Eräässä dokumentissa(Morgan Freeman, Monet Jumalat) kerrottiin, että usko jumalaan, muuttaa aivoja ja siinä olevia yhteyksiä. Sitä oli tutkittu varjoaineen avulla ja tietokonetomografialla. Sillä ei ollut mitä uskontoa ihmiset edustivat, aivokuvausten tulokset olivat samanlaiset. Sitä samaa ei löydetty kuitenkaan ateistien aivoista. Aika mielenkiintoinen juttu. Kaikilla uskovilla ihmisillä aktivoituivat etulohkot aivoista ajatellessa jumalaa. Dokumentissa todettiin, että usko muuttaa ihmistä, ihan sisäisellä tasolla, aivojen tasolla.
Väite: Uskovat ovat erilaisia ihmisinä. Heillä on tarve toimia oikein, tehdä oikeita tekoja ja samalla tutkia omaa sisintä ja tekoja, miten toimii suhteessa muihin ihmisiin.
Tämä tulee esiin monissa uskonnoissa ja niissä olevilla ihmisillä on ehkä taipumusta tutkiskella suhdetta itseen ja maailmankaikkeuden luojaan.
Uskoville ja ateisteille siis haaste tutkia väitettä. Millaisia kannanottoja löydän teiltä.
Väite: Uskovat ovat erilaisia ihmisinä. Heillä on tarve toimia oikein, tehdä oikeita tekoja ja samalla tutkia omaa sisintä ja tekoja, miten toimii suhteessa muihin ihmisiin.
Tämä tulee esiin monissa uskonnoissa ja niissä olevilla ihmisillä on ehkä taipumusta tutkiskella suhdetta itseen ja maailmankaikkeuden luojaan.
Uskoville ja ateisteille siis haaste tutkia väitettä. Millaisia kannanottoja löydän teiltä.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Sama vaikutus saadaan tietoisuustaidoilla ja esim. ns. sisäiseen kehoon keskittymällä. Ei tarvita uskontoa, joka monella tavalla haitallista.
Lisäys. Kun ihminen on tietoinen itsestään ja tunteistaan, hän toimii oikein.
Mietin tuota oikein tekemistä oikeastaan tuossa taustalla.
Joskus käy niin, vaikka parhaalla tahdolla tahdon olla hyvä ihminen ja tehdä kaikkia kohtaan oikein, en aina toimi niin... en toimi niiden periaatteiden mukaan aina, mitä haluan edustaa ja sitten saatan pohtia sitä myöhemmin jälkeenpäin ja saatan kokea katumusta ja epäonnistumisen tunnetta. Pohtivatko muut kuin uskovat ihmiset jälkeenpäin asioita samalla tavoin?
Psykiatriassa disssosiaatio tarkoittaa erottumista tai hajoamista. Mielestäni tämä määritelmä sopii käytettäväksi myös uskonnollisen uskon kohdalla. Dissosiaatiohäiriöissä ihmisellä voi olla tunne, että joku muu henkilö ohjaa hänen toimintaa ja hänen on käyttäydyttävä tietyllä tavalla. Uskonnoissa käytetään hyväksi tätä ihmisen herkkyyttä, jumala näkee kaiken, tuomitsee helvettiin jne.
Tietoisuustaidoissa, meditaatiossa tms. on pitkälti kyse siitä, että ihminen kokee olevansa osa tätä maailmankaikkeutta, joka ilmentää itseään meidän kauttamme. Olemme osa sen henkeä, sähkömagnetismia, fotoneita, atomeita, maata, vettä, ilmaa...eli emme ole erillään ja dissosiaatiohäiriössä suhteessa siihen.
Se on henkinen kokemus, mutta ei uskonnollinen, ellei siihen liitetä niitä elementtejä, jolloin seuraa väittelyä kenen uskonto ja jumala on oikea. Eli sitä erilliyyden harhaa ja dissosiaatiota taas.
Uskonnot on erillisyyttä, dissosiaatiota. Hengellisyys/ henkisyys sosiaatiota, kokonaisuutta, eheyttä.
Tuo kysymys, katumuksesta ja epäonnistumisesta kumpuaa usein omasta riittämättömyydestä ja kelpaamattomuudesta, jonkun muun kuin oman itsen edessä. Ettei vaan olisi se julma uskonnon jumala, jonka edessä pitäisi olla jotain muuta kuin mitä todella on. Tietysti on se omatuntokin, jota on kuunneltava, mutta kun riittää itselleen, riittää myös muille.
En osaa laittamaasi tekstiä yhdistää ainakaan sillä tavoin pohdintaani itsestäni. Se miksi koki katumusta, ei johtunut rankaisevaan Jumalaan, vaan johonkin sellaiseen, että tahtoisin kohdella muita, kuten tahtoisin, että minua tulisi kohdella. Joskus huomaan toimineeni toisin, saatan myöhemmin jäädä miettimään etten ole toiminut oikein. Se kelpaamattomuus ei kohdistu omaan persoonaan vaan oikein toimimiseen. Tietenkin sitä kokee olevansa riittämätön, kun ei kykene toimimaan kaikissa tilanteissa sillä tavoin täydellisesti että toiminta olisi kaikkia ihmisiä kohtaan ymmärtävä... tahtoisin pyrkiä ymmärtämään muiden ihmisten heikkouksia... en usko sen olevan jokin häiriö, vaan luonteenpiirre... toki sillä voi taakoittaa itseään, ei ole itselleen kelpaava koskaan, koska ei kykene täydellisyyteen sillä tavoin henkisissä ominaisuuksissa... jossa tavoittelee sitä täydellisyyttä.
haluan siis tulla täydelliseksi henkisiltä kyvyiltäni, joka on sillä tavoin uskoon liittyvä kysymys, että ne perusperiaatteet mitä on uskossa, on aika pitkälti juurtuneet käsityskykyyn. En odota muilta täydellisyyttä, mutta tavallaan kohtelen itse väärin itseäni, kun joskus... jos vaikka sanoisin jostain ihmisestä jotenkin joka olisi negaatio, se voisi olla totta... mutta olisi väärin ilmaista tyytymättömyyttä esimerkiksi jonkun ihmisen toimintaan, koska uskon kautta... minulla ei ole lupaa kohdella toista ihmistä niin... koska olenhan itsekin epätäydellinen ja minua voitaisiin arvioida samoin ja en tahtoisi niin.
Enkä siis ajattele koko ajan niin, että se olisi kuin jokin koe suoritus tai se olisi perusperiaate haluta tulla täydelliseksi... mutta se näkyy ajattelussani, koska huomaan erheeni, joita ei ehkä muut huomaisi edes toiminnassaan tai välittäisi huomata... ja niin... vaikka ei voi korjata myöhemmin virheitään, niin tahtoisi toimia vastaisuudessa toisin... elikkä se syyllisyys ei jää sillä tavoin pohtimaan ja märehtimään jotain yhtä asiaa... vaan ei halua toistaa virheitä.
Oi L_S ja niin edelleen..
Sille en voi mitään, mitä sinussa tapahtuu. Kirjoititko alempana olevan kommentin. Huomioi, ettemme ole nähneet edes ja mielikuvien elätteleminen on typeryyttä.
Seksuaalinen vetovoimaan perustuva kiintymys ei ole rakkautta puhtaimmillaan, vaan rakkaus perustuu toisesta välittämiseen ja huolehtimiseen, toisen ihmisen hyvinvoinnin turvaamiseen, läsnäoloon ja sen osoittamiseen, että toinen on tärkeä omassa elämässä.
Seksuaalinen vietti ei pidä koossa mitään, vaan seksuaalinen halu on vain vietti tai halu.
Rakkauteni häneen ei perustu, seksuaaliseen vetovoimaan.
Mistä ihmeestä tiesit? Minähän se, pornohullu kun olen.
Sitä olen aina sanonut. Se on sielujen sympatiaa. Olet niin oikeassa. Seksuaalisesta kiihkossaan ei ole mihinkään. Se repii ja rikkoo. Muuten aivan tyhjänpäiväistä. Platoninen kiintymys on sentään jotain.
Minkä tiesin. Olet kirjoittanut typeriä kalsareiden kulumisista. Niin sinä kuulostat olevan, mutta sehän voi olla vain leikkimielistä höpäjämistä.
Minä tiedän joskus ihmisistä, että he ovat oikeasti mukavia ja kilttejä, vaikka he koettavat valehdella ja esittää muuta, mitä ovat.
Olen kuluttanut pääni "puhki" miettiessäni, miksi mukava ihminen, esittää hirviötä.
Tunnet minut paremmin kuin minä. Voihan se olla niinkin, että kaikki on suurta väärinkäsitystä.
... hän on tuonut elämääni onnen tunnetta ja olen saanut jollain tavalla uusia ulottuvuuksia... se on tehnyt, jokin... jokin... se ei liity seksuaalisuuteen... olen voinut ajatella olevani välitetty... vaikka se ei pitäisikään paikkaansa.. niin ainakin olen voinut valehdella aivoilleni niin ja... kuitenkin loppuviimein... saan kiittää häntä siitä, että olen alkanut luottamaan elämään... vaikka se on niin ristiriitaista, koska ... kuitenkin se oma ajatukseni kait siitä... on ollut se, joka on vaikuttanut, koska olen myöhemmin ymmärtänyt, ettei hän koskaan välittänytkään... niinkuin luulin.
Niin kuvaisin, omalta kohdaltani... en tiedä toisen kokemusta... se oli sielujen sympatiaa... hänen läsnäolonsa tekee sen kokemuksen, hänen olemassaolonsa maailmassa jossa elän. Ja vaikka hän olisi kaukana, hän on ajatuksissani.
Televiissiosta tulee taas tuo eeppinen Viimeinen mohikaani. Voimmehan sentään hyräillä yhdessä tuota megamoolista tunnaria, joka suurenee isosti kohti loppuhuipennusta. Diiididaadiididaa daaaadiiididaaa daadididaaa diidididaa jne. Kuvittelen olevani tuo viimeinen mohikaani, Magura en halua olla, mutta todellisuudessa olisin varmaankin englesmanni tykinruoka valkonaama rivimies.
Heh... tiedätkö, että tiedän, ettet ole hän. Sinulla on aina menossa jotkin elokuvat siellä. Nämä musiikkijutut ovat ihan omaa käsialaani, että teen niistä tarinoita. Sellaisia hölmöjä tarinoita, jotka ei pidä paikkaansa
Kuuntelen yhtä laulua, Behm, Hei rakas.
Ps. hän ei pitäisi siitä, jos yhdistäisin hänet rakkauteni kohteeksi... sinä et sitä kiellä, mutta hän tekisi sen ja sanoisi, että en elä ihan todellisuudessa varmaan. Ja niin... se on varmaan.
Minä ja minun aivoni.
En oikein ymmärrä nuita sinun elokuva juttujasi, en ole niiden kanssa samoilla aaltopituuksilla.
Ihmiset tykkäävät valehdella itsellensä. Mutta, jos sen avulla... pystyy taas elämään... onko se pelkästään huono asia?
No, miksi sinä tällä palstalla riekut siinä :D pidätkö sinäkin itsellesi valehtelemisesta?
Elokuva on mielihuvitusta, mutta maailma on totta. Sisko tahtoisi jäädä. Niin varmaan. Kuka meistä elää todellisessa todellisuudessa? Kaikilla on pakopaikkansa. Minulla se on suuri yksinäisyys. Ugh, olen puhunut.
Niin, elämä on myös järkevyyttä. Tuollaisen kalsarinkuluttajan kanssa huomaisin loppuviimein, että elämä olisi pilalla ja en tee sellaisia virheitä elämässäni, se tuhoaisi liikaa. Sinä et ymmärtäisi sitä ajatusta, mutta elämä ei perustu elokuviin eikä musiikkiin.
Ikävä että joudut elämään yksinäisyydessä.
Jokainen ihminen on valehtelija. Todellisuuspakoinen hölmö. Toiset osaa peittää itsensä vaan paremmin. Niinhän se on.
Niin. Kauheinta olisi, jos tiedätkös ihastuisi johonkin sellaiseen ihmiseen ja se toinen vetäisi siihen mukanaan... ja huomaisi toisen olevan vähän... ihmisen pitää olla jollain tavalla, järkevä. Se on pahasti sanottu, mutta jos toinen on ihan eri maailmasta.... ja en ymmärrä niitä kalsongin kulumisia... ne ei ole oikein järkevän ihmisen juttuja... ja olen minäkin kuule vaikka mitä... että... muttta nykyään ymmärrän, ettei juttuni ole olleet ihan tästä maailmasta... että usko miten uskoo, voi olla jotenkin "pimeetä".
Tuo oli tuollainen "skenaario", en tarkoittanut, että ajattelisin mitään meidän välillä... mutta kunhan kerroin...
Niin. Kauheinta olisi, jos tiedätkös ihastuisi johonkin sellaiseen ihmiseen ja se toinen vetäisi siihen mukanaan... ja huomaisi toisen olevan vähän... ihmisen pitää olla jollain tavalla, järkevä. Se on pahasti sanottu, mutta jos toinen on ihan eri maailmasta.... ja en ymmärrä niitä kalsongin kulumisia... ne ei ole oikein järkevän ihmisen juttuja... ja olen minäkin kuule vaikka mitä... että... muttta nykyään ymmärrän, ettei juttuni ole olleet ihan tästä maailmasta... että usko miten uskoo, voi olla jotenkin "pimeetä".
Tuo oli tuollainen "skenaario", en tarkoittanut, että ajattelisin mitään meidän välillä... mutta kunhan kerroin...
Nainen on onnellisimmillaan itsenäisenä, ja jos voi vielä hyödyntää miehiä kotiapuna ikään kuin ystävyyden nimissä, niin mikäs sen parempaa. Oikeastaan olen tällä hetkellä onnellinen yksinäisyydessäni. Lopultakin, suap olla vaan.
Olisitko halunnut, että olisin valehdellut sinulle? ja olisit voinut elää todellisuuspaossa?
En. Oikeasti tiedän ja tiesin, että en minä ole se mitä minusta ajoittain kuvittelit. Toisaalta voit minun puolestani ajatella edelleen miten vain, mutta kun tunnet ja tiedät oikein, on se sinullekin parempi.
Jaa, eeppisen lojuvan elokuvan traagiset loppuhuipennuksen lähentymät
Ok. :) senkun.
Käsityskykyni mukaan. ystävyys on aina vastavuoroista.
Yksi juttu... minusta on ollut ihan kiva jutella kanssasi palstalla. On voinut irtaannuttaa ajatukset... välillä... mutta en pidä yleensäkään uskovia miehiä kovin järkevinä, heillä on jotenkinsakin kummallisia uskomuksia. :)
Voin olla silti ystävä sinulle tällä palstalla. Ei muuta.
Niin on. Minä annan, sinä otat ja minä annan, ja sinä otat lisää. Ei se väärin ole, kuitenkaan.
Eihän tuo ollut jotain pervoa? Ajattelen aina, että se on sinulta jotain... semmoista.... olet antanut kuvan, että et osaa keskustella muutoin.
Jaa mitä sinäkin olet antanut. :)
Tiesin että vastaisit noin. Ehkä on ollut hyvinkin vastavuoroista. Joskus on ollut oikeaa ilotulitusta, suorastaan ratkiriemukasta.
Olen joskus katsonut viimeisen mohikaanin... kait se oli ihan hyvä silloin, ei vain jaksa kovin montaa kertaa katsoa samoja elokuvia.
Onko kaikki hyvin? Tunnen, kuin olisin sinua loukannut jotenkin?
Tai osaanhan minä loukata hölmöyttänikin.
Silti kaipaan häntä ja toivon, että voisimme olla ystäviä. Vaikka osaan aina sinua loukata, tavalla tai toisella. Se tapahtuu aina samoin, sinä kiellät ja minä kiellän, koska me perustamme ajatuksemme järkeen, siihen mikä on todellinen hyvä.
Olen itsekäs... arvaa mitä... olen senverran itsekäs... että haluan olla ystäväsi... koska... en osaa ajatella elämääni, niin... että et olisi siinä... ja se on itsekkyyttä... en silti halua muuta kuin sitä platonista ystävyyttä kanssasi. Ihmistä voi rakastaa niinkin.
Oliko tuo sarkasmia? Sinä osaat sen taidon, tiedän sen.
Minä olen kohdellut sinua väärin ystävyytemme aikana.
Ja kyllä, olen vetänyt niin hölmöjä juttuja välillä, että en ihmettelisi toisaalta, vaikka niistä on saanut makeat naurutkin, tosin olen tahattomasti ollut koominen.
Minä jään jumiin joihinkin elokuviin ja kirjoihinkin. On hyvin, et sinä pysty loukkaamaan minua. Tuosta sinussa pidän ja paljon. Tyttö tuollainen, tuollaisella herkkyyvellä varustettuna. Kuten olen aina sanonut; olen ystäväsi ikuisesti. Mikään ei sitä muuta. Järkeen? Minusta olemme järjettömiä. Nyt vain on niin, että tuntuu sanomattoman hyvältä, että olet siinä. Tarvitsen sinua enemmän taas, kuin aikoihin.
Tiedän, nyt olet jotenkin seestynyt. Hysteria on jäänyt taakse. Kaikki se. Oikeastaan ihan hyvä kuitenkin.
Minä en mitään muuta toivo kuin lopettaisit pelleilyt ja voitaisiin olla ystäviä. En halua menettää sinua elämästäni. Olet tärkeä ihminen minulle.
Lopeta please pelleilyt ja käyttäydy normaalisti. Se aiheuttaa suunnatonta surua toimintasi, sisimpäni tasolla.
Minä en halua elää elämääni ilman sinua, olet minulle tärkeä... ja onko niin... että sinulle on aivan sama... vaikka et enää kuulisi koskaan minusta?
Tämmöinenkö on pelkkää ottamista? Eikö se että sanon, välittäväni sinusta ole... mitään?
Tiedätkö, olet ihminen, joka on minut nostanut jostain pohjalta ylös ja sinun arvosi on mittaamaton minulle... ilman sinua, minulla ei olisi elämää, vaan olisin jotenkin.. sinä olet parantanut minut, olemalla läsnä elämässäni.
Hmmm ja juu. Se on ollutkin vastavuoroista. Kiitos noista sanoista.
Tiedätkö mitä ajattelen, tuhlaat roskakoriin... välittämiseni... tuhlaan väärään osoitteeseen välittämistäni, koska se on sinulle roskiskamaa... sinä et ymmärrä, mitä on välittäminen ja minulle riittää.
No niin, kiihdyttää ja viihdyttää, anna tulla rakkaani, täällä ollaan.
Hän ei ajattelisi, että olisin häneen rakastunut, hölmöistä lähettämistäni lauluista huolimatta, vaan tietäisi... etten olisi rakastunut mihinkään todelliseen, vaan mielikuvaan jostain ja hän sanoisi sen nätisti... mutta sinä, kirjoittaja, olet vain taukkitauno... ja ilkeäkin olet... et ole hän, koska hän ei ole ilkeä.
Ja sori, jos se on ollut rankkaa... minusta välittämiseni.... elämä on, ja joskus joudumme kestämään toisissa ihmisissä myös... no, emme ole täydellisiä... et muuten sinäkään.
Elämisen sietämätöntä keveyttä se vaan on. En ota sinua raskaasti, ollenkaan.
No hyvä... se voisi kyllä tulla näkyviin niin... että osoittaisit sen minulle.... tiedät kyllä, miten voit osoittaa sen, että haluat olla ystäväni.
Minun pitäisi mennä nukkumaan... sinä "taukkitauno"... hyvää yötä. Koeta pärjätä. Olet minulle tärkeä.
Tuutilullaa. Niin sinäkin minulle. Nuku hyvin. Rauhaa
Mitenhän jäi pari kommenttiasi lukematta taas.
Kiva, jos olen tärkeä sinulle ja ajattelet niin. Tiedät miten sen voit näyttää minulle. Tiedän, että olet sanonut olevasi ystäväni, anna minun ymmärtää se ettet ystävänä minua tule oikeasti hylkäämään.
Se merkitsisi paljon, jos muuttaisin käsitykseni siitä, että hylkäisit. Älä hylkää minua.
Hysteerinen nainen. No, hmmm kiitos ny kait.
En sinua hylkää en jätä, oi toveri Maltsev. Usko vaan, en hylkää enkä jätä. Olet rakas , rakas
On vaarallista ottaa vastaan "lahkojen jeesus" ja avata mielensä kaikelle sille valheelle ja uskomuksille, jotka sen jälkeen virtaavat lahkolaisten puheista, ilmeistä, ryhmäkurista, käytöksestä ihmisen mieleen. Kaatumiset, vapinat, tärinät, eläinäänet kuvastavat ja luovat kuvaa "Jumalasta", jolle ihminen on alistunut.
Jotkut uskomukset ovat varmasti haitaksi mielelle. Uskontoihin voi liittyä myös väkivaltaa ja alistamista. Millähän tavalla niihin uskominen näkyy aivoissa? Varmasti nekin näkyvät jotenkin.
Väittettäsi ei voida mitenkään tukea mainitsemallasi tutkimuksella.
Perustele.
Ehkä nuokin tutkimusrahat olisi voinut käyttää hyödyllisemmin.
Minusta ihan mielenkiintoinen tutkimus, laittoi ajattelemaan mitä on usko ja että sillä on yhteys aivoihin ja siten siihen, mitä olemme.
Tympii jo nää kaikenmaailman tutkimukset, kun sillä aikaa toinen puoli maailman väestöstä kuolee nälkään.
Vähän sellainen kommentti kuin että "syö lautasesi tyhjäksi, jossain nähdään nälkää" eli syyllistetään toisia ihmisiä ja vedotaan jonkun toisen kurjuuteen.
Enpä vetoa yhtään mihinkään, enkä ymmärtänyt mitä edes kirjoitit.
On vain totuus, että minua tympiny jo kauan tuo mihin kaikkeen turhuuteen maailmalla laitetaan rahaa, kun on paljon inhimillisempiäkin kohteita rahalle, jos sitä ylimääräistä on.
Kuka hyötyy aloituksellaan kaltaisesta tutkimuksesta?
Ainakaan se ei ole Raamatun mukainen, joka kehottaa pitämään huolta tousista.
Ja sen sanon, että pimeys vihaa valkeutta, koska valkeus tuo esiin sen pahat teot.
Tässäkään ei olla ketään syyllustämässä vaan osoittamassa todeksi se asia, että rahaa laitetaan todella turhiin asioihin.
Ja lisään, että kaikki tuollainen turhuus syyllistää ihan itse itsensä.
Saat pitää mielipiteesi.
Mielestäni tutkimus on ollut ihan hyvä juttu tehdä ja hyödyllinen, avartaa maailmankuvaa.
Toden totta, sen se tekee tuokin tutkimus eli muokkaa maailmankuvaa.
Onneksi ihminen osaa käyttää myös omia aivojaan kyeten kyseenalaistamaan tutkitun tiedon tarpeellisuuden kuin myös valikoimaan mihin uskoo.
"Maailmankuva on määritelty muun muassa maailmaa koskevien, tavalla tai toisella perusteltujen väitteiden järjestelmälliseksi kokonaisuudeksi, maailmaa koskevien käsitysten kokonaisuudeksi, joka suuntaa ajattelua, käsityksiä ja toimintaa, kokonaiskäsitykseksi, jonka avulla hahmotetaan maailmaa sekä aikakauteen ."..
Totisesti, matka on kesken vähän.
Uskovaisuus muistuttaa aivotoiminnaltaan seksiä.
Ei ihme että siihen jää koukkuun. Minä valitsin sen toisen.
Ai miten? Onko siitä jokin tutkimus tehty?
En tuohon usko.
PN sillä varmaan joku yhteys. Kun olen Herrassa ja hengellisesti aktiivinen seurakunnassa, en kaipaa mitään muuta. Kun eristäydyn sekoilen ja pornoonnun syvästi.
PN? en ymmärrä käsitteistöä mitä käytät.
No kokemus kait tuokin.
Se on Pirre Patonen
Ei vaan Pirre Neitonen
Pirre? Muistan sellaisen sarjan, jossa oli jokin pirre ja hansu.... muuten pirre käsitteistöt ovat utopiaa.
Se oli fakta homma. Yksi parhaista
Faktahomma oli ihan hyvä. Muistatko sellaisen sarjan kuin, isä osaa?
Ja sitten oli se sarja, oliko sen nimi, "mummo"? jossa oli samat näyttelijät kuin siinä isä osaa sarjassa, paitsi siinä oli se mummo.
Ka kyllä isä hoitaa. Kaikki todella hyviä.
Kun ihminen tulee todella uskoon,jää tupakka,viina ja huumeet ym. Uskossa ihminen haluaa elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Nämä kirkastavat aivoja fyysisesti. Pyhänhengen vaikutus syventää ajattelua,koska Pyhähenki näyttää miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hän näyttää menneet synnit ja neuvoo oikeantien tulevaisuuteen, hyvät ja pahat teot ja Jumalan ja Jeesuksen suuren rakkauden ihmiskuntaa kohtaan.
Itse olen miettinyt erästä juttua, kun jos uskoo johonkin asiaan, niin se usko ainakin minulle tulee kokemuksista, käytännön kokemuksista eikä opettamalla ollenkaan. Silloin se kohottaa itsetuntoa aika paljon.
Tuollaiseen en usko ollenkaan että ihminen voisi olla uskovainen opettamalla ilman omaa henkilökohtaista konkreettista kokemusta.
"Väite: Uskovat ovat erilaisia ihmisinä. Heillä on tarve toimia oikein, tehdä oikeita tekoja ja samalla tutkia omaa sisintä ja tekoja, miten toimii suhteessa muihin ihmisiin."
Kaikilla ihmisillä on tämä.
"Tämä tulee esiin monissa uskonnoissa ja niissä olevilla ihmisillä on ehkä taipumusta tutkiskella suhdetta itseen ja maailmankaikkeuden luojaan."
Luojaan ei uskota kaikissa uskonnoissakaan.
Minä taas huomaan, että mitä kauemmin olen uskossa, en tunne kasvaneeni uskossani.
Huomaan silti erottuvani koko ajan enemmän tästä maailmasta ja katselen ikäänkuin vierestä mitä tapahtuu, olematta itse siinä täysin mukana.
En tunne pyhittyväni enkä koe vanhurskautta.
Koen silti tarvitsevani Jumalaa yhä enemmän ja Jeesusta.
Koen jotenkin erilliseksi itseni ja huomaan kaipaavani yhä enemmän hengen yhteyttä Jeesukseen.
En koe olevani autuas, en edes armoitettu.
Koen vain suunnatonta kaipuuta Jumalan luo.
En edes jaksa ajatella, olenko paha, syntinen olen kuitenkin ja pahakin aivan varmasti.
Mutta tunnen niin suurta perhettä kävää Jeesuksen luo, että en jaksa välittää omasta pahuuden tai hyvyyden tuntemuksista.
Ja kaiken noiden tuntematon käsien ylle nous e suurimmaksi huoleksi muiden pelastuminen.
Jostain kumman syystä minua huolettaa enemmän muiden kuin oma pelastuminen. En jaksa ajatella omaa pelastumistani vaan jätän sen Herralle.
Taidan olla hyvin outo tapaus, mutta tällaisenaan haluan olla Jumalanlapsi.
Ikäänkuin se joukon viimeinen tai pahnan alimmainen, koska tiedän, ettei minusta muuhun ole tai ettei minusta mitään suurta tule.
Muttei tuolla ole mitään väliä, kunhan saan olla uskossa ja pääsen kerran kotiin Jumalan luo ja näen Jeesuksen.
Jos se onkin pyhittymistä että ei enää ajattele itseään. Lakkaa silloin myös yrittämästä itse, ja jättää kaiken Herran haltuun.
Ehkä se on sitten herran hallussa koko juttu, eli et enää pysty vaikuttamaan enää itse vaikka mitä tekisit siihen asiaan.
Enkeli Gabrielin pikkuenkelit, jossain raamatussa on mainittu noista, enkeliarmeija tai sellaista mutta ovat Gabrielin alla nuo ja Mikael-enkelin kanssa päättävät niiden tekemisistä.
Liian suuri sana minulle tuo pyhittyminen, en ymmärrä sitä.
Mutta se on tullut jo selväksi, ettei oma liha ole mitään kaunista katseltavaa.
Mutta kiitollinen olen jos edes viimeisenä luikahdan taivaanportista.
Voin kuvitella miten Jeesus katsoo minuakin rakastavasti, kun viimeisenä linkutan heikon uskoni kanssa kohti taivaanporttia ja Hän sanoo, että alahhan jo sinäkin tulla sieltä rähjärollo.
Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus armahda, vieläkin.
Häävaatteet puetaan jokaisen ylle, jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan Vapahtajanaan. Karitsan verellä pestyt. Jumalan armo riittää n mittaamaton. Tämäkin päivänä on vielä armon aika ja katuvalle annetaan synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Jumalaa et sitten juurikaan arvosta, arvostat vain Jeesusta?
Kun ajattelu ulkoistetaan satuolennolle niin aivojen kytkennöistä suurin osa katoaa.
Niin kumpi olisi voimakkaampi hahmo, Jeesus vai Jumala tietokonepelissäkin?