KUN espanjantauti iski Suomeen kesällä 1918, kaikki taudin leviämisen kannalta tarpeellinen oli jo keksitty.
Höyrylaivat kulkivat maailman merillä, rautatiet olivat liittäneet syrjäisetkin Suomen kolkat globaalin kaupan ja vuorovaikutuksen verkostoon. Nyt oli hyvä viruksen kulkea pysäkki pysäkiltä Helsingistä Savoon ja tavoittaa myös kaksivuotias Milda Maria Juhontytär Utriainen Pöljältä.
Pienokainen kuoli 2. syyskuuta vuonna 1918 ensimmäisenä Maaningan pitäjän mainittuna espanjantaudin uhrina.
OLI kulunut vain kuutisen kuukautta siitä, kun ensimmäiset espanjantautitapaukset oli havaittu sotilasleirillä Yhdysvalloissa.
Suomessa tauti ehti levitä Suomessa laajalle ennen kuin se havaittiin. Kesällä 1918 lievästi kohonnut influenssakuolleisuus ei kiinnittänyt huomiota. Esimerkiksi Maaningalla kuolleisuus nousi merkittävästi jo kesällä, ja papit merkitsivät kuolinsyiksi keuhkokuumetta ja kuumetta.
Höyrylaivat kulkivat maailman merillä, rautatiet olivat liittäneet syrjäisetkin Suomen kolkat globaalin kaupan ja vuorovaikutuksen verkostoon. Nyt oli hyvä viruksen kulkea pysäkki pysäkiltä Helsingistä Savoon ja tavoittaa myös kaksivuotias Milda Maria Juhontytär Utriainen Pöljältä.
Pienokainen kuoli 2. syyskuuta vuonna 1918 ensimmäisenä Maaningan pitäjän mainittuna espanjantaudin uhrina.
OLI kulunut vain kuutisen kuukautta siitä, kun ensimmäiset espanjantautitapaukset oli havaittu sotilasleirillä Yhdysvalloissa.
Suomessa tauti ehti levitä Suomessa laajalle ennen kuin se havaittiin. Kesällä 1918 lievästi kohonnut influenssakuolleisuus ei kiinnittänyt huomiota. Esimerkiksi Maaningalla kuolleisuus nousi merkittävästi jo kesällä, ja papit merkitsivät kuolinsyiksi keuhkokuumetta ja kuumetta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ETUSIVU
SUOMENKUVALEHTI.FI
Viruksen uskomaton vauhti sata vuotta sitten: Tammimarkkinat koituivat monen savolaisen kohtaloksi
Espanjantaudille oli ominaista, että se tuntui välillä hiipuvan, mutta roihahtikin uudestaan.
KOTIMAA 18.3.2020 07:30
AIRA ROIVAINEN
Espanjantaudin arvioidaan lähteneen leviämään uudelleen Tammimarkkinoilta, jotka järjestettiin Kuopion torilla tammikuussa 1920. Tori kuvattu vuonna 2015. © MARTTI KAINULAINEN/LEHTIKUVA
KUN espanjantauti iski Suomeen kesällä 1918, kaikki taudin leviämisen kannalta tarpeellinen oli jo keksitty.
Höyrylaivat kulkivat maailman merillä, rautatiet olivat liittäneet syrjäisetkin Suomen kolkat globaalin kaupan ja vuorovaikutuksen verkostoon. Nyt oli hyvä viruksen kulkea pysäkki pysäkiltä Helsingistä Savoon ja tavoittaa myös kaksivuotias Milda Maria Juhontytär Utriainen Pöljältä.
Pienokainen kuoli 2. syyskuuta vuonna 1918 ensimmäisenä Maaningan pitäjän mainittuna espanjantaudin uhrina.
OLI kulunut vain kuutisen kuukautta siitä, kun ensimmäiset espanjantautitapaukset oli havaittu sotilasleirillä Yhdysvalloissa.
Suomessa tauti ehti levitä Suomessa laajalle ennen kuin se havaittiin. Kesällä 1918 lievästi kohonnut influenssakuolleisuus ei kiinnittänyt huomiota. Esimerkiksi Maaningalla kuolleisuus nousi merkittävästi jo kesällä, ja papit merkitsivät kuolinsyiksi keuhkokuumetta ja kuumetta.
On muistettava, että tuolloin kuolleisuus oli varsin korkea normaalinakin vuotena. Hinkuyskä, lavantauti, isorokko, tulirokko ja kurkkumätä olivat jatkuvasti väestön riesana.
Ensimmäiset maininnat espanjantaudin ilmaantumisesta Savoon löytyvät heinäkuulta 1918.
Silloin taudin kuljettajiksi arveltiin maassa majailevia saksalaisia sotilaita, joiden keskuudessa tautia oli havaittu. Aluksi espanjantautia pidettiin tyypillisenä ja tuttunakin influenssana, joka aiheuttaa muutaman päivän korkean kuumeen ja potilaat pääsääntöisesti paranevat.
Vielä heinäkuussa jaettiin tietoa, ettei espanjantauti ole aiheuttanut ainuttakaan kuolemantapausta Suomessa. Uutisointi pysyi hyvin maltillisina pikku-uutisina.
Lue lisää
ELOKUUN 13. päivänä 1918 Savon Sanomat julkaisi väestölle ohjeita siitä, miten espanjantaudin kanssa tuli toimia. Tärkeimpänä hoitokeinona nähtiin täydellinen vuodelepo. Tuli juoda lämpimiä juomia, mutta kiellettiin ehdottomasti menemästä saunaan.
Taudin tarttuvuus ymmärrettiin hyvin: sairaan kanssa seurustelua ja koskettelua oli vältettävä, ja matkoilla tuli varoa yskiviä ihmisiä.
Käsien pesua korostettiin, mutta ei lähellekään niin vahvasti kuin nykyisin. Marraskuussa 1918 Kuopion läänin maaherra Ignatius kehotti sairaita pysyttelemään sisällä tai vähintäänkin pois väentungoksesta.
Savon Jääkäri julkaisi hänen muistokirjoituksensa 16. elokuuta vuonna 1918. Rissanen oli kirjoittanut ylioppilaaksi 1913 Kuopion lyseosta ja opiskeli Helsingissä kansantaloutta ja historiaa.
Hän oli sairastunut ollessaan suorittamassa asevelvollisuuttaan Helsingin jääkäriprikaatissa. Rissanen kuoli Tilkan sotilassairaalassa 9. elokuuta 1918. Syyskuusta alkaen espanjantauti alkoi esiintyä kuolinsyynä joka puolella Savoa.
Tuolloin ihmisillä ei ollut juuri muita turvaverkkoja kuin oma perhe. Moni lähtikin töihin liian pian sairastamisen jälkeen ja sairastui uudestaan.
Aikalaiset tunsivat tartuntamekanismin varsin hyvin, mutta he eivät ymmärtäneet, että myös lievästi sairastavat ja oireettomat voivat levittää tautia.
Savon ensimmäinen tunnettu espanjantaudin uhri oli ylioppilas Emil Rissanen Pielaveden Säviältä. Sairastui asepalveluksessa.
Valkoisten pitämistä vankileireistä tuli virushautomoita. Leirit olikin siitä syystä pakko lopettaa tai koko kansa olisi sairastunut lopulta.
Kapinallisten punikkien armahtaminen käynnistyi jo paljon aiemmin.
Viruksen leviämiselle ei mahdettu tuolloin mitään.Ihmiset kuolivat perhekunnittain.
Toisaalta monet myös kestivät taudin ja paranivat.
Virus uusiutui vielä20-luvun alussa.