetuimmaksi saavutukseski tuli yhdessä Romanialaisten kanssa muodostaa Stalingradin rintaman sivustat, joiden kautta venäläiset muodostivat saartorenkaansa 6. armeijan ympärille. Honved taisteli kuitenkin varsin sitkeästi Wehrmachtin rinnalla siinä vaiheessa kun Puna-Armeija tunkeutui Unkariin.
"Saksalaiset koneet eivät tiettävästi hyökänneet Leningradiin tai ylipäätään Neuvostoliittoon Suomen kentiltä ennen 25.6.1941."
Väitteesi on totaalisen väärä.
Mauno Jokipii, Jatkosodan synty, 1987:
s.583:
"[22.6.1941] Saksalainen pommitusrykmentti on käyttänyt maamme ilmatilaa hyväkseen seuraavasti:
- Ahvenanmaan eteläpuolella klo 01.05-01.14
- Forssassa klo 1.39
- Pernajassa klo 1.32-2.09"
jne. jne.
s.652:
"Suomalaisten omakin osuus jatkosodan syttymiseen näkyy jo entistä selvemmin."
Edwin Linkomies, Vaikea aika, s.86:
"Jos näet Suomi olisi tahtonut säilyttää rauhan, olisi ollut luonnollista, että ennen kuin ryhdyttiin toteamaan sodan syttyminen, olisi käännytty Neuvostoliiton hallituksen puoleen tiedustelemalla sen tarkoituksia. Sellaiseen tiedusteluun ei kuitenkaan ryhdytty, eikä Moskovan-lähettiläämme ministeri Hynnisen sähkösanomaan, johon sisältyi Suomen asennetta koskeva Molotovin kysymys, lähetetty minkäänlaista vastausta, vaan päinvastoin kiirehdittiin eduskunnalle tiedottamaan sodan syttyneen. Hallitukselle oli siis tärkeää mahdollisimman nopeasti käyttää hyväkseen Neuvostoliiton ilmavoimien toimittamia pommituksia muodollisen sodanjulistuksen antamiseen. Myöhemmin ilmeni, että hallituksen tarkoituksena vielä 25. päivänä aamulla oli ollut antaa eduskunnalle tiedonanto, jossa ei olisi tehty viimeistä johtopäätöstä sodasta, mutta päivän kuluessa suunnitelma oli muuttunut. Mielestäni tätä ei voi selittää muulla tavoin kuin että saatuaan Hynnisen sähkeen hallitus - tai paremminkin sanoen sen sisärengas - alkoi pelätä etteivät venäläiset ehkä jatkaisikaan sotatoimiaan. Vieläpä olisi ollut mahdollista, että jos olisi ryhdytty diplomaattiseen ajatustenvaihtoon, olisi voinut syntyä tilanne, jossa Suomi ei olisi enää saanut tilaisuutta työntää syytä suhteiden katkeamisesta Neuvostoliitolle. On siis historiallisen totuuden nimessä todettava, että Suomen hallitus tahtoi sodan syttymistä."
Kylläpä taisi olla niin, että hallituksen ulkoasiainvaliokunta ja sotilasjohto hoitivat sotaan liittymisen. Tuohon ulkoasiainvaliokuntaan kuuluivat Ryti,Rangell, Witting, Pekkala ja Kukkonen. Näistä Pekkala Sdp.n vasemmistolaisena ja Kukkonen muuten oli ajettu jossainmäärin sivuraiteelle, vaikka Kukkonen sitten sotasyyllisenä tuomittiinkin.