Herään usein yöllä siihen että päässäni pyörii tiettyjä ajatuksia. En kerro tarkemmin, mutta vanhat ikävät asiat pyörivät päässäni. Ei ole siis mitään itsetuhoisia ajatuksia tai mitään sellaista. Tuntuuko kuin aivoni menisivät öisin johonkin pakkomielteeseen tilaan. Mun on pakko nousta sängystä ylös, jotta saan ajatukseni normaaliksi. Tuntuu kuin aivokemiani palautuisi normaaliksi noustuani sängystä. Hereillä ollessani pohdin välillä noita vanhoja asioita, mutta en erityisen paljon.
Auttaisiko terapeutilla käyminen tähän? Onko terapeutilla käynnillä merkittävää eroa siihen, että kirjoittaisin näitä ajatuksiani jonnekin paperille ja pohtisin että miksi ajattelen näin?
Auttaisiko terapeutilla käyminen tähän? Onko terapeutilla käynnillä merkittävää eroa siihen, että kirjoittaisin näitä ajatuksiani jonnekin paperille ja pohtisin että miksi ajattelen näin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Paras apu on oireenmukainen hoito eli mielialalääkkeet.
En ole masentunut. Minulla on perhe, menestynyt töissä erinomaisesti, optimistinen tulevaisuuden suhteen. On ihan normaalia murehtia asioita päivisin - joskus.
Tuo yöhomma on vähän erikoisempi.
No jatkat sitten vain asioiden märehtimistä öisin, mikäpä siinä.
Et ole käsitellyt mieltäsi painavia asioita, jolloin ne voivat alitajuisesti jäädä vaivaamaan ja nyt jälkeenpäin palautuvat mieleesi. Olisi varmaan aiheellista voida keskustella niistä jonkun luotettavan henkilön kanssa, jolle voisit niistä luottamuksellisesti avautua ja saada uutta näkökohtaa tapahtuneisiin. Itse voit valita haluatko terapiaa, vai riittäisikö keskusteluavuksi joku läheinen henkilö.
Minulla vähän saman tapaista. Olen eläkkeellä jo kuudetta vuotta, mutta unissa kummittelee edelleen työaikojen stressijuttuja. Onneksi voin nousta ylös vaikka telkkaria katsomaan pariksi tunniksi, imaista viinilasillisen ja sitten taas peiton alle.
On ihan hyvä idea yrittää ensin itse käsitellä mieltä painavia asioita, esim. just kirjoittaminen on joillekin hyvä keino.
Jos ei mistään omista konsteista löydy apua niin siinä vaiheessa voisi harkita ammattiapua.
Mun mielestä kannattaa ensin yrittää muita juttuja ennenkuin turvautuu lääkkeisiin.
Sanoit itsekin jo loistoidean, kirjoittamisen. Itseäni ainakin helpottaa kun laitan asioita paperille. Olen pitänyt pienestä alkaen päiväkirjaa, ja hiljattain luin ne vanhat. Se oli uskomaton kokemus.
Jo lapsuudesta muistan, kuinka mieli rauhoittui ja vaikeat asiat saivat ymmärrettävän muodon siirtyessään paperille.
Jos ei pääse purkamaan hankalia asioita, jäävät voimakkaat tunnereaktiot patoutumaan mieleen ja vaivaavat sitten jossain vaiheessa jollain tavalla. Yöllä, tai vaikka psykosomaattisesti.
Kiitos. Täytyypä alkaa kirjoittaa ylös. Olen tätä pitkään harkinnut, mutta en ole uskaltanut kun pelkään että joku löytää ne.
Aion nyt alkuun kirjoittaa asioita tietokoneella ja jättää tiedoston tallentamatta kun se tulee valmiiksi.
Ja kiitos myös toinen anonyymi klo 17:45.
Mun oma ajatus on se että mitä pyörittelet päässäsi kun heräät?
Näetkö unta johon heräät vai miten
Mulla on nyt ollut oudon keveitä unia.
Johtuu hyvin ilmastoudusta asunnosta
Mutta ei se masennusta paranna vaikka kuinka olisi hyvä keli
Se on vain surua joka ei lähde pois.
Pistee hymyilyttämään silti joskus
Muuten aika vaikea ilme mutta enpä anna sen kummemmin häiritä..
Kukin aistii tavallaan.
Vähän väsyttää.
Normaalia naisen itkua
Ei mieli kohene vaikka kuinka söisit lääkkeitä.