Etenevä ilmoitus

Luterilaisen uskonnonopetuksen mukaan Jumalan aitoa ilmoitusta on ollut myös ennen, kuin se annettiin israelilaisille. Tätä ilmoitusta on ollut tapana nimittää YLEISEKSI ILMOITUKSEKSI. Nykykielellä sanoisimme, että osa siitä on jo geneettisinä taipumuksina, kuten taipumus uskoa yliluonnolliseen olentoon ja kuolemanjälkeiseen elämään.

Vieraissa uskonnoissa on näitä piirteitä, joten niissäkin on yleistä ilmoitusta.

Erityinen ilmoitus jakautuu kahteen osaan. Israelilaisille annettu ilmoitus oli ALUSTAVAA ILMOITUSTA. Koko maailmalle annettiin LOPULLINEN ILMOITUS, jonka välitti Herramme Jeesus Kristus. Lopullinen ilmoitus kertoi, että KOKO maailman synti oli annettu anteeksi Kristuksen kärsimyksen vuoksi. Siihen kuului myös tieto että Hän oli kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan lopettanut kuoleman vallan ensimmäisenä ylösnousseena.

Elämme nyt odottaen yleistä ylösnousemusta.

Israelilaisille annettu ilmoitus oli monella tapaa sidottu ajan tapoihin, tietotasoon ja yhteiskunnallisiin oloihin. Emme pitäisi nykyisin sopivana, että mies, kuten Aabraham, omisti palvelijansa ja piti tätä myös seksikumppanina ja tuli myös arabien kantaisäksi. (Aaraham = Ibrahim)

Vielä vähemmän pidämme sopivana, että mies uskoo saaneensa käskyn Jumalalta uhrata poikansa. Antautuneinkin Raamatun ilmoitusta kirjaimellisesti tulkitseva olisi ilman muuta sitä mieltä, että tällainen isä pitäisi kiireesti toimittaa mielisairaalaan.

Mutta mitä VT:stä sitten tulee noudattaa, mitä ei? Vanhojen kirkkojen opetuksessa piispoja pidettiin auktoriteetteina. Ongelmaa ei ollut, koska he määräsivät, mitä noudatetaan ja mitä ei. Kun Luther sanoi noudattavansa Raamattua, ongelma syntyi, mutta se yritettiin painaa villaisella ja toimittiin edelleen kuin katolisena aikana. Piispat päättivät.

Luther horjui. Toisaalta hän edelleen otti katekismuksensa pohjaksi 10 käskyä, mutta selitti ne täysin toisin, kuin ne olivat tarkoittaneet alunperin. Kuvantekokiellon hän sivuutti suoraan.

Vanhempien kunnioitus oli alunperin tarkoittanut isän despoottista valtaa. Oli ryhdyttävä siihen työhön ja otettava se aviopuoliso, jonka isä määrää. Luther toisaalta lieventeli käskyä, mutta toisaalta ulotti sen esivaltaan.

Sapattikäskyn selityksessä hän ei mainitse, mitä päivää se kenties koskisi, tai koskisiko mitään. Sanoi vain, että emme saa "halveksia saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan mielellämme sitä kuulemme ja opimme". Samoin Isossa katekismuksessa. Oppineena teologina Luther sivuutti tärkeän asian tietoisesti ja antoi ymmärtää, kuin käsky muka tarkoittaisi sunnuntaita, vakka varoo sitä suoraan sanomasta.

Edelleen Luther katsoi vaimon kuuluvan yhteen palvelijoiden ja karjan kanssa miehen omaisuuteen. Ongelmaton ei ole myöskään lähimmäistä koskevien asioiden selittäminen "parhain päin". Jo Luther poikkesi siis rajusti VT:n tarkoituksesta, mutta ero nykyiseen tasa-arvoiseen ajatteluun on edelleen huutava.

On eri kantoja. 1) VT on kokonaan Jumalan oikeata ilmoitusta ja kaikilta osiltaan voimassa. 2) VT on Jumalan alustavaa ilmoitusta, vain israelilaisille annettua, eikä ole enää kokonaan voimassa. 3) Minkä UT selittää olevan voimassa, pätee. Muu on mennyttä.

Kirkko on lähinnä 3. kannalla, mutta monet kirkon opettajat ja seurakuntaväki eivät ole edes ajatelleet koko kysymystä. Noudatetaan edelleen katoliselta ajalta periytyvää sekakäytäntöä ja perinnettä.

Herää uusi kysymys. Onko UT:nkään ilmoitus lopullinen? Sekin on vielä sidottu aikansa käsityksiin niin tieteessä, pankkitoiminnassa kuin sodankäynnissä, puhumattakaan teeveestä ja internetistä.

UT puhuu orjuudesta orjan velvollisuutena. Antiikin orjuus oli myös orjattaren, orjan ja orjien lasten velvollisuutta toteuttaa isännän iljettävimpiäkin seksuaalisia haluja. UT:llä ei ole pahaa sanaa orjuudesta. Kristityissä maissa orjuus kesti aina 1800 luvun loppuun.

Roomalaiskatolinen oppi "lisääntyvästä valosta" merkitsisi, että uudetkin havainnot voisivat olla Jumalan oikeaa ilmoitusta.