Epätodellinen olo

Minulla tapahtuu aina joskus että herään aamulla vaatekaapissa ja kuulen ääniä enkä aluksi tiedä yhtään missä olen. Sitten kuulen naisen äänen ja säikähdän kun tajuan tilanteen. Tunnen naisen äänen mutta hänen miehensä ääni on römeä ja vieras.
Olen äärimmäisen hiljaa ja toivon että mies lähtisi pian töihinsä ja minä pääsisin vessaan tyhjentämään äärimmilleen pingottuneen rakon.
Näin tapahtuu usein vain reippaamman baari-illan jälkeen ja vain silloin jos huushollissa on tarpeeksi iso vaatekaappi. Kyllä niitä näkyy aika paljon ihmisillä olevankin.

Minusta vaivut vain helposti meditatiiviseen tilaan. Olen huomannut minullekkin käyvän niin. Olen tässä, mutta olen muualla.

Minullekin on tuttu tila, kestää vain hetken. Joskus autolla ajaessa hätkähdän, mitä mitä, minne olenkaan menossa. Kestää muutaman sekunnin kun paikallistan itseni ja mieli selkeytyy. Olen ajatellut että on vain syviin ajatuksiin vaipumista, mutta voi olla kyse muustakin. Eikö vain ole joku tautikin, johon kuuluu hetkellinen poissaolon tunne.

Auton ratissa kannattaneet olla ns. läsnä, eikä lähteä liikenteeseen haahuilemaan.

Kaikki mitä ihminen syö, vaikuttaa myös tunteisiin. Lisäaineet, natriumglutamaatti, ym voivat aiheuttaa ahdistavaa oloa, koska niitä ei ole tarkoitettu ihmiskehoon. Kannattaa kuulostella ja tunnustella, eri ruoka-aineiden ja elintarvikkeiden vaikutusta itseen.

Mahdollisimman puhdas keho, ei myrkkyjä elintarvikkeissa, antaa mielellekin rauhaa. Puhdas ruoka ei tietenkään auta, jos tupakoi, ta käyttää kovia päihteitä, eli luonnonmukaisesti paras.

Löytyisikö vastaus täältä, ainakin kaikenlaista joogitietoa näkyy olevan, https://joogiapu.vuodatus.net/

Luulen että kannattaisi maadoittaa itseään, luulen että joogan avulla vois onnistua.

Uskoisin, että tuo liittyy sinulla diagnotisoituun ahdistus/masennushäiriöön. Ne eivät oman kokemukseni mukaan ole mitään pieniä "häiriöitä", vaan todellinen sairaus.

Itselläni on ollut vastaavia kokemuksia kuin sinulla. Kuten sanoit: "olo kuin en olisi ruumiissani". Tuollaiset kokemukset liityvät ahdistuksen käsittelyyn ihmisen mielessä. Jos ahdistukseen ei löydy muuta keinoa, tuo ulkopuolisuuden kokemus auttaa jotenkin.

Se ei kuitenkaan ole parantumiskeino. Parantumiseen tarvitset psykoterapiaa sekä lääkitystä. Uskon, että selviät, koska itsekin olen selvinnyt vastaavasta sairaudesta.

Taidat dissosioida. Lue pitkän viestin lopusta https://tinyurl.com/y4whvxw5 tuolta.

Mielisairaalat hoitavat tuollaisia tapauksia. Entisinä aikoina niitä kutsuttiin hullujenhuoneeksi tai pöpiläksi. Sinne vain lähimpään hoitolaan apua hakemaan ennenkuin äityy liian pahaksi.

keskity siihen mikä olet ja anna unien olla omassa rauhassaan unia.

Minullekin tuttu tunne. Itselläni diagnosoitiin nuorena yleistynyt ahdistuneisuushäiriö joka alkoi paniikkikohtauksilla. En osannut käsitellä ahdistustani ja pelkojani, ja luulen että epätodellinen olo oli seurausta siitä. Sellainen unenomainen ahdistava olo jossa oma kroppa tai sanat eivät tunnu omilta. Ei ole läsnä.