Airaksisen uuden kirjan nimi on Jäähyväiset uskonnolle – henkisyyden puolustus (Bazar), ja siitä on julkaistu jo arvostelu uudessa Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2020. Nyt Timo Airaksista on haastateltu Helsingin Sanomien nettilehdessä Juttu tullee lauantaina printtilehteenkin. https://www.hs.fi/elama/art-2000006453595.html
Jäähyväiset uskonnolle - Timo Airaksisen haastattelu
Anonyymi
28319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Yksi noteerattava kohta jutussa on termi post-ateismi.
”Minut taidettiin joskus tuntea yliopistolla ateisti-Airaksisena”, professori kertoo. ”Olen ollut ateisti koko ikäni.”
Oikeastaan Airaksinen luonnehtii itseään post-ateistiksi. Näin hän selittää ateistin ja post-ateistin eron:
”Ateisti sanoo, että on todistettavissa, että jumalaa ei ole olemassa. Post-ateisti sanoo, että jumaluuksia on niin paljon ja niistä on niin sekavia luonnehdintoja, ettei niihin voi kuvitella uskovansa. Ei ole mielekästä todistella, että jumalaa ei ole olemassa.”
Agnostikkoja hän ei ymmärrä lainkaan.
”Agnostikot eivät muka tiedä, onko jumala olemassa – jumala voi olla olemassa, tai voi olla ettei ole. Olen pitänyt tällaista pelkureiden hommana. Kyllä kantaa täytyy ottaa”, hän tuhahtaa."
Kommentoin niin, että suomalaisessa keskusteluussa on jo kauan tehty selväksi, että ollakseen hyvä ateisti riittää että ei usko yhteenkään jumalista.
Kyllä, hyvä haastattelu ja kiintoisa kirja varmaankin. Pari kommenttia silti:
Harmi, että Airakselle oli sattunut huonosti hoidettu siviilihautajaistilaisuus. Se ei kuitenkaan ole tyypilllistä. Suomessa on kehittynyt ja laajentumassa siviilihautajaisten kulttuuri (samoin vauvojen nimiäisten). Etelä-Suomessa on saanut runsaasti kiittävää palautetta uskonnottomien järjestöjen yhteisesti perustama Pro-Seremoniat palvelukeskus. Pohjoisemmassa Suomessa hyviä hautajaispuhujia saa myös suoraan vapaa-ajattelijain yhdistyksistä.
Termi post-ateismi on tavallaan aivan turha. Suomalaisessa keskustelussa esimerkiksi vapaa-ajattelijain keskuudessa on aivan riittävän hyvä ateisti, jo ei usko jumaliin, yhteenkään jumalaan. Siis uskon puute riittää ateistille aivan hyvin. Todistustaakka ei ole sillä joka ei usko, vaan sillä joka uskoo. Ateistien jaottelu ja hiusten halkominen todistamisella on täysin turhaa, niimmaan passé kun olla voi.
Tosiaan, oma kokemus oli hieno, samoin "yleisönä", ja olen kuullut myös muilta paljon hyviä kokemuksai Pro-Seremonioiden palveluista.
Hautaisista kerrottu oli yksittäistapaus, jossa ei ollut Pro-Seremonioiden palvelua käytetty eikä vapa-ajattelijain yhdistyksen puhujaakaan. Ei voi yleistää. On sselvää, että tulee yhöä enemmän hautajaisia, joissaa ei ole pappia. Näistä puhujapalveluista tarvitaan vaan yhä enemmän lisää tietoa. Tämä tiedon puute tuli viime vuonna esiin myös eduskuntavaalipaneeleeissa.
Tuota ei ollut kirjassa vaan haastattelun lörpöttelystä.
Siitä on antivapri ollut onnnessaan ja saanut valheellisen tekosyyn haukkua Pro-Seremonioita, joita ei ko. tapauksessa valitetavasti käytetty.
Maanläheisesti uskonnottomuudesta ja henkisyydestä -kirja-arvostelu Airaksisen kirjasta on julkaistu eri aloituksessa. Eero Suorsa arvioi ja kiittelee.
Muistan joskus 80-90-luvun taitteessa lukeneeni kirjan, jonka nimi oli Jäähyväiset uskonnolle. Silloin se teki minuun suuren vaikutuksen. Näkökulma taisi olla hieman erilainen kuin Airaksisella.
Kirja arvostelua lukiessani, tuli mieleen, millätavoin Airaksisen kirja on puolustus henkisyydelle. Nouseeko kirjasta selkeästi esiin, mitä uskonnoton henkisyys on? Vai keskitytäänkö enemmän (hyväntahtoisesti) naureskelemaan hengellisyydelle. Ts. henkisyyden varsinaiseksi "puolustukseksi" jää ajatus että henkisyys on ok, koska hengellisyys on naurettavaa? Jos henkisyys on hyvien arvojen vaalimista, miksi ihmeessä sitä täytyy puolustaa?
Toinen asia mikä ihmetyttää, on buddhalaisuus. Airaksinen tapasi dalai laman ja jotain siitä seurasi. Mitä, se kirjan lukemalla selvinnee. Aivan varma buddhalaisuuden uskonnottomuudesta en olisi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tenzin_Gyatso
Buddhalaisuuteen uskontona viitataan myös Sam Harrisin kirja-arvostelussa. http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/12/16/uskontokriitikon-meditointiopas/
Kansainvälistä suosiota niittännyt uskontokriitikko Yuval Noah Harari, on myöskin buddhalaisuuden kannattaja jolle meditaatio on tärkeää. https://fi.wikipedia.org/wiki/Yuval_Noah_Harari
Todella mielenkiintoista.
Antivapari melskaa Airaksisen hautajaiskokemuksella. Tosiasia on, että siviilihautajaisten osuus lisääntyy ja Pro-Seremonioiden ja vapaa-ajattelijain puhujat hoitavat homman hyvin.
Ysktitäinen huono kokemus ei "osoita" mitään. Suomessa siviilihautajaiskulttuuri kehittyy,.
Kannattaa lukea koko haastattelu, mielestäni, ja sen jälkeen hankkia kirjakin.
Antivaparille ilon aiheena hautajaismöhläys, meille muille kaikki muu Airaksisen haastattelusta!?
Takertuu kuin hukkuva oljenkorteen. Niiin tyypillistä.
Tästä kirjasta on Eero Suorsan kirja-arvostelu, joka on hyvin ennakoiden jo nyt uudessa Vapaa ajattelija -lehdessä. 1/2020.
Sanoisin että tuo arvio on suorasaan ylistävä tai vähintään erittäin kiittävä. Mutta kirja on vapaa-ajattelijain näkökulmasa mainio. Vahva suositus vaikka ylioppilaslahjaksi.
Tämän kirjan pääteema on jo sen nimessä. Jotkut yrittävät peittää tätä epämieluisena kokemaansa sisältöä kirjasta.
Hyvä että Vapaa Ajattelija -lehti oli valppanaa arviomassa tätä kirjaa ihan ensimmäisten medioiden jokossa.
Tämä on infosotaa. Kun kirka on paha, antivapari yrittää kiinnittää huomiota sivuseikkaan, ikävään yksittäistapaukseen, kun Pro-Seremonioita ei oltu käytetty,
Toisessa ketjussa pohdittiin, sopiiko kirja jo peruskoulunsa päättävälle nuorellee.Vai paremmin II asteen opnnot suorittaneille. Esim. yo-lahjaksi.
Vahvan lukusuorituksen ansaitsevan kirjan nimessä on myös vahva suositus lukijoille?
Ilkka Niiniluoto ja Timo Airaksinen ovat melko erityylisiä, mjutta kumpikin ansiokkaita arallaan. Molempi parempi.
Tämä kestää aikaa, ja sopii myös opetuskäyttöön.
Sopii lahjakirjaksi valmistuville. Samoin Filosofiaa aloittelijoille.
Filosofilässyn lukeminen on ajanhaaskausta
Ylioppilaslaahjaksi tai peruskoulun päättävän lahjaksi. Sopii varsinkin nuorelle, joka ei ole käynyt rippikoulua, tai rippikoulun käynyt joka on selväti ei-uskonnollinen. Peruskoulu on parempi kuin rippikoulu.
Ateistilla on siis henki. Irtiotot on niillä herkässä olleet aina moninaisten yhteishyvien nimissä.
Olet siis oppinut jotain tutustumalla ateistien kirjoituksiin.
Airaksisen kirjan viimeisessa osassa on aika hulvatonta menoa... Sarkasmi kukoistaa. Viiltävää.