Älkää kylväkö vihaa

Oletko itse malliuskova? Kirjoittelet puuta heiniä.

Totuus ei ole Kristuksen rakkaudessa, vaan totuudessa.

Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä.

Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät.

Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen,
Ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden."

Sillä tämä Paavalin rakkauslaulu on Saatanan laulu: Saatanan 8. Erinomainen ilmestys ja opetus:

"Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle."

Tällä ilmestyksellään Saatana sai uskoteltua Paavalille, että Jeesuksen uhraus oli samanlainen toimenpide Jumalan tahdon noudattamiseksi, kuin mitä olivat Vanhan liiton eläinuhritkin:

"Tuokaa kaksi nuorta sonni, yksi pässi ja seitsemän karitsaa, joiden on oltava vuoden ikäisiä, ja antakaa ne tuoksuvaksi polttouhriksi, joka on Herralle mieluisa."

"Uhratkaa Herralle mieluisaksi, tuoksuvaksi polttouhriksi nuori sonni, pässi ja seitsemän karitsaa, joiden on oltava vuoden ikäisiä. Kaikkien eläinten tulee olla virheettömiä."

"Juhlan ensimmäisenä päivänä teidän tulee tuoda polttouhriksi, tuoksuvaksi tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa, kolmetoista nuorta sonnia, kaksi pässiä ja neljätoista vuodenikäistä karitsaa. Kaikkien eläinten on oltava virheettömiä."

Koska kaikkien uhrattavien eläinten piti olla virheettömiä, junaili Paavali Jeesuksesta eläinten kaltaisen virheettömän uhrin Jumalalle:

"Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri?

Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omatuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa."

Tällä erinomaisella ilmestyksellä Paavalille, Saatana uskoi pystyneensä hävittämään ikiajoiksi kaikki jäljet siitä, että hänen palvelijansa Jeesuksen hänelle uhrasivat, eivätkä suinkaan Jumalalle. Sillä jos hänet olisi Jumalalle uhrattu, se olisi tehty Jerusalemin temppelissä, eikä rikollisten mestauspaikalla.

Pitkään on Jumalakin pitänyt tätä uhrausta salassa, mutta nyt se on tälle kansalle ja tämän sukupolven keskellä paljastettu. Jumala olisi tietenkin voinut tämän estää, mutta ei estänyt, koska oli tämän jo profeettojensa kautta ennalta ennustanut.

Sillä verellä, jonka Saatana sai Golgatalla vuotamaan, Jeesus pystyy kaikki valittunsa Saatanan synnin vankilasta vapaaksi ostamaan. Juuri niin kuin hän minutkin, ahtaan portin tuskan jälkeen, tuli vapaaksi ostamaan, ja silloinkin taivaassa laulettiin:

"He lauloivat uuden laulun: -- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista."

Mutta kaikki ne, jotka eivät Jeesuksen tahtoa noudattaen, ole ahtaasta portista Kristuksen puhdistettavaksi ja hänen Henkensä omistajaksi päässeet. Ne tänäkin päivänä kaikkialla maailmassa -Saatanan heille rakennuttamissaan jumalan huoneissa - palvovat Saatanan tunnustuksia: kuoleman ristiä, Jeesusta ristillä; kuvissa ja patsaissa.

Ja se on Saatanan vankilaan jääneille ihana valhe, että Jumala olisi todella nauttinut taivaassa Jeesuksen veren hyvästä tuoksusta, hänen kärsimyksistään ja tuskanhuudostaan:

"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!"

Toistan vielä: Jeesuksen veri oli lunastusmaksu Saatanalle, ei Jumalalle. Sillä ei Jumala ole ketään synnin vankilan kahleisiin johdattanut.

Eikä tämä Jeesuksen vuodattama veri tule perimään taivasten valtakuntaa, vaikka kaikki tekopyhitetyt, Jumalan paaduttamat, niin uskovat ja laulavat:

"Golgatan veressä voima on....."

Vaikka Paavalikaan ei siihen uskonut: "Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta." "Kenellä ei ole Jeesuksen Henkeä, ei ole hänen omansa."

Kiitos aloittajalle.
Uskon että on monia jotka nöyrtyvät tekemään parannusta omista vioistaan.
Omani on että vihaan terroristipedofiiliraiskaajia. Mutta heidätkin Jumala haluaisi pelastaa, tiedän sen. Ja nyt on heidänkin pomonsa ahdingossa kun korona jyllää. Toivotaan että eksyttäjät huomataan turhanpäiväisiksi ja luopuvat väärästä uskostaan kun massapainostus vähenee eristyksissä.
Vain Jeesus voi itse kunkin pelastaa.

Itsensä täydelliseksi julistaminen ja itsensä epätäydelliseksi julistaminen tapahtuvat molemmat ihmisestä itsestä käsin. Ihminen, joka on siis vain ihminen, lausuu molemmat "tuomiot" itsensä yli. Kyse onkin siitä, millä perusteella "tuomio" julistetaan. Epätäydelliseksi julistaminen tapahtuu käsittääkseni aina niin, että ihminen katsoo itseensä, itseään ja elämäänsä, sisäistä ja ulkoista, ja toteaa: "Ei kovin hyvältä näytä", ja lausuu epätäydellisyys-tuomionsa itsensä yli. Mutta tällöin ihminen vertaa itseään johonkin ihanteeseen, joka EI OLE HÄN ITSE. Ihminen on erillinen "minä", ja ihanne, johon hän itseään vertaa, on erillinen Jokin - vaikkapa Mooseksen laki tai Kristuksen esimerkki. Jos "tuomion" on tapahduttava näin - tällaisten ehtojen vallitessa - varmasti kaikki joutuvat antamaan itsestään lausunnon "epätäydellinen".
Mutta Kristuksessa on toisin. Kristuksessa arviota ei suoriteta niin. Kristuksessa ei ole eikä vallitse edellä mainitun kaltaista "erillisyyttä" (siten että Kristus olisi minusta erillinen ja minä Kristuksesta erillinen). Kristuksessa vallitsee YKSEYS. Tästä ja nimenomaan tästä kertovat Viiniköynnös- ja Kristuksen ruumis -vertaukset. Tätä tuntuu ihmisten olevan vaikea käsittää. Viiniköynnöksen oksa ei ole köynnöksestä millään tavoin erillinen eikä ole koskaan ollutkaan; se on yhtä ja samaa orgaanista Ykseyttä, Köynnöstä. Samoin on ruumiinjäsenten kanssa; jos käteni osaisi ajatella ja ajattelisi, ettei se ole osa minua, ei se siltikään olisi minusta erillinen vaan minun käteni - siis MINUA. Samoin on meidän laitamme Kristuksessa; me emme ole Hänestä erillisiä vaan YHTÄ Hänen kanssaan. Ja tässä ykseydessä me olemme tietenkin täydellisiä, koska ei ole olemassa Täydellistä Viiniköynnöstä ilman oksiaan eikä Täydellistä Ihmistä ilman ruumista. TÄMÄ täydellisyys on meidän osamme, ei omasta ansiostamme, vaan Kristuksen ristin ansiosta. Ja TÄMÄ täydellisyys on ja pysyy, koska tämä YKSEYS on ja pysyy. Heti kun me alamme arvioida itseämme jotenkin "erillisinä", me olemme jo leikanneet ajatuksissamme itsemme irti tästä YKSEYDESTÄ, joka on ja pysyy ja joka on totta niin kuin Kristus itse on totta.
Siksi epätäydellisyys-tuomio on omalla laillaan totuus, mutta tuomiona se on vanhentunut; sen ehdot eivät ole enää voimassa, koska syytekirjelmä naulittiin jo ristille ja meidät itsemme erillisinä itseinä lakkautettiin ristillä. Ja kyseinen vanhentunut tuomio perustuu siis siihen harhakuvitelmaan, että me muka olemme edelleen olemuksemme juuria myöten Kristuksesta erillisiä, kun näin ei ole.
Ja koska Jeesuksen Kristuksen veri kiertää kaiken aikaa ruumiissaan, se huuhtelee meitä kaiken aikaa puhdistaen meitä jatkuvasti meidän synneistämme. Joten siksikään meidän ei tarvitse arvioida itseämme vajavaisuuksiemme ja syntiemme perusteella, koska ne häipyvät jatkuvalla syötöllä olemattomiin.

***

Syvälle on juurtunut sellainen virheellinen ajatus, että meidät määritellään ja meitä arvioidaan (ja meidän on sopivaa määritellä ja arvioida itseämme) ajatustemme, ajattelumme, tunteidemme, asenteidemme, laiminlyöntiemme, lankeemustemme ja ties minkä meissä ilmenevän perusteella. Tämä ajatus on Mooseksen lain siamilainen kaksonen, eräänlainen moderni uusitestamentillinen "laki". Tämä on täysin yleisinhimillinen ilmiö. Sanoohan Paavalikin, että "pakanat ovat itse itselleen laki". Mutta koska meidät on kuoletettu pois niin laista, itsestämme kuin itsemme omistamisestakin, emme enää elä me, vaan Kristus meissä. Tällöin on niin, että jo ensimmäinen itsetuomiota hamuava ajatuksen aihiokin on eräänlainen kangastus - kangastus erillisestä (ja samalla vähintäänkin jossakin määrin autonomisesta) itsestä, joka kuvittelee voivansa ryhtyä tuomitsemaan itseään erillisesti ja erillisenä. Ilmaus "itsessämme me olemme vain..." on eräs tämän kangastuksen ilmenemismuoto.

Just noin.

Juuri niin. Miehen viha ei tee oikein, sanoo Raamattu.