unohtumattomana
pysyy
se
aamu
eilisen
jälkeen
kun
Golgatan mies tuli
ristiltä alas
moittimatta
astui
levottomuuden
keskelle
levoksi
***
kivien alla entiset
valtakunnat
multaa
silmissä
soraa
täynnä
suut
kysymässä
parempaa
huomisesta
joka
meni
ohi
kädet
ristillä
puhkaistuna
***
maan autiuden
pelko
pimeästä
tyhjyydestä
syvyyden yllä
jäätää
kesken vuosien
vetten päällä
liikkuu
ihmisen
henki
eikä
puhu
valkeudentuloperjantaista
***
Siinain
varjo
harteilla
taakkana
painaa
tiellä
polvet
verillä
raataa
autiomaan
hiekassa
otsa
hiessä
ostaa
armoa
töitä
tehden
Siionille
asti
***
hylätty
lapsi
vailla
syliä
rinnalta
repäistyt
elämän
idut
ruhjottu
aamulla
kasvoja
vaille
jäänyt
Jumalan
kuva
haavoitetut
kädet
ympärillä
***
väsyy
siihen
kun
väsyy
eikä
pärjää
missään
omillaan
ilman
silmiä
polvia
koittaa
oikoa
mutkiaan
suoriksi
lähemmäs
toisia
Golgatan
tähden
***
rakkaus
viipyy
yli
puolen päivän
linja-auto pysäkille asti
kääntöpiirit
vaihtavat paikkaa
polariteettien
puhuessa
katseillaan
ihmisten
ikävää
aurinkolasien
takana
yhtä yksinäinen
Jumala
***
ulottuvaisuus
häiriö
mahdottomuus
ratkaistavana
kuoleman
edesä
tekosyyt
puuttuvat
paikoiltaan
luulot
siirtyvät
syrjään
Jumalan
katse
tuli
kohti
***
ottaa
pois
kaikki
naamarit
varusteineen
riisuu
yltään
alastomana
silmien
edessä
puhuu
mykkä suru
ihostaan kuorittu
sininen sirpale
osana
mustavalkoista
nurmikkoa
haalistunut
hyvyys
unohdettu
metsäpolulle
Jumalan
löydettäväksi
***
ottaa
kiinni
kaukaa
toisiaan
hakevat
kädet
sietää
lähelle
kurottaen
varovasti
sormien
pinnalla
koskettaa
tuntien
käsissä
golgatan haavat
sielun pohjassa
***
pysyy
se
aamu
eilisen
jälkeen
kun
Golgatan mies tuli
ristiltä alas
moittimatta
astui
levottomuuden
keskelle
levoksi
***
kivien alla entiset
valtakunnat
multaa
silmissä
soraa
täynnä
suut
kysymässä
parempaa
huomisesta
joka
meni
ohi
kädet
ristillä
puhkaistuna
***
maan autiuden
pelko
pimeästä
tyhjyydestä
syvyyden yllä
jäätää
kesken vuosien
vetten päällä
liikkuu
ihmisen
henki
eikä
puhu
valkeudentuloperjantaista
***
Siinain
varjo
harteilla
taakkana
painaa
tiellä
polvet
verillä
raataa
autiomaan
hiekassa
otsa
hiessä
ostaa
armoa
töitä
tehden
Siionille
asti
***
hylätty
lapsi
vailla
syliä
rinnalta
repäistyt
elämän
idut
ruhjottu
aamulla
kasvoja
vaille
jäänyt
Jumalan
kuva
haavoitetut
kädet
ympärillä
***
väsyy
siihen
kun
väsyy
eikä
pärjää
missään
omillaan
ilman
silmiä
polvia
koittaa
oikoa
mutkiaan
suoriksi
lähemmäs
toisia
Golgatan
tähden
***
rakkaus
viipyy
yli
puolen päivän
linja-auto pysäkille asti
kääntöpiirit
vaihtavat paikkaa
polariteettien
puhuessa
katseillaan
ihmisten
ikävää
aurinkolasien
takana
yhtä yksinäinen
Jumala
***
ulottuvaisuus
häiriö
mahdottomuus
ratkaistavana
kuoleman
edesä
tekosyyt
puuttuvat
paikoiltaan
luulot
siirtyvät
syrjään
Jumalan
katse
tuli
kohti
***
ottaa
pois
kaikki
naamarit
varusteineen
riisuu
yltään
alastomana
silmien
edessä
puhuu
mykkä suru
ihostaan kuorittu
sininen sirpale
osana
mustavalkoista
nurmikkoa
haalistunut
hyvyys
unohdettu
metsäpolulle
Jumalan
löydettäväksi
***
ottaa
kiinni
kaukaa
toisiaan
hakevat
kädet
sietää
lähelle
kurottaen
varovasti
sormien
pinnalla
koskettaa
tuntien
käsissä
golgatan haavat
sielun pohjassa
***
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakastettu
maasta
tykösi
ylemmäs
kaikkia päitä
puitten
yli
lepopaikkaan
taivaan kynnykseltä
syliin asti
huutaen suoraa huutoa
sen matkan
sydäntä vasten
vaikenemaan
tyyntymään
tyytymään
hetkestä
toiseen
jaksaakseen
taas
vilun maassa
yhden hetken
kerrallaan
---
samaa
surua päivästä päivään
kantaa paidan sisällä
vasemmalla puolella
ihon alla
täyttäen pohjia
myöten koko tilan
silmiin asti
pysyäkseen tallella
iltaan saakka yön yli
aamuun
kaikki mitä on
Golgatan tie
---------
viereen
ääriä lähelle
kiinnittyy
tasaiseksi yhteenliittymäksi
surun reunamilla kaikki vastaukset
hetken
aidan vierustalla paljain
jaloin tyhjin käsin
sietokykynsä rajoilla kyselee
uudelleen samoja kysymyksiä
kansakuntien salaisuuksien
toistuvina lauseina
sinun
nimeäsi
Jeesus
----
kenenkään huomaamatta
tuskin kaipaamatta
on jo poistunut huoneesta
silti istuu paikoillaan
hengittäen seinien läpi
katsellen kauas talojen taakse puihin
tekemään surulle
pesää Jumalan lähelle
---
tuli tähän rinnalle
kantaen mukanaan
toisenlaisia sanoja
kaukaa
ennen huomista
kadoten taas omille teilleen
pelloille ojien reunamille
etsien puuttuvia käsiä
palelevia jalkoja
seuraavan linja-auton tuomaksi
vihreyden tunteeksi
talven keskelle
punaisten tiilien sekaan
sovitetuksi langaksi
molempiin suuntiin
pyrkiväksi
yhteiseksi säveleksi
kuin valkaistut lakanat
lumen peitoksi maahan
Jumalan kenkien viereen
---
pitkinä iltoina kääriytyy
itsensä ympärille turvaksi
lämmöksi vilun keskelle
siirtyy ikkunoista
ovelle asti odottamaan
yhtä kylmää kesää
jäätyneillä rappusilla
istuu suru aamuisin
korkeampi
kuin harmaat talot
ulottuvat
taivaaseen asti
Jumalan käsien alle
---
suru kukkii kaikissa puissa
samaan aikaan keväästä
kesään
varisten alas
oksilta tielle ja peloille
talojen katoilta seinien sisäpuolelle
asti kuuluu
sama kellastunut sävel
kannettu sukupolvesta
toiseen
itämään sukujen perintönä
maahan erimielisyyden
kruunajaisiksi
vuodesta
toiseen Golgatalle asti
---
piirretty sanoilla surun taulu
kivien harmaudesta sumuja siivilöiden
talojen taakse peloille kukkimaan
raskaana painona
ahavoituneissa käsissä
valmistamaan
kesää talvesta kevään yli
syksyyn
verkkokalvojen takaa
kaikkien katseltavaksi
pesäksi puun oksalle
linja-autopysäkin viereen
ojan yli savisilta
pengermiltä
Golgatalle asti
----
saapui
rakkaus
hetkeksi
aukaisi
ikkunat
toiseen
suuntaan
sulkien
ovet
jäisille
rappusille
puhuen
toistamiseen
seinälaudoitusta pitkin
samalle puolelle pihaa
molemmissa käsissä
Golgatan naulojen jäljet
------
jää tähän
nyt
loskaan
enää
lähtemättä
palataksesi
pitkän odotuksen jälkeen
taas
mittaamaan
surun muuttumatonta
mittaa Jumalan eteen
----
pakostakin viipyy mieli
talon katolla
pyyhkimättä
eilisiä sateita pois
peltojen yltä
kuolema
kalvaa tyhjäksi
pohjoiset leveysasteet
itsestään selvänä vastasiirtona
rajojensa sisäpuolella
vallitsevasta surusta
poikittain tiellä
makaava puu
ristin puu
…
syvästi ymmärtää
pakkasen puita surujen pesäpuina
kateuteen sakka halajaa
ikuista talvea vihreinä vuodenaikoina
jäisillä oksilla
kukkivat huurteen kukat
kaikki jäljelle jääneet valjut valmut
ihon läpi selkärangasta suoraan ulos
tänäkin vuonna
hartaasti silittää routainen käsi elämän
hallaista ihoa aamuisin
hyväillen taas näkyvät näkymättömiksi
surun metamorfoosi
Golgalla
elämä kuolemassa
---
saapui
rakkaus
iäksi jäädäkseen
aukaisi
ikkunat ikuisuuteen
toiseen elämään
suuntaan oikeaan
sulkien pahan
ovet
jäisille sydämille
rappusille tuonelan
puhuen onnesta
toistamiseen ilosta
seinälaudoitusta pitkin
samalle puolelle pihaa
molemmissa käsissä
Golgatan naulojen jäljet