Via Crucis näytelmä

halusivat näin tuoda julki oman kuolinkamppailunsa? Tiedä sitä sitten, mutta kait nyt sentään tulivat ala-arvoisella taiteellisella suorituksellaan itselleen lyömään ne viimeiset niititkin. Ei ristiin, vaan arkkuunsa.

Ensin oli traktorien päällä julistettu kommunistinen manifesti vapaus- ja tasa-arvoteemoineen. Näyttelijöillä sotilasvaatteita saappaneineen kaikkineen. Nais- ja miesjuontaja-kertoja-näyttelijä toistelivat toistensa repliikkejä moneen kertaan, että varmasti tyhmä katsoja ymmärtäisi.

Sitten lähdettiin kävelemään ja aina välillä kadun varrella oli jokin kuoro, eivätkä ihmiset tienneet pysähtyäkö kuuntelemaan vai jatkaa kävelyään. Oli melkoinen sekasorto yleisön keskuudessa.

Jossain kulki auto, jonka lavalla oli enkelin näköinen nukke (katolista hapatusta) ja toinen auto, jossa oli joku ihme maailmanpyörä (meksikolaista magiaa?).

Musiikki oli vuoroin jatsia, vuoroin virrenveisuuta ja joidenkin omituisten soittimien ja rummun yhteispuhinaa.

Loppuhuipennuksessa avustajajoukko vain käveli portaat ylos ja asettui selin yleisöön. Sen jälkeen pystytettiin tyhjä risti ja kaiuttimista kuului jotain musiikkia, jota ei pystynyt tunnistamaan.

Koko hommasta puuttui pääsiäisen SANOMA. Pääsiäistapahtumien kertomusta ei näkynyt missään. Jos oli yritetty esittää pääsiäissanomaa ekumeenisessa muodossa, epäonnistuttiin surkeasti. Tuntui välillä kuin olisi katsellut jotain peruskoululaisten esittämää kuvaelmaa, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Ei, edellinen oli loukkaus peruskoululaisia kohtaan. He olisivat esittäneet koko jutun paremmin ja aidommin. Nyt kaikessa oli tekotaiteellisen makua.

Olen tähän mennessä käynyt joka vuosi katsomassa Via Crucista kenraaliharjoitusiltana, mutta jos se jatkuu tämänkaltaisena tekotaiteellisena sekasotkuna, jään ensi pääsiäisenä kotiin.

Nimittäin minä ainakin kärsin koko näytelmän ajan ikävystymisestä. Että sillai.