ei Jeesus tullut kutsumaan vanhurskaita,vaan syntisiä ja sairaita,sillä omavanhurskaat,itsessään terveet eivät tarvitse parantajaa.
He ovat yleensä niitä,jotka ovat saaneet hyvän lähdön elämään kotoaan perintönä. Niinsanotusti syntyneet "hopealusikka" suussa! Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa sanottavaa,ei he ole voineet vanhempiaan valita. Enempää kuin vähäosaisetkaan.
Mutta sitten,jos tämä hyväosaisuus vie siihen,että ollaan niin hyviä,että ei tarvita pelastajaa sentähden,että ollaan syntisiä,vaan ainoastaan halutaan myöskin taivasosuus,ilman,että tarvitsisi tehdä parannusta,eli mielen muutosta? Sitten mitataan omalla itsellään vähäosaisempia,ja tuomitaan ulkonäön perusteella,en tarkoita kasvojen ulkonäköä,vaan ihmisen sosiaalista asemaa,miten tullaan toimeen,taloudellisesti,sosiaalisesti,kulttuurillisesti,aatteellisesti? Näillä mitataan Jumalan "siunaus",lisätään tuohon arvostuslistaan vielä "menestymisen" teologia?
Ei nyt ihan "menestysteologia", mutta tuo edellä mainittu onnistumisen siunaus kuitenkin. Sitten siihen vielä kytketään älykkyys,tehdäänkö aina oikeita valintoja.
Nämä kaikki elementit on ratkaistavissa "mammonalla",sitä kun on,kassoilla ja korteilla miljoona katteet. Silloin saadaan tältä eliitti ,(omastamielestään) kansan osalta hyväksyntä,ikään kuin "pyhitys" olisi moraalissa, Jeesus ei saarnannut varsinaisesti moraalista koskaan,yhden kerran tosin,silloinkin sai huutia ahneet,ja koronkiskurit ja ovelat rahanvaihtajat,sekä näihin verrattavat helppoheikit,kun Jeesus hajotti ruoskan ja sanan voimalla koko porukan!
Jos uskossa olisi kysymys ensisijaisesti moraalista,uskovien joukko olisi aivan eri ihmisten.
Se olis käänteinen sille ,mitä tämän kirjoituksen alussa lainattiin Raamatusta. Moraali on,tottakai,osa uskovan pyhitykseen liittyvää,mutta ei itse pyhitys.
Pyhitys on siinä,että Jeesus Kristus on osa ihmisen sydäntä! Sisäinen Kristuksen tunteminen on pyhitystä (Heb. 10:10 )
Se,että olemme enemmän ja enemmän antautuneet Herralle,on pyhitystä.
Näille heikompi osaisten arvostelijoille sopii mainiosti luterilainen kirkko.
Lapsikasteessa saa iankaikkisen elämän,ilman mitään parannusta ja syyllisyyden tuntoa,ei tarvitse katuen syntejään mennä Kristuksen armahdettavaksi,ei tarvitse nöyrtyä polvistumaan kaiken kansan edessä kokouksen lopussa tunnustamaan Jeesukselle Hänen Herrauttaan ja Hän verensä puhdistavaa armoa.
Suuntunnustuskin on joukko "muminaa" ,josta ei ole mitään vaaraa tulla pilkatuksi,kun koko "seurakunta" mumisee pastorin perässä litanian. Kristuksen tunnustaminen julkisesti on osa ristin kantamista,eikä tuossa yhteis litaniassa ole mitään "kannettavaa"?
Luterilainen usko on suurelta osin pelkkää teatteria ja tapakristillisyytä.
Tottakai noin ison "seurakunnan" sisällä on oikeita "Nikodemuksiakin",jotka salassa palvelevat Jumalaa oikeasti,käyvät jopa uskovaisten kasteellakin salaa kirkon johdolta.
Sitten kun joku,joka ei ole periaatteessa "mitään",tunnustautuu kristityksi,todistaa Herrastaan,niin johan on kadehtijoita,ja aletaan kaivaa tämän "onnettoman" Kristuksen todistajan menneisyyttä,pohjamutia myöten, periaatteella saada tuhota,että oma kilpi entisestään kiiltäisi, ja kyllä se kiiltääkin,aurinkoa vasten häikäisee niin,ettei Jeesuksen ristin valo näy lainkaan,eikä tarvitsekkaan,kun ollaan itsessään niin korkeamoraalisia ja omahyväisiä lihassa pyhittyneitä fariseksia.
He ovat yleensä niitä,jotka ovat saaneet hyvän lähdön elämään kotoaan perintönä. Niinsanotusti syntyneet "hopealusikka" suussa! Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa sanottavaa,ei he ole voineet vanhempiaan valita. Enempää kuin vähäosaisetkaan.
Mutta sitten,jos tämä hyväosaisuus vie siihen,että ollaan niin hyviä,että ei tarvita pelastajaa sentähden,että ollaan syntisiä,vaan ainoastaan halutaan myöskin taivasosuus,ilman,että tarvitsisi tehdä parannusta,eli mielen muutosta? Sitten mitataan omalla itsellään vähäosaisempia,ja tuomitaan ulkonäön perusteella,en tarkoita kasvojen ulkonäköä,vaan ihmisen sosiaalista asemaa,miten tullaan toimeen,taloudellisesti,sosiaalisesti,kulttuurillisesti,aatteellisesti? Näillä mitataan Jumalan "siunaus",lisätään tuohon arvostuslistaan vielä "menestymisen" teologia?
Ei nyt ihan "menestysteologia", mutta tuo edellä mainittu onnistumisen siunaus kuitenkin. Sitten siihen vielä kytketään älykkyys,tehdäänkö aina oikeita valintoja.
Nämä kaikki elementit on ratkaistavissa "mammonalla",sitä kun on,kassoilla ja korteilla miljoona katteet. Silloin saadaan tältä eliitti ,(omastamielestään) kansan osalta hyväksyntä,ikään kuin "pyhitys" olisi moraalissa, Jeesus ei saarnannut varsinaisesti moraalista koskaan,yhden kerran tosin,silloinkin sai huutia ahneet,ja koronkiskurit ja ovelat rahanvaihtajat,sekä näihin verrattavat helppoheikit,kun Jeesus hajotti ruoskan ja sanan voimalla koko porukan!
Jos uskossa olisi kysymys ensisijaisesti moraalista,uskovien joukko olisi aivan eri ihmisten.
Se olis käänteinen sille ,mitä tämän kirjoituksen alussa lainattiin Raamatusta. Moraali on,tottakai,osa uskovan pyhitykseen liittyvää,mutta ei itse pyhitys.
Pyhitys on siinä,että Jeesus Kristus on osa ihmisen sydäntä! Sisäinen Kristuksen tunteminen on pyhitystä (Heb. 10:10 )
Se,että olemme enemmän ja enemmän antautuneet Herralle,on pyhitystä.
Näille heikompi osaisten arvostelijoille sopii mainiosti luterilainen kirkko.
Lapsikasteessa saa iankaikkisen elämän,ilman mitään parannusta ja syyllisyyden tuntoa,ei tarvitse katuen syntejään mennä Kristuksen armahdettavaksi,ei tarvitse nöyrtyä polvistumaan kaiken kansan edessä kokouksen lopussa tunnustamaan Jeesukselle Hänen Herrauttaan ja Hän verensä puhdistavaa armoa.
Suuntunnustuskin on joukko "muminaa" ,josta ei ole mitään vaaraa tulla pilkatuksi,kun koko "seurakunta" mumisee pastorin perässä litanian. Kristuksen tunnustaminen julkisesti on osa ristin kantamista,eikä tuossa yhteis litaniassa ole mitään "kannettavaa"?
Luterilainen usko on suurelta osin pelkkää teatteria ja tapakristillisyytä.
Tottakai noin ison "seurakunnan" sisällä on oikeita "Nikodemuksiakin",jotka salassa palvelevat Jumalaa oikeasti,käyvät jopa uskovaisten kasteellakin salaa kirkon johdolta.
Sitten kun joku,joka ei ole periaatteessa "mitään",tunnustautuu kristityksi,todistaa Herrastaan,niin johan on kadehtijoita,ja aletaan kaivaa tämän "onnettoman" Kristuksen todistajan menneisyyttä,pohjamutia myöten, periaatteella saada tuhota,että oma kilpi entisestään kiiltäisi, ja kyllä se kiiltääkin,aurinkoa vasten häikäisee niin,ettei Jeesuksen ristin valo näy lainkaan,eikä tarvitsekkaan,kun ollaan itsessään niin korkeamoraalisia ja omahyväisiä lihassa pyhittyneitä fariseksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan heitä. Koko uskonnollinen ja farisealainen maailma pullollaan. Kuka nyt soisi roskapöntöstä lähteneelle muuta kuin sen menneisyyden ikuisen muistutuksen kannettavaksi selkä kumarassa luvattuun maahan asti?
Ettei koskaan pääsisi unohtumaan yksikään kuoleman viilto? Vaikka ihmiset eivät haluaisikaan, niin on kuitenkin yksi joka haluaa; Jeesus Kristus. Eikä Hän tee kurjista röyhkeitä ja korskeita, vaan ihmisiä ihmisten keskuuteen, jotka näkevät Taivaan silmillä jo maassa.
Jos ei näin ole, ei ole koskaan kohdattukaan Golgatan Mesrtaria, joka ei muuta vain olosuhteita, vaan koko ihmisen; mieltä ja näkökykyä myöten; koska vain Kristus antaa uuden sydämen.
Kaikki eivät voi ymmärtää ja hyväksyä sitä tosiasiaa, että entinen juomari saa Armon raitistua.
Minulla on tästä vuosien kokemus. Kerran juoppo, aina juoppo. Todellinen hyväksyminen tulee Vapahtajalta.
Kadehtijoille ei kai muuta osaa ole annettukaan? Kuin se niitten osa?
Luulisi, että kun viinan orja vapaautuu se olisi ilon asia! Tai kun narkomaani pääsee kierteestään? Tai kun seksin orja himoistaan ja rikollinen rikostensa orjuudesta. Luulisi, että siitä yhdessä voisi iloita? Mutta totuus onkin aina iloinnut vain toisten totuudessa olevien kanssa. Ei niitten kanssa jotka osaavat vain kadehtia.
Jeesus Kristus tuli meitä entisiä orjia varten. Meitä armahdettuja syntisiä ihmisiä varten Meitä, joitten orjuus ei ihmisten silmissä koskaan muutu. Nyt tiedämme vain, että olemme Hänen orjiaan, joka meidätkin Voitti! Kristus Elävän Jumalan Poika. Toista ei ole eikä tule.
Kun aikoinaan minäkin tulin uskoon, minua pyydettiin usein puhumaan seurakunnan edessä, olin suosiossa, miksi?
Siksi, että seurakunta tykkäsi kuunnella surkean elämäni tarinaa.He sanoivat, että olin niin ”alhaalta” pelastunut!
Suosio loppui, kun aloin itse tutkia sanaa ja kyseenalaistaa erinäisiä opetuksia.
Olen aina ihmetellyt, mitä se ”alhaalta” pelastuminen oikein merkitsee eräille?
Mistä toiset sitten ovat pelastuneet, ne pyhät? Ylhäältäkö vai sivulta, mistä?
Osaako joku vastata?
Niin. Mistähän Pelastaja itse kunkin oikein löytää? Vain Hän sen tietää, ei kukaan muu! Se loka voi olla niin piilossa ja salatattu, ettei sitä näe kuin Jumala. Eikä Hän sitä tietoa jaa kenenkään kanssa. Mutta ihminen näkee edelleenkin omien suodattimiensa läpi, eli niillä omilla silmillään ja vertailee. Jumala sanoo kuitenkin, että monet ensimmäiset tulevat viimeiseksi, ja monet viimeiset ensimmäiseksi!
Se sanoo jo paljon, taivaallisista pöytäkirojen pidosta ja siellä tiedetään asioitten oikea laita!