Mikähän siinä on että noilla suorilla, joilla pääsisi kätevästi ohittamaan, kaikkien pitää ajaa vähintään 130km/h. Ajelen aika usein tuon Joutsan suoran kautta. Meinaa joskus mennä hermot, kun ennen suoraa edessä oleva jono ajaa 90km/h(rajoitus kesällä 100km/h), siinä miettii et hyvä suoralla pääsee mukavasti ohi. Suoralla koko jono painaa sitten tallan pohjaan ja suoran päässä jarrua ja taas ajetaan 90km/h, vaikka rajoitus (kesällä) ei muutu mihinkään. Se on mukavaa sitten yrittää päästä tästä jonosta suoralla ohi, 160km/h joutuu painaan lasiin että edes muutamasta kerkeää. Käsittääkseni suoraa ei ole rakennettu siksi, että muuten vastaantulijoita pelkäävat voivat kerrankin ajaa ylinopeutta. Joskus ajelen tuota matkaa myös vanhalla pakettiautolla, jolla ei hirveesti yli 90km/h viitti ajella. Itse melkein mielummin ajan tuon suoran vähän hiljempaa, jotta mahdollisimman moni pääsee ohi. Voisiko joku joka tätä kiihdyttelyä harrastaa kertoa miksi toimii näin. Siis haluatteko kerran elämässänne ajaa kovaa, vai luuletteko kenties että suoralla saa ajaa ylinopeutta jotenkin luvallisesti...Mää en ainakaan tuota käsitä. Siis vielä tarkennuksena: Mua ei mitenkään häiritse jos suoralla ajaa vaikka 160km/h, jos jatkaa rajoituksen salliman vauhdin käyttöä myös sen jälkeen.
Lentokenttäsuorat
Mie
51425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa oon useesti, siis joka kerta, manannut esim. Ikaalinen - Tampere välillä olevilla ohituskaistoilla... Oli sitten kesä tai talvi niin ennen ohituskaistoja körötellään just ja just 80 km/h, mutta kas kummaa, kun ohituskaista alkaa, painetaan kaasut pohjaan ja ajetaan 120 lasis silmät kiiluen, että uskallanpas ajaa ylinopeutta. Ja taas kummasti kaistan päättyessä vauhti putoo 80:iin. Kyllä ketuttaa. Olis juu ihan mielenkiintoista kuulla tätä ajotyyliä suosivilta perustelut ajotavoilleen! (Vaikka eihän sitä kukaan tunnusta...) Kulkeekaa bussilla, jos ei kaasujalkaa saa pysyyn kohdallaan, liikenteenvaarantajat.
.. sama ilmiöhän toistuu kesäisin Mäntsälä-Heinola välillä, tuolla ohituskaistaosuudeella;
"kyllä mä menisin, jos pääsisin" - tosin suurin osa ajattelee samoin. Kun tilaisuus tulee, jonon häntäpäässä saa ruveta "avata torvee", jotta välit pysyy kiinni... = perisuomalainen ilmiö.
Tuo Lusin suora oli ennen hyvä "rysäpaikka"
A) Ryhmäohitus
Jonon vauhtia hidastava auto on niin kaukana sinusta, ettet ehdi sitä suoran aikana ohittamaan. Kaikki edelläsi ajavat 26 autoa haluavat myös ohittaa sen hidastavan auton, joten kaikista tuntuu, etteivät edellä ajajat halua tulla ohitetuiksi.
B) Pikarohkaistuminen
Jonon ensimmäisenä ajaa tumpelo uuvatti, joka uskaltaa ajaa kovempaa vain suoralla. Johtaa vaihtoehto A:n ilmiöön.
C) Pissaa otsassa -ilmiö
Jonon kärjessä ajaa junttilan isäntä tukiaisrahoilla -81ostetulla Mersullaan. Kaikki on hyvin, radiossa kurnuttaa Meiju Suvas ja rahvas ajaa kuuliaisesti takana, kuten Mersun kanssa liikenteessä tulee ajaakin.
Yhtäkkiä idylli hajoaa.. mitä?! Joku kehtaa lähteä ohittamaan! Ei helevetti, kuraa ei saa roiskua vastavahatun Mersun hipiään. Maatalousmiehen otsasuonet turpoavat ja lapikas painautuu lattiaan. Rypsi-Reinon maailma palaa takaisin raiteilleen, kun ohittamisen vaara poistuu tien muuttuessa taas kaksisuuntaiseksi.
Heh-heh! =D
Erittäin kohdalleen osuvia teorioita, Habilis!
Itselläni toteutui viikko sitten tuo kohta C, ei tosin ohituskaistatiellä eikä Mersun kohdalla.
Ajelin tavallista maantietä, jolla 80 km/h talvirajoitus. Edessäni oli ajanut n. 10 km matkan Volvo, jonka nopeus sahasi välillä 65-80 km/h. Turvallisen suoran auetessa (ja Volvon vauhdin ollessa taas n. 65 km/h) päätin lähteä ohi. Välittömästi kun kytkin vilkun vasemmalle, Volvon vauhti alkoi nousta, ja sain nostaa vauhdin yli 100 km/h:iin, että pääsin ohi. Suoraa jatkui, näkyvyys oli hyvä eikä polliisia näkynyt, joten posotin hetken aikaa satasta, Volvo pysyi perässä kuin liimattuna! Suoran loppuessa hidastin vauhdin normaaliin 85-90 km/h matkavauhtiin, ja Volvo pysyi puskurituntumassa seuraavat 80 km.
Varsin mielenkiintoista käyttäytymistä, kenties hermo tosiaan meni kun joku köyhä kehtasi ohittaa 20 vuotta vanhalla ranskiksellaan isännän -90 mallisen Volvo 440:n, tuon maanteiden kuninkaan... =/
Niin, ja tie oli muuten kuiva eli kuran roiskumisesta ei ollut kyse enkä kaistalle palatessani kiilannut saatikka en liioin ollut roikkunut puskurissa ennen ohitusta (väliä koko ajan väh. 50 m).
monta on ihmeellistä asiaaaaaa , se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa, etenkin autoilijaa voi kumastuttaa ja vit...........!