HS:n tiedeosiossa on mielenkiintoinen artikkeli Markku Siltalan väitöskirjasta.
"Tutkimuksen mukaan noin puolet läheisensä kuolemaa surevista kokee henkilön läsnäolon hänen kuolemansa jälkeen siten, että sen voi havaita omin aistein.
Suomessa vainajakokemuksia on nimitetty tutkimuksissa aiemmin muun muassa kummitteluksi ja yliluonnollisiksi ilmiöiksi. Amerikkalaisessa tutkimuksessa käytetty termi taas on kuolemanjälkeinen yhteydenpito, continuing bonds -teoria, joka on myös Siltalan tutkimuksen viitekehys. Sen mukaan kuolema ei ole ihmissuhteen loppu, vaan tunneside elää ja kehittyy jälkeen jääneen mielessä.
Aiemman tutkimuksen mukaan vainajakokemus ei liity kokijan terveydentilaan, sukupuoleen, ikään tai uskonnolliseen sitoutumiseen. Sen vahvistaa myös Siltalan aineisto. Kokemuksilla ei ole myöskään kulttuurista yhteyttä."
Mielestäni tämä liittyy keskeisesti tietoisuuteen ja mielen ymmärtämiseen - ymmärrykseen siitä, että toisilla ihmisillä on samanlainen mieli ja tietoisuus kuin itselläkin ja toisella ihmisellä on tavoitteita, päämääriä ja tekoja kuten itselläkin. Tämä saa aikaan näitä tunnesiteitä ja niiden vahvoja kokemksia (kummittelua, vainajien henkiä, henkiä) senkin jälkeen kun henkilö on kuollut ja järki sanoo, ettei kummittelu ole mahdollista tai ainakaan objektiivisesti todistettu. Tällä on läheinen yhteys henkiuskomukseen, animismiin, joka on varhaisimpia "uskontoja". Animismi on kehittynyt polyteismiksi ja lopulta nykyisen kaltaiseksi monoteismiksi.
En ole psykologian ammattilainen ja tämä on eräänlainen keittiöpsykologinen avaus, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitä ja jopa lähteisiin perustuvia argumentteja, onko henkien kokeminen ja niihin uskominen tietoisuuden ja mielen "sivutuote"?
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006442888.html
"Tutkimuksen mukaan noin puolet läheisensä kuolemaa surevista kokee henkilön läsnäolon hänen kuolemansa jälkeen siten, että sen voi havaita omin aistein.
Suomessa vainajakokemuksia on nimitetty tutkimuksissa aiemmin muun muassa kummitteluksi ja yliluonnollisiksi ilmiöiksi. Amerikkalaisessa tutkimuksessa käytetty termi taas on kuolemanjälkeinen yhteydenpito, continuing bonds -teoria, joka on myös Siltalan tutkimuksen viitekehys. Sen mukaan kuolema ei ole ihmissuhteen loppu, vaan tunneside elää ja kehittyy jälkeen jääneen mielessä.
Aiemman tutkimuksen mukaan vainajakokemus ei liity kokijan terveydentilaan, sukupuoleen, ikään tai uskonnolliseen sitoutumiseen. Sen vahvistaa myös Siltalan aineisto. Kokemuksilla ei ole myöskään kulttuurista yhteyttä."
Mielestäni tämä liittyy keskeisesti tietoisuuteen ja mielen ymmärtämiseen - ymmärrykseen siitä, että toisilla ihmisillä on samanlainen mieli ja tietoisuus kuin itselläkin ja toisella ihmisellä on tavoitteita, päämääriä ja tekoja kuten itselläkin. Tämä saa aikaan näitä tunnesiteitä ja niiden vahvoja kokemksia (kummittelua, vainajien henkiä, henkiä) senkin jälkeen kun henkilö on kuollut ja järki sanoo, ettei kummittelu ole mahdollista tai ainakaan objektiivisesti todistettu. Tällä on läheinen yhteys henkiuskomukseen, animismiin, joka on varhaisimpia "uskontoja". Animismi on kehittynyt polyteismiksi ja lopulta nykyisen kaltaiseksi monoteismiksi.
En ole psykologian ammattilainen ja tämä on eräänlainen keittiöpsykologinen avaus, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitä ja jopa lähteisiin perustuvia argumentteja, onko henkien kokeminen ja niihin uskominen tietoisuuden ja mielen "sivutuote"?
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006442888.html
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei sitä oikein voi tietää, mutta olen tämän itsekin kokenut.
Lääkkeet.
Minun vuokraemännän mies kuoli viime vuonna, noin vuosi sitten, ja vuokraemäntä vieläkin polttaa kynttilöitä miehen kuvan edessä.
Tässä on mielestäni jotain uskonnon syntyyn liittyvää.
"onko henkien kokeminen ja niihin uskominen tietoisuuden ja mielen "sivutuote"?"
Ihan mielenkiintoinen näkökulma, ja saattaa pitää paikkaansa. Aivot voivat todellakin luoda hyvinkin vakuuttavia illuusioita, varsinkin jos asia menee liian monimutkaiseksi prosessoida. Esimerkiksi leikkaukseen nukuttaminen on mielestäni täydellinen esimerkki että aivot eivät osaa käsitellä tilaa vaikka henkilö ymmärtäisi sen täydellisesti, ja tällöin aivot rupeavat luomaan omia mielikuvitustapahtumia jotka ne luokittelevat itselleen ihan oikeasti tapahtuneeksi, eivätkä uniksi.
"Aivot voivat todellakin luoda hyvinkin vakuuttavia illuusioita, varsinkin jos asia menee liian monimutkaiseksi prosessoida"
Hyvä huomio. Aluksi ajattelin lisätä tähän myös sensorisen deprivaation, mutta sitten jätin pois. Pitkäaikainen aistien tukahduttaminen aiheuttaa ahdistuneisuutta, hallusinaatioita, outoja ajatuksia, hetkellistä järjettömyyttä ja masennusta.
"Short-term sessions of sensory deprivation are described as relaxing and conducive to meditation; however, extended or forced sensory deprivation can result in extreme anxiety, hallucinations, bizarre thoughts, temporary senselessness, and depression."
https://en.wikipedia.org/wiki/Sensory_deprivation
Ihmiset jotka tunnistavat henkiä. Kaikilla on sama ominaisuus eli käpyrauhanen on hyvin aktiivinen. Lääketiteellisesti mahdoton todistaa kuitenkin monella on myös samanlaisia psykokineettisiä ominaisuuksia. Kehosta ja mielestä täysi hyöty.
Ateisteille olisi mukava opettaa asian tiimoilta. Siinä jokainen huomaa uusia juttuja itsessään.
Vai että ajatuksen voimin liikutellaan asioita. Sen todistamiseen ei edes tarvitse mitään lääketiedettä lisätä näin alkuun, vaan ihan käytännössä näyttää, että voi sellaista tehdä. Luulisi tulevan mainetta ja kunniaa ovista ja ikkunoista kun sen todistaisi edes alkeellisesti. Valitettavasti tuo kuuluu taas perinteiseen teistiseen maailmaan, jossa uskotaan mitä tahansa roskaa ilman kritiikkiä.
Henki on ihmisen mieli ja ajatusten kuvajainen. Ei ole mitään aineetonta henkeä: on vain materiasta syntyvä tietoisuus aivojen sähkökemian ja fysiikan ansiosta.
Naapuri kuoli ja meillä on yksi yhteinen projekti, ja hän kävi jättämässä heipat.
Lisään vielä, että kuulin hänen kuolemastaan myöhemmin, kuin käyntinsä oli.
Kokemuksesi naapurista on varmasti normaali ja kuuluu ihmisyyteen.
Ihmisen aivot tuottavat kuvia kuolleista läheisistä ja harhoja näiden ilmestymisestä, mikä tuottaa mielihyvää surua tuntevalle henkilölle. Tämä on ihan luonnollinen tapahtuma eikä siihen liity mitään yliluonnollisia entiteettejä eikä se kelpaa todisteeksi siitä, että ihminen jatkaisi elämäänsä henkenä tai sieluna ruumiin kuoleman jälkeen.
Tätä aihetta on tutkittu riittämiin tieteessä eikä todisteita aineettoman hengen olemassa olosta ole vielä löydetty eikä koskaan löydetäkään, koska sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa. Ihminen on tietoinen olento vain aivojen sähkökemian ja fysiikan johdosta eikä mitään muuta tietoisuutta tunneta tieteessä eikä tulla koskaan tuntemaankaan.
Luonnontieteet eivät tutki olematonta. :)
Töistä eläkkeelle jäänti aiheuttaa uniin työ juttuja.
"onko henkien kokeminen ja niihin uskominen tietoisuuden ja mielen "sivutuote"?"
Kyllä. Lisäksi voidaan todeta, että kaikki uskonnollinen uskominen on mielen vääristynyttä tilaa ja siis tavallaan sairaus, jonka potilas itse aiheuttaa itselleen. Toki sairautta voi olla edestämässä institutionaalinen kirkko tai muu itsekin siihen sairastunut yhteisö.
Ne lääkkeet, ne lääkkeet!
Mene nukkumaan.
Sota-aikoina oli paljon näitä kokemuksia. Vaikka jalka oli amputoitu....silti sitä piti koko ajan raaputtaa kun kutisi...
Sitä kai sanotaan aavesäryksi. Aivot vielä luulee että koipi on siellä.
Mistä tiedät, että se on vain aivot, ehkä sielu on vielä siinä?
"...ehkä sielu on vielä siinä?"
Ehkäpä vaihtoehtoisesti saunatonttu, puutarhakeiju tai FSM? Kukapa tietää?
Tästä aavesärystä on kuitenkin objektiivisia havaintoja. Samalla tavalla kuin sensorisesta deprivaatiosta. Kun ihmiseltä suljetaan aistit pois, alkavat aivot tuottamaan villisti pään sisäisiä aistimuksia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sensory_deprivation
Sensory deprivationilla voi kokea sielun sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin uskonnoissa kuvitellaan.
Kuten välinpitämättömyydenhenki?
"Ihmisen henki" ei ole mikään tietoinen ja materiasta riippumaton elävä olento ihmisruumiissa tai sen ulkopuolella (kuoleman tai ruumiista irtautumisen jälkeen). Sillä tarkoitetaan ihmisen ajatusmaailmaa, mieltä ja tietoisuutta, johon tahto, tunteet, tieto ja muisti kuuluvat. Hengellä tarkoitetaan myös "elämää": "menettää henkensä" on sama asia kuin "kuolla". Henki voi tarkoittaa myös ihmistä kokonaisuutena: "siellä oli kokoontuneena sata henkeä."