Neuvostovallan aikana Siperiassa kun ihmiset tulivat uskoon niin he halusivat kasteelle heti, ihan kuin Raamatussa, jopa talvella. Vaikka ulkona oli 30-40 astetta pakkasta niin avantoon kasteelle.
Kaikki tapahtui salaa, koska elävä usko oli kiellettyä.
Täytyy sanoa, että pitää olla jo uskossa kun menee noin kasteelle. Käännynnäinen ei menisi.
Miksihän jotkut pitävät niin halpana uskovien kasteen? Luterilaiset eivät häpeile väärää kastetapaa mutta osa helluntailaisista on jotenkin ehdollistanut kastetotuuden ja he mielistelevät luterilaisia. Se ei rakenna.
Pidetään raamatullinen linja ja ensin parannus ja usko Jeesukseen, sitten kaste vaikka heti!
Kaikki tapahtui salaa, koska elävä usko oli kiellettyä.
Täytyy sanoa, että pitää olla jo uskossa kun menee noin kasteelle. Käännynnäinen ei menisi.
Miksihän jotkut pitävät niin halpana uskovien kasteen? Luterilaiset eivät häpeile väärää kastetapaa mutta osa helluntailaisista on jotenkin ehdollistanut kastetotuuden ja he mielistelevät luterilaisia. Se ei rakenna.
Pidetään raamatullinen linja ja ensin parannus ja usko Jeesukseen, sitten kaste vaikka heti!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaste ilman uskoa ei pelasta ketään.Mielestäni raamattu puhuu henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen Vapahtajaamme. Jeesuksen sovitustyön kautta me pääsemme taivaaseen: avain on Jeesus!
Luitko alustuksen? Kyllä marssijärjestys oli oikea, ensin usko Jeesukseen sitten kaste.
Oli suuri ilo lukea hyviä ajatuksia, miten
Siperiassa mennään kasteelle terveydenkin
uhalla.
Kiitos Jeesus!
Pyhä Henki tahtoo todella vaikuttaa, että
uskoon tulleet näkevät kasteasian suuren
merkityksen.
Kasteelle meno on Jeesuksen sanojen ja
siis Hänen tahtonsa toteuttamista. Mk. 16:16.
Mitä siinä tapahtuu, on toinen asia. Apt. 2;38;
22:16 ym..
Nykyisin on lähes muotia jo helluntailastenkin
keskuudessa myötäillä luterilaisuutta sanoen,
ettei uskovien kaste ole niin tärkeää.
Sellaiset yleensä hyväksyvät ajatuksen, että
joillekin riittäisi lapsikastelu.
Jos joku sanoo, ettei kaste ole tärkeää, niin
tiedätkö, mitä sellainen todellisuudessa sanoo?
- Hän sanoo, ettei välitä siitä, mitä mieltä
Taivaan Jumala on kasteelle menemisestä:
:
"Jeesus, , en pidä tärkeänä sitä, mitä sinä
olet sanonut. Minun mielestäni asia on toisin."
Sanooko joku siis, ettei kaste ole tärkeää?
Kristittyille uusia lahkokasteita tyrkyttävät eivät Raamatun mukaan peri Jumalan valtakuntaa (Gal.5.20-21)
Kaikkien lahkojen kasteita tulee todella
varoa.
Mutta Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa
kastetaan uskoon tulleita upotuskasteella
Jeesuksen Nimeen. Se ei ole lahkokaste.
Saksalaislahko eli evank. luterilainen
Suomen kansankirkko harjoittaa suuren luokan
eksytystä kastamalla puolustuskyvyttömiä
lapsia.
Sylilasten kastaminen on kirouksen alaista
toimintaa.
Gal. 1:8.
Raamattu sanoo näin:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä
kasteen Jeesusken Kristuksen Nimeen..."
Apt. 2:38.
_________________________________________
Eiköhän ne lahkot kirouksineen löydy paremminkin sieltä kivijalkakirkoista, joille houkutellaan uudelle kasteelle ja uudella vieraalla antikristuksen hengellä täytettäviksi eksytettäviä harhautettuja sieluja.
Lause muuten jatkuu...aikuisia pyydettiin tekemään parannus, ei lapsia..he saavat kasteen heti... "ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu."
Joko teidän lapsilla on kasteessa saatu Pyhän Hengen lahja ja sinetti, veren suoja?
niiden aikuisten täytyy parannusta sun mielestä tehdä kun penskana on jo kastettu.
ÄLÄ SENTÄÄN ITSEES PARANNUKSEN PAIKALLE JOHDA.
Olet kai jo kasteen saanut kesällä voit uidessa uusia ettei mielestä unohdu jos sattus niin ikävästi oleen ettet muista kun sut lapsena kastettiin ja itse suullasi Jeesuksen HERRAKSI otit.
Lapsikastetunhan on tehtävä parannusta joka päivä. Parannus on aikamuodossa jatkuvasti.
Lapsikastetta tulee seurata opetus kuten Jeesus käski "kastamalla ja opettamalla" tehdään opetuslapsia Kristukselle. Parannus seuraa koko elämän ajan. Parannusta ei tiedenkään pitä lyödä laimi, jos on jo lapsena saanut ihanan kasteenliiton veriylkään.
Samoin teen tiettäväksi teille, että jokaisen on tehtävä parannus, sanoo Raamattu. Kaikkien tehtävä kaikkialla parannus. Mutta jos me tunnustamme syntimme, on hän vanhurskas ja antaa kaikki meidän syntimme anteeksi.
Raamatussa ei todellakaan ketään Jeesuksen nimeen kastettua kasteta uudestaan kristittyjen kasteella. Yksi kaste riittää.
Uusintakaste on lahkokaste, josta Raamattu varoittaa (Gal.5:20-21).
ALKUPERÄINEN KRISTILLINEN
K A S T E
A L K U S A N A T
Erilaiset kastenäkemykset ovat aiheuttaneet jatkuvaa kiistaa kristittyjen välille. Kristinuskon alkuaikoina kaste oli uskovia yhdistävä tekijä. Se on muuttunut riidan ja hajaannuksen tekijäksi.
Kyse on siis varsin vakavasta asiasta.
Elämme seurakunnan ennalleen asettamisen ajassa. Pyhä Henki tahtoo johdattaa kristityt kaikissa kysymyksissä alkuperäiseen käytäntöön. Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen myös tiedoksi alkuperäisen kristillisen kastekäytännön. Hän tahtoo antaa säätämänsä kasteen taas uskovia yhdistäväksi tekijäksi.
Tässä tutkielmassa tuodaan esiin Raamatun opetus aiheesta. Se on monessa kohdin poikkeava nykyisistä uskontokuntien kasteopetuksista.
Mikäli lukija tahtoo saada varman kokonaiskäsityksen aiheesta, on välttämätöntä lukea tämä kirjoitus kokonaan. Muussa tapauksessa väärinkäsityksen mahdollisuus on suuri.
Useissa kohdin viittaan Raamattuun. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä asiasta.
” … he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin” (Apt.17:11).
”Minkä olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” ( 1 Joh.2:24 ).
ERIMIELISYYDEN SYY ?
Jumala lupaa ilmoittaa totuutensa omilleen (Joh. 16:13). ”.. jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä” (Filip. 3:15-16 ). Ehto Jumalan tahdon ymmärtämiselle on tuo samaa tietä vaeltaminen. Se on tuo apostolien ja profeettojen opetuksessa pysyminen; Jumalan Sanan, Raamatun oppiin tunnustautuminen, sen vastaan ottaminen ( Apt. 2:42 ). Tällä tiellä Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen.
Erimielisyys johtuu siitä, että on luovuttu Raamatun opetuksista. Siinä on Jumalan kansan häviön syy. Ei ole kuultu Jumalan rakastavaa ja kansaansa yhdistävää ääntä.
Erimielisyys johtuu paljolti myös siitä, että epäuskoiset ”julistajat” kylvävät epäuskon kylvöä. On opetettu, ettei ole mahdollista olla samaa mieltä esimerkiksi kasteesta. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal.6:7 ). Nyt on aika alkaa kylvää uskon kylvöä. Voimme olla yhtä mieltä kasteesta kuten muistakin kristinuskon syvistä totuuksista. ( Vertaa 4 Moos.13:22-34, mutta etenkin 14:6-9 )
Epäuskon kylväjät ovat röyhkeydessään opettaneet jopa, ettei samanmielisyys ole Jumalan tahto. Sellaiset lausunnot kumoavat Raamatun selvän opetuksen. ”Mutta minä kehotan teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus” ( 1 Kor.1:10 ). ”..olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa..” ( 2 Kor.13:11 ).
Millä perustalla Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä mieltä ? ”..että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan” ( Room. 15:5,6 ). Tämä tarkoittaa, että olemme asioista samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hänen mielipiteensä on Raamatussa ja alkuperäisen kristinuskon antamassa käytännön esimerkissä. Olemme yhtä mieltä Raamatun kanssa. Omilla mielipiteillä ei näissä kysymyksissä ole arvoa.
KASTEEN ALKUPERÄ
Jeesus antoi viimeisinä opetuksinaan lähetyskäskyn. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” ( Markus 16:15-16 ). Hän opetti siis, että evankeliumia tulee julistaa ja sen tuloksena ihmiset tulevat uskoon. ( Room.10:17) Uskoon tulleet tulee sitten kastaa. Raamatusta emme löydä muuta järjestystä.
Kymmenen päivää lähetyskäskyn jälkeen Pietari julisti tuhansille ihmisille Ylösnousseen Mestarinsa sanomaa : ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan” ( Apt.2:38 ). Kolmetuhatta kuulijaa otti sanan vastaan, tuli uskoon ja antoi kastaa itsensä. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, n e kastettiin..” ( Apt.2:41 ).
Kasteen saamisen edellytys alkuseurakunnassa oli usko. ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon (Apt.8:37). ”.. korinttolaiset uskoivat ja heidät kastettiin” (Apt.18:8 ). ”..kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt.19:5 ). Tämä oli juuri sitä mitä Jeesus oli opettanut (Matt. 28:19-20 ).
Kaste suoritettiin alussa välittömästi uskonratkaisun tapahduttua, yleensä samanaikaisesti. Uskossa oleminen olisikin koettu ilman kastetta puutteelliseksi. Alussa kaikki uskoon tulleet (aikuiset sekä ymmärryksen iässä olevat lapset) ottivat kasteen. Se oli heille selviö. Siitä ei neuvoteltu.
Alkuseurakunnassa vain Kristukseen kastetut pidettiin Jumalan lapsina. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27 ). Vaikeuksia on tuottanut uskossa olevien kastamattomat lapset, jotka ovat pyhitetyt (1 Kor. 7:14) ilman kastetta. Tämä ”pyhitys” ei tee tyhjäksi lähetyskäskyä heidän kohdallaan niin, että heille olisi olemassa toisenlainen tie. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha..” (Joh. 3:6). Liha (Aadamin suvun jäsenyys) pitää haudata kasteessa. Kaikkien pitää tulla kastetuiksi upotuskasteella vedessä.
Kun vanhemmat huomaavat lapsensa olevan Jeesukselle antautunut, joka tunnustaa uskoaan esim. koulutovereilleen, rukoilee itsenäisesti ja elää elämäänsä Jeesukselle, voidaan hänet kastaa Jeesuksen Nimeen.
Room. 6:3-4 mukaan kaste on toimitus, jossa pelastettava liitetään Pelastajaansa. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin (kasteella käyneiden) uudessa elämässä vaeltaman” (Room.6:3-4 ). Kaste oli jakaja. Elämä ennen kastetta ja elämä kastettuna.
”..ollen haudattuina kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta” ( Kol.2:12 ). Huomaa sana herätetyt. He olivat synnin unesta heränneet ja uuteen elämään astuneet. Vanha oli haudattu. Uusi oli tullut sijaan ( 2 Kor.5:17 ).
Kaikki uskoon tulleet eli kastetut alkoivat elää pyhää elämää yhdessä muiden kanssa. He kokoontuivat Jumalan seurakuntana vahvistumaan ja oppimaan lisää Jumalan tahtoa. He olivat Jumalan seurakunta. - On hyvä huomioida, etteivät he perustaneet seurakuntaa, vaan olivat seurakunta.
Uusi Testamentti ei ollenkaan tunne käsitettä kastamaton kristitty. Ei myöskään käsitettä uskosta osaton kastettu kristitty. Ne ovat vääristyneitä käsitteitä. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan käsitteen uskoon tullut, kasteella käynyt kristitty. Sellainen luettiin seurakuntaan kuuluvaksi. Muut olivat ulkopuolella.
ONKO VESIKASTE VÄLTTÄMÄTÖN ?
”Kaikki kansa, joka häntä (Johannes Kastajaa) kuuli, tunnusti Jumalan vanhurskaaksi ja antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta” ( Luuk.7:29-30 ).
Jeesus kysyi aikansa ihmisiltä: ”Oliko Johanneksen kaste Taivaasta vaiko ihmisistä?” (Markus 11:30 ). Samoin voimme kysyä nyt kristillisestä kasteesta. Raamatun kokonaisilmoitus vastaa, että se on Taivaasta. Kaste on siis välttämätön.
Jeesuksen säätämä kristillinen kaste on Kristuksen opin alkuaskel. Siitä alkaa hengellinen elämä. Siitä alkaa ristin kaita tie, jonka päämäärä on Taivas.
”..vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan (uskoon tulevien lastenkin kohdalla) hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” ( 1 Piet.3:21 ). Kastevesi ei siis poista likaa ruumiistamme. Se luotaa syvemmälle, ihmisen sisimpään. Usko saa kosketuskohdan. Jeesuksen veri, uskon kautta, puhdistaa omantuntomme kuolleesta tilasta. Tähän viittaa Ananiaan neuvo Paavalille: ”Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt.22:16). Paavalin ainutlaatuinen Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ei riittänyt pelastuskokemukseksi. Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän” (Apt.9:6). Paavali totteli, meni kaupunkiin, jossa sai neuvon: ”Nyt, mitä viivyttelet ? Nouse. Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt. 22:16). Vanha Saulus haudattiin kasteen kautta Jeesuksen kuoleman ansioon. Kastevedestä nousi apostoli Paavali, uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Vanha riisuttiin pois. Uusi tuli sijaan. Näin oli ja näin on edelleen Jumalan tahto.
Eräät opettavat, että Paavali sai syntinsä anteeksi ja pelastui Damaskon tiellä. Raamattu ei opeta niin. Mikäli Paavali olisi saanut pelastuskokemuksen eli syntien anteeksiantamuksen Damaskon tiellä, ei Ananias olisi ollut oikeutettu kehottamaan Paavalia kasteelle, jossa synnit pestään pois (Apt.22:16 ). Se ei olisi ollut johdonmukaista.
VEDESTÄ JA HENGESTÄ
Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Tarkoittiko Hän, että uudestisyntymiseen tarvitaan myös vesikaste ? Samankaltainen ajatushan on Tiituskirjeessä.
”Kun Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” ( Tiit. 3:4-6 ).
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” ( Joh.3:5 ).
Alkuseurakunnan aikana kaste ei ollut sisällyksetön ”kuuliaisuuden askel”, kuten nykyisin vapaissa suunnissakin opetetaan.
”Vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” ( 1 Piet.3:21 ). ”..ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta..” ( Kol.2:12 ). Kasteessa herätetyt ! - ?
Pelkästään kasteella käyminen ei pelasta ihmistä. Kastetta tulee edeltää kokonaisvaltainen sydämen kääntymys Jumalan puoleen. On saatava luottamus Jeesuksen ristin uhriin ja sovintoveren ansioon. On otettava vastaan pelastussanoma Jeesuksesta. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin” (Apt.2:41 ). On astuttava uskon askel vastaan ottamalla Ylösnoussut Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi..” ( Joh.1:12 ). Nämä Jeesuksen vastaanottaneet sitten voivat Hänen voimassaan tehdä parannuksen synneistään ja tulla kasteelle. He saavat ottaa vastaan kaikki Jumalan suuret lupaukset. He saavat täyttyä Pyhällä Hengellä. Saavat armolahjoja.
He saavat alkaa elää yhdessä muiden Taivaaseen matkaajien kanssa. He ovat seurakunta, Jumalan kansa.
Myös kaikki jo Pyhän Hengen saaneet uskovaiset kastettiin vedessä Jeesuksen Nimeen (Apt.10:47-48).
On huomattava, että kaste on merkityksetön ilman edellä mainittua henkilökohtaista uskon ratkaisua kaikkine siihen liittyvine Raamatun opetuksineen.
”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room.14:23 ).
KASTE USKONELÄMÄN ALKUNA
Voimme tehdä kysymyksiä Raamatussa mainituille, uskoon tulleille ihmisille. Kysymme Korneliukselta: MITEN SINÄ SAIT KOKEA USKOONTULEMISEN ? -
Kornelius vastaa: ”Olen koko ikäni ollut etsivä sielu. Tämän vuoksi olen ollut hurskas ja rukoileva ihminen. Jumalan pelko on ohjannut elämääni. Olen antanut almuja ja koettanut olla kaikille hyvä. Kuitenkin olen tuntenut, että jotakin puuttuu.
Viimein Jumala tarttui elämääni ihmeellisten johdatusten kautta. Hän kuuli rukoukseni. Kotiini johdatettiin apostoli Pietari. Olimme omaisteni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa koolla. Pietari kertoi evankeliumin Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta sovitustyöstä. Hän johdatti meidät sisälle pelastukseen. Hänen puhuessaan Pyhä Henki lankesi meidän kaikkien ylle. Aloimme kaikki yhteen ääneen puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Välittömästi meidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Tällä tavalla me tulimme uskoon.”
Tämä kertomus löytyy Apostolien tekojen 10 ja 11 luvuista :
”Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius.. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati jumalaa” (Apt.10:1-2). Yksi häneltä puuttui. Hän ei ollut uskossa. On eri asia uskoa Jumalaan tai olla elävässä uskossa. Jumalaan ja Jeesukseen uskominen on vasta edellytys uskoon tulemiselle.
”..Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet seurasivat hänen mukanaan…He saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä” (Apt.10:23-24). Pietari alkoi puhua. ”..Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, Hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli Hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat..Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä...” ”...Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta” (Apt.10:38-43).
MITÄ TAPAHTUIKAAN KORNELIUKSEN KODISSA ? Luemme eteenpäin. ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.” Pietarin mukana tulleet uskovaiset ” hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, (mistä he tiesivät sen ? ) sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Ja hän k ä s k i kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.10:44-48 ).
Myöhemmin Pietari selostaa tätä tapausta muille uskoville. ”Ja Henki käski minun mennä heidän kanssansa (Korneliuksen lähettämien miesten kanssa); ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani. Me menimme sen miehen (Korneliuksen) taloon, ja hän kertoi meille, kuinka oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan: Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä p e l a s t u t, ja koko sinun perhekuntasi” ( Apt.11:12-15 ). Kornelius ei siis vielä ollut pelastunut eli uskossa, huolimatta hurskaudestaan ja esimerkillisestä rukouselämästään. Pelastussanoman kuultuaan hän tuli uskoon, sai Pyhän Hengen lahjan ja otti kasteen. Näin hänestä tuli kristitty.
Korneliuksen kertomuksesta voimme päätellä, että alkuseurakunnan aikana uskoon tulleen ajatuksissa sulautuivat yhteen uudestisyntymis- ja kastemuistot.
Uustestamentillinen herätyspuhe ei silloin päättynyt ”alttarikutsuun”, vaan kastekehotukseen. Huomaamme taas, että kasteesta alkoi Jumalan tahdon mukainen uskonelämä.
K O S K E T U S K O H T A
Näkyvässä maailmassa elävä ihminen tarvitsee uskonsa tueksi jotakin konkreettista. Jumala tietää tämän. Hän antoi uskon ”tarttumiskohdaksi” kasteen. Ihminen saa tarttua kiinni Jumalan suureen armoon ja Sanan lupauksiin uskon kautta. Hän saa ottaa pelastuksen vastaan hyväksyen, uskossa vastaan ottaen ja astumalla uskon askeleen kasteen hautaan. Vanha haudataan. Uusi nousee ylös.
Näin uskossa oleminen ei jää pelkäksi ajatuskuvioksi. Se on todellisuutta, elämää Jeesuksessa ja Hänen siunauksessaan. Vanha elämä on taakse jäänyttä. Uusi elämä toimii. -
Pelastusvarmuus saadaan viimeistään kasteessa. Silloin se perustuu Jumalan omaan Sanaan, ei ihmisten vakuutteluihin ja omiin uskotteluihin tai tuntemuksiin.
Jokainen Taivaaseen tahtova ihminen on ohjattava kasteelle Jeesuksen Nimeen.
Ihmissielun pelastuminen
Raamattu opettaa lukuisissa kohdin erilaisin sanakääntein pelastusasiaa. Se on Raamatun pääsanoma. Tätä aihetta tutkiessamme emme voi sivuuttaa yhtäkään kohtaa. Kaikki pelastuksesta puhuvat kohdat on otettava mukaan kokonaisuuteen. Jumalan ilmoituksen kokonaisuus rikkoutuu mikäli otamme jonkin kohdan irti kokonaisuudesta. Esimerkiksi kaste. Samoin pelastuksemme suuret, ihanat sanat: armo, usko, risti jne.. Mikään ei yksistään ole riittävä. - Ilm.22:18,19. –
Uskovat ovat hajallaan, sekoituksessa (= baabel) juuri sen vuoksi, että yksi ryhmä on ottanut yhden osan Sanasta, toinen ryhmä toisen. Yksi uskoo pelastumiseen kasteen kautta, toinen yksin uskon kautta. Joku uskoo pelastuvansa hyvän elämäntapansa kautta. Miten Raamattu kehottaa uskomaan ? Meidän tulee uskoa Raamatun ilmoitus kaikilta osin. Pelastuneen ihmisen tulee olla sisällä jokaisessa Raamatun kohdassa, joka mainitsee jotakin sielujemme pelastumisesta. Vain näin ollen voimme olla varmoja Taivaaseen pääsystämme.
EFESOLAISTEN USKOON TULO
Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten ? ”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi”
(Efes.2:8-9). On mielenkiintoista katsoa millä tavalla he pelastuivat armosta uskon kautta.
1. He olivat lähteneet kuulemaan Jumalan Sanaa ( Apt. 18:24-25 ).
2. He uskoivat kuulemansa Sanan ( Apt.19:1-2 ).
3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen ( Apt.19:5 ).
4. He saivat Pyhän Hengen, josta merkiksi puhuivat kielillä ( Apt.19:6 ).
5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen ( Apt. 19:18-20 ).
Edellisten vaiheiden kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että te olette pelastuneet armosta, uskon kautta.
Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana kyllä puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen.
Alkanut uskokin sammuu ellei löydy kuuliaisuutta Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä” ( Joh.3:36 ). Kurjuus ja vaivaisuus toimii missä ei vaelleta Sanan mukaisesti voittosaatossa Kristuksessa, Hänelle kuuliaisina.
Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Samoin ei synnit anteeksi saanut Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Side vaivaisuuteen katkeaa kasteessa Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.
P E L A S T U S V E R E N K A U T T A
Pelastumisemme ehdoton numero yksi on Jeesuksen kallis, pyhä sovintoveri. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk.22:20 ). ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista” ( Hebr.9:22 ).
Raamattu todistaa, että Jeesuksen veri on ainoa puhdistuslähteemme. Meillä on pääsy ihanaan ja täydelliseen anteeksiantamuksen vapauteen ”uskon kautta Hänen vereensä” ( Room.3:25 ). Kristillisen elämämme lähtökohta kaikessa on aina Golgatan veriuhri.
Hän kantoi syntimme ristin puulle. ”Hänen haavainsa kautta te olette paratut” ( 1 Piet.2:24 ). ”..olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan” ( 1 Piet.1:19 ).
”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä” (1 Joh.5:7-8 ). Nämä kolme ovat pelastuksemme todistus.
1. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” (Room.8:16 ).
2. Kastevesi todistaa maailmalle, että olemme siitä erotetut ja Jeesukseen liitetyt.
3. Veri todistaa Jumalalle, että rangaistus syntiemme edestä on kärsitty.
Näin suuresti Jumala rakastaa syntitilassa olevaa ihmiskuntaa. Hän lähetti oman Poikansa, joka oli ja on Puhtain ja Pyhin koko maailmankaikkeudessa. Viha, kärsimys ja kirous kohdistui Jeesukseen.
Oi sitä Jumalan ihmeellistä armon viisautta !
N Ö Y R Y Y S
Pelastuksen tielle lähtö edellyttää oikeaa, nöyrää mieltä. Sanaa on kuultava oikeassa, etsivässä ja vastaanottavaisessa mielessä. Jumalan hyvyys vetää Jeesuksen tykö ja parannukseen, nöyriä, kurjuutensa tuntevia ihmisiä ( mm. Jesaja 57:15 ).
Kun Uskossa oleva ihminen esittää kutsun uskosta osattomalle tulla uskon tielle, on se silloin arvovaltainen Jumalan kutsu. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” ( 2 Kor. 5:20 ).
”Hänen työtovereinaan m e myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi” ( 2 Kor.6:1 ).
Nöyrät kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan armon. Ylpeämieliset pysyvät kaukana Jumalasta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaakob 4:6 ).
OIKEA ETSIJÄN MIELI:
”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani. Minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle” ( Psalmi 132:3-5 ). Tällaisella mielellä ”etsivä löytää ja anova saa”.
”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne” ( Jer.29:13 ).
PELASTUIKO RISTIN RYÖVÄRI ILMAN KASTETTA ?
Saman kysymyksen voisimme esittää kaikista muistakin vanhan liiton puolelta pelastuneista. Pelastuiko esimerkiksi Aabraham ilman kastetta ? Sama asia.
Jeesus lupasi viereisellä ristillä viruvalle, nöyrtyneelle rikolliselle pelastuksen. ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa” ( Luuk.23:43 ).
Hänen ei ollut mahdollista tulla kasteelle. Mutta ei hänen olisi tarvinnutkaan. Jeesus ei vielä siinä vaiheessa ollut antanut kastekäskyä. Uusi liitto ei vielä ollut alkanut. - Uusi liitto alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk.22:20).
Raamattu siis opettaa, että ristin ryöväri oli viimeinen vanhan liiton puolelta pelastunut. Hän ei ollut ensimmäinen uuden liiton pelastunut, kuten yleisesti opetetaan. Meidän on oltava tarkkoja voidaksemme tuntea totuuden. Kastekäsky annettiin runsas kuukausi ristin tapahtumien jälkeen.
Se annettiin kaikille uuden liiton aikaisille ihmisille, meille, jotka olemme elossa ristin lunastustyön jälkeen. Meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen ja ottaa kaste Hänen Nimeensä. Me saamme käyttää meille annettua vapaata valintaoikeutta. Saamme ottaa vastaan tai hylätä pelastuksen.
Jumala ei pakota ketään liittoon kanssaan. Hän vain kutsuu. Viimeisellä tuomiolla Hän sitten vahvistaa kunkin ihmisen o m a n v a l i n n a n.
M I H I N N I M E E N ?
”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, k a i k k i tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” ( Kol.3:17 ). Raamatussa ei ole mainintaa, että joku olisi kastettu jotakin muuta nimeä käyttäen.
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.2:38 ).
”..Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt.8:16 ).
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.10:48 ).
”..Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt. 19:5 ).
Oli ja on tärkeää lausua kasteessa tuo jalo Jeesus-Nimi. Häneen perustuu pelastuksemme. Siksi Jumalan seurakunta on aina kastanut uskoon tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Hänelle.
Kastaa Jeesuksen Nimeen sisältää ajatuksen, että kastetusta tulee Hänen omaisuuttaan. Kasteessa uskoon tullut otetaan pois Aadamista ja liitetään uuteen sukuhaaraan, Kristukseen. Hänelle kastettu. Hänen Nimeensä otettu. Kastettu siihen pelastukseen, joka on Jeesuksen ja ristityön ansiossa. - Apt.4:12.
Iso Raamatun tietosanakirja kertoo: ”Jeesuksen Nimeen tapahtunut kaste teki seurakunnasta tarkkarajaisen yhtenäisen joukon.”
KASTEEN MUOTO
Alkuseurakunnan aikana kaste tapahtui jokaisessa tapauksessa siten, että ihminen upotettiin kokonaan veteen. Kastaja ja kastettava astuivat veteen. Kaste suoritettiin. noustiin ylös vedestä.
Matt. 3:16; Apt.8:36, 37, 38. ”Haudatut kasteen kautta” on toistuva sanonta Raamatussa
( Room.6:3-4; Kol.2:12 ).
Jeesus kastettiin upotuskasteella Hänen ollessaan noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen ( Mat.3: 16 ).
Kasteelle mentäessä tarvittiin aina paljon vettä ( Joh. 3:23 ), että kastettava voitiin upottaa kokonaan veteen.
”Pelastus merkitsee sitä, että minä käyn ulos maailmasta. Jätän tämän kaikkialle levinneen kosmoksen. En enää kuulu saatanalliseen systeemiin. Olen pelastettu maailmasta. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Nämä Jeesuksen sanat merkitsevät yksinkertaisesti: otan uskon askeleen, kastatan itseni ja astun ylös vedestä pelastettuna. Tätä merkitsee pelastus. Älkäämme siis tarkkailko kastetta jonain merkityksettömänä toimenpiteenä. Kasteeseen on yhdistetty paljon. Se on toimitus, joka erottaa meidät maailmasta, ja johtaa meidät toiseen, luonteeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kasteessa sinä tunnustat: Herra, minä jätän tämän maailman taakseni. Sinun ristisi erottaa minut nyt maailmasta ikuisesti.” Watchman Nee.
T O I M I N T A K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Yhteinen tehtävämme on lähetyskäskyn toteuttaminen. Tahdomme tehdä ihmiset opetuslapsiksi. Tämän vuoksi julistamme evankeliumia kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie. Poikkeuksia ei ole.
Kun joku lähimmäisemme nyt tahtoo nöyrtyä ja ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksen veriansion kautta, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Välittömästi ohjaamme hänet kastajan luo. Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka elää Jumalan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastamistehtävä sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hän kastoi joitakin uskoon tulleita ( 1 Kor.1:14-17 ; 3:6 ).
Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta.
Tänä aikana pitää luopua mm. alkoholin käytöstä, tupakoinnista, ylensyömisestä ja rahan ahneuden synnistä. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa. Kastettavan on hyvä myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista. Ei ole hyvä kastaa vieraan uskontokunnan jäseniä. Se olisi puuttumista uskontojen sisäisiin asioihin.
Usko Jeesukseen ei ole uskontoa, vaan elämää Pyhässä Hengessä.
Kastettavalle on oltava ehdottomasti selvää, ettei hän enää tahdo muuta kuin että Jeesus johtaa häntä nyt ja ikuisesti.
Jeesus on elämämme Henkilö numero yksi.
P E L A S T U S K A A V I O
Ihmissielun pelastus voidaan esittää kaaviona. Todellisuudessa se tapahtuu hengellisessä merkityksessä ihmisen sisimmässä, uudestisyntymisen ihmeenä. Uusi elämä alkaa toimia ! Se on Jumalan elämä ihmisessä Pyhän Hengen kautta.
Uusi Testamentti joka tapauksessa esittää seuraavanlaisen kaavion pelastuksen tiestä.
1. Raamatun Sanan kuuleminen. ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan
kautta” ( 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17 ).
2. Jeesukseen Kristukseen uskominen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hebr.11:6;
1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16 ).
3. Parannuksen teko syntitilasta sekä synnin teoista. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi
on saarnattava..” (Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30).
4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi”
( Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet.3:21 ).
5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa”
(Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6 ).
6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi,
että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t ” (Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24 ).
Kaikki ed.m. kuusi pelastusaskelmaa tähtäävät sielujemme pelastukseen. Niillä kaikilla on oma tärkeä paikkansa Jumalan siunaussysteemissä. Me tarvitsemme niitä kaikkia.
On kuitenkin pidettävä mielessä, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamattu tähtää siihen. ”Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi…” Niin voi tehdä vain ihminen, joka on sisimmältään uudistunut, uudestisyntynyt, saanut Pyhän Hengen lahjan.
Y H T E E N V E T O
Askeleet Aadamin suvun jäsenyydestä Kristuksen sukuhaaraan
eli siirtyminen pimeydestä valkeuteen:
· Sanan kuuleminen. Room. 10:17.
· Usko. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
· Parannus. Apt.11:18.
· Kaste. Apt.22:16.
· Pyhä Henki. Room.8:9.
· Suun tunnustus. Room.10:9-10.
Mitään näistä ei voida erottaa toisistaan. Kaikki kuuluvat toistensa tueksi. Näiden kanssa kuuluu meille armo uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen veressään.
Nämä kaikki yhdessä ovat yksi pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastumiskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.
Tästä alkaa kasvu kristittynä.
________________
Weijo Lindroos,
Turku
________________