Se perustuu ihmisten uskoon. Tiettynä aikana se oli sellaista kuin vanhatestamentti on kertonut, tiettynä aikana toisenlaista.
Eikö se ole päivänselvää, että ihminen joka kirjojen kirjeitä on kirjoittanut, on ollut kuin kuka tahansa meistä voisi olla, vain se oli periaate, että ihminen uskoi, johonkin.... tai ehkä hän ei ollutkaan kuin kuka tahansa, hänellä oli sen aikainen uskonsa, joka polveili sen ajan kulttuuria ja tapoja. Ihminen oli aika sotaisa ja se sotaisuus voi heijastua siksi myös raamatun lehdiltä. Ihmiset kuvailevat joitain asioita jollain tavalla, koska he eivät tunteneet samoja asioita kuin tämän päivän ihmiset, siksi on vaikea tämän päivän uskovan edes asettua sen ajan ihmisen asemaan. Monet asiat olivat siinä aikakaudessa edistyksellisiä, joita raamattukin tuo esiin. Esimerkiksi mooseksen aikaiset puhtaussäännökset olivat ehkä osa edistyksellistä ajattelua kyseisessä aikakaudessa. Tänä päivänä ymmärrämme sairauksien luonteista myös muitakin seikkoja kuin silloin on ymmärretty.
Raamattu on mielenkiintoinen kirja, sehän kertoo myös kulttuuristaan paljon.
Se kertoo, että esimerkiksi spitaalia oli paljon, ihmiset eivät säästyneet taudeilta.
Siihenkin aikaan, uskonto ehkä hieman syyllisti sairastuneita, jokin oli ehkä jäänyt uhraamatta tai ehkä piti uhrata jotain sen jälkeen, jos parani. Jumala oli taho jota piti lepyttää ainaisella uhraamisella. Juutalaisten jumalassa näkyy aika hyvin se, että alkujaan uhrattiin kuin joissakin uskonnoissa tänäkin päivänä ruokaa ja viljelyksiä.
Ajattelen niin, että Jumalan rakkaus ei odota uhria. Se hyväksyy ja rakastaa ihmistä ilman vastapalveluksia, siksi sitä sanotaankin, että se on ehdotonta ja hyväksyvää, vilpitöntä, aitoa... kaikista suurinta rakkautta. Rakkaus on maailman suurin lahja.
Eikö se ole päivänselvää, että ihminen joka kirjojen kirjeitä on kirjoittanut, on ollut kuin kuka tahansa meistä voisi olla, vain se oli periaate, että ihminen uskoi, johonkin.... tai ehkä hän ei ollutkaan kuin kuka tahansa, hänellä oli sen aikainen uskonsa, joka polveili sen ajan kulttuuria ja tapoja. Ihminen oli aika sotaisa ja se sotaisuus voi heijastua siksi myös raamatun lehdiltä. Ihmiset kuvailevat joitain asioita jollain tavalla, koska he eivät tunteneet samoja asioita kuin tämän päivän ihmiset, siksi on vaikea tämän päivän uskovan edes asettua sen ajan ihmisen asemaan. Monet asiat olivat siinä aikakaudessa edistyksellisiä, joita raamattukin tuo esiin. Esimerkiksi mooseksen aikaiset puhtaussäännökset olivat ehkä osa edistyksellistä ajattelua kyseisessä aikakaudessa. Tänä päivänä ymmärrämme sairauksien luonteista myös muitakin seikkoja kuin silloin on ymmärretty.
Raamattu on mielenkiintoinen kirja, sehän kertoo myös kulttuuristaan paljon.
Se kertoo, että esimerkiksi spitaalia oli paljon, ihmiset eivät säästyneet taudeilta.
Siihenkin aikaan, uskonto ehkä hieman syyllisti sairastuneita, jokin oli ehkä jäänyt uhraamatta tai ehkä piti uhrata jotain sen jälkeen, jos parani. Jumala oli taho jota piti lepyttää ainaisella uhraamisella. Juutalaisten jumalassa näkyy aika hyvin se, että alkujaan uhrattiin kuin joissakin uskonnoissa tänäkin päivänä ruokaa ja viljelyksiä.
Ajattelen niin, että Jumalan rakkaus ei odota uhria. Se hyväksyy ja rakastaa ihmistä ilman vastapalveluksia, siksi sitä sanotaankin, että se on ehdotonta ja hyväksyvää, vilpitöntä, aitoa... kaikista suurinta rakkautta. Rakkaus on maailman suurin lahja.
Vastaukset 144
Vanhimmat
Ehkä Jumalan rakkaus ei odotakkaan uhria? Mutta vatsa kyllä. Eihän tiikerikään selviä luonnossa ilman peuran antamaa uhria. Se raakuus ja raadollisuus joka maailmassa vallitsee ja jota evankeliumikin kuvaa on maailman perusta. Jokaisen on saatava ruokaa ja rakkaus otetaan väkisin jos ei muuten saada.
Ihminen luotiin keinotekoisiin olosuhteisiin eli paratiisiin. Ihmisen ei ollut tarkoitus alunperin villiin luontoon lähteä hortoilemaan. Mutta eläimet saivat hänet omaksi uhrikseen kun Ihminen halusi tulla Jumalan kaltaiseksi heti eikä tajunnut villin luonnon sääntöjä: Turpiin vaan ja onnea, senkka nenästä pojat! Jos ihminen olisi tajunnut vetää elukoita turpiin alusta asti olisi asiat paremmin hänelle olleet.
No uhraaminen onkin aika haaskausta, suitsutella eläimillä. Miksi Jumala joka haluaisi paratiisimaiset olosuhteet, että leijona olisi sen gasellin kanssa vieritysten, eikä kukaan tappaisi toistansa, haluaisi... että häntä lepytellään... ja että hänelle uhrattaisiin? että hänelle uhrattaisiin yhtään mitään.... ihminen vain haluaa ottaa itselleen rakkauden, vaikka uhrin kautta... se otetaan vaikka väkisin.
On asioita, joissa ei voi joustaa, esimerkiksi se, että voisi hyväksyä ihmisuhria. Jos rakastaisin jotakuta, en ikinä, antaisi häntä uhrata... mutta ymmärtäisin häntä, joka uhrasi rakkaudesta oman henkensä, se kertoo tarinan siitä, kuinka paljon joku rakastaa, antaa vaikka henkensä rakkaittensa puolesta... jotta muut saisivat elää, ne joita rakastaa... heidän vuokseen on valmis jopa kärsimään... koska sitä on rakkaus.
tosin oikeudenmukaisessa maailmassa, kenenkään ei tarvitsisi uhrata itseään rakkaudesta... vai mitä... mutta tämä maailmahan ei ole oikeudenmukainen.
Niin, ja ajatella, Jumala uhrasi itsensä lunastaakseen ihmiset vapaaksi tekemästä tekoja, joihin eläinuhritkin kuuluivat.
Tavallaan jatkuva toiselta ihmiseltä parannuksen vaatiminen... on jatkuvaa uhrin odotusta Jumalan puoleen... ihmiset eivät ole lainkaan uskonnoista vapaita.... ja kristinuskon sanoma, että syntisi ovat anteeksi annetut... ei toteudu ihmisten uskossa, he odottavat muilta ja itseltään mahdottomia, joita eivoi saavuuttaa, he kiusaavat itseään ja muita, uskonnosta on tullutkin taakka ja ies, jota jo ulkopuolinenkin kavahtaa, kun näkee selvästi... että se ei ole rakkautta.
Niin melko pitkälti on. Toisaalta jumalankieltäjät ovat suurimpia rienaajia. Voin kuulla korvissani; uuu narkkareita murhaajia ne hellarit on, tahi; uuu uuu niin se oli ennen kun ne tuli uskoon, mukamas. Uuu uuu piipaapiipaa
En ole itse helluntailainen, vaikka täällä kirjoitankin. Karsimaattiset suuntaukset, tai olen huomioinut, ovat yleensä ankarempia jäseniään ja ulkopuolisia kohtaan, rakkauden sanoma uskosta on ristiriitainen... varmasti on poikkeuksia, ja yksilöitä... ja usko, ei aseta raja-aitoja... mutta ihmiset itse tekevät sen.
Lopussa pääsitkin ihan pääsiäiseen saakka. Mutta jos kuvittelet, että Jumalan rakkaus on kaiken kattavaa ja kaiken hyväksyvää jota ihminen toimittaa rakkauden nimissä, erehdyt pahoin. Meidän Jumalamme on kiivas Jumala, joka kostaa pahat homostelut aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Sikäli mikäli niitä polvia koskaan syntyykään. Maailmassa kaikki toimii Jumalan millintarkkojen sääntöjen mukaan. Kun Jumala on määrittänyt syntymisen mekanismit ihmisen kohdalla, ja palvelemaan ihmusen lisääntymistä, niin hän ei totisesti hyväksy ihmusen omavaltaista halua siirtää lisääntymisriittiä oman hillittömyytensä lähteeksi.
En tiedä jumalan kannasta, en voi varmuudella sanoa mitä hän ajattelee, kaikkihan perustuu uskoon, oikeastaan... mutta Jumala tietää, että olen aika sillä tavoin hyväksyvä ihmisenä, että en ihmisiä jaottele sen mukaan onko heteroseksuaali tai homoseksuaali. Seksuaalisuus, on vain ihmisen fyysinen tarve ja tietenkin ihmisellä voi olla haluja, mutta ei niillä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa, oli ne halut heteroseksuaalisia taikka homoseksuaalisia. Niin heteroseksuaalienkin kuin homoseksuaalienkin taholla, voi ilmetä sairaanloista seksuaalisuutta, joka kuitekin kuvastaa ihmisen pahuutta, ihmisen pahuus kuin puskee lävitse jonkin sellaisen kautta, jossa halun kautta harkintakyky voi pettää... eli tavallaan voi myös sanoa, että sillä on tekemistä myös sisimmän kanssa, kuitenkin ominaisuutenaan seksuaalisuus on aika neutraali... riippunee miten ihminen toteuttaa sitä, se ei saisi rikkoa ihmisiä, kuten ei saisi mikään muukaan käytöksemme rikkoa muita ihmisiä.
No, mitäs vielä keskusteltaisiin. Uskosta.
Niinpä oi jne, tietysti ihmisiä ei ihmisten toimesta tule lajitella heidän suuntautumisiensa perusteella. Yhtä varmaa on sekin, että synti on synti, teki sitä sitten kuka tahansa. Jumala ei katso henkilöön. Yhtä kaikki, raha valta seksi, siinä on sellainen epäpyhä allianssi, joka on sekoittanut useimpien elämän.
Uskosta. Usko on lujaa luottamusta siihen mikä ei näy, ja ojentautumista sen mukaan.
Selkokielellä sitä sanotaan harhaisuudeksi.
Selkokielellä sitä sanotaan harhaisuudeksi.
näin minäkin ymmärrän, Jumalan Rakkaus = ehdotonta.
"omilla teoilla" ei kukaan voi pröystäillä Jumalan edessä. (ihmisten edessä, kylläkin = ihmiskunnia. . .)
tottakai meillä on maalliset lait, ja Kymmenen Käskyä, sen lisäksi sitten mukamas jotain "erityissääntöjä. . .
Kymmenen käskyä, ovat uskonnollisia lakeja, en koe olevani sidottu niihin sellaisenaan, toki voin ajatella monen käskyn olevan ihan järkeviä, mutta ne eivät velvoita minua, siis ne eivät ole lainpakkoja, jossa noudattaisin lain pelon vuoksi tai että jokin ylempi taho määrää noudattamaan jotain... maallinen laki, tosin velvoittaa asioita,ja ne perustuvat ihan järkeviin asioihin, miksi ihmisen pitää siis lakia noudattaa, koska yleensä ne ovat pitkien aikojen kuluessa muotoutuneet ihmisen oikeudenmukaisen ajattelun kautta... oikeastaan kymmenessä käskyssä näkyy lakien syntyminen aika hienosti ja niissä on hyviä juttuja... tosin ihminen ei usein noudata lakeja vain sen vuoksi kun on pakko, ihminen noudattaa myös sisäistä moraalista lakiaan.... tai ehkä se muotoutuu siksi yhteiskunnassa, tämän päivän ihminen ajattelee paljon etiikkaa toiminnassaan, toisin kuin joskus ennen... ehkä lailla ja niiden noudattamisilla on oma osansa siinä?
Raamatun kymmenen käskyä on Suomenkin lainkäytön perusta. Toisaalta kymmenen käskyä kuuluu lakikokoelmaan ja siihen taakkaan jonka Jeesus tuli kantaakseen sen ristinpuulle. Ristille samalla kertaa ripustettiin myös lainkirjain säädöksineen.
Kuten sanoin, siinä on hyviäkin pointteja, laissa... ja lait on oikeastaan ihan hyväksi ihmisten yhteiskunnassa.... kun joskus ihmiset tarvitsevat kuria ja ulkoisia instansseja, jotka kertovat miten tulee elää oikein.
Kymmenessä käskyssä on mielestäni puutteita. Esimerkiksi kunnioita isääsi ja äitiäsi. Jos vanhempi on ollut todella kauhea, ajeltaisiin tilanne, että jotain silmittömän pahaa... sitäkin maailmassa on olemassa... niin en kyllä vaatisi keltään kunnioitusta, vaan ymmärtäisin uhrin negatiivisiakin tuntemuksia ja soisin niille sijan... iman niitä kokematta, ihminen ei saa ilmaista kärsimystään ulos.
Kun puhuin tuosta kurista... niin se näkyy ihan sellaisella tavalla, mitä voi huomioida,... kun suomeen asetetaan valmiuslaki... ja uusimaa eristetään ja laitetaan tiesulkuja... silti siellä on huvikseen rajan ylittäjiä, koska täytyy kokeilla... kunnon sakot sellaisesta pitäisi antaa... koska ei tämä ole mikään leikki, vaikka jotkut tykkäävät mennä baareihin... vaikka on annettu suoraa ohjeistusta, ihmiset eivät usko, ennen kuin ne baarit oikeasti suljetaan... tai anteeksi, suurin osa uskoo ja ymmärtää... mutta aina on niitä, joiden pitää uhmata ja pitää asioita... että niitä nyt vaan tehdään ihan huvikseen ja turhaan tuommoisia juttuja yhteiskunnassa, vaikka sillä on elinkeinoihinkin vaikutuksia... eli olen sitä mieltä, että ihmisille laitkin ovat hyviä, kun ei ne laista huolimatta ymmärrä omaa, ei läheisten eikä muidenkaan ihmisten parasta... vaan mökeille ja lapin hiihtokeskuksiin pitää lähteä ajamaan kaikkien yhtäaikaa.
Eli ihmisille lait on varmasti annettu aikoinaan ihan syystä... myös kymmenen käskyn ihanne ja ohjenuora, sille on varmasti ollut ihan perusteensa... on nähty, että ihminen tarvitsee sanktiollisia ohjeita, vaikka ihminen ei tulisi niistä onnellisiksi ja pelosta ja pakosta niitä noudattaisikin... niin kaikkien muiden suojelemiseksi, on ollut pakko tehdä niin...
Ihmisen syntinen luonto. Kriisit paljastaa aina sen, kerta kerran jälkeen, kuinka ohut on se sivistyksen pintakerros, jonka pitäisi osoittaa pitkälle lukeneen nykyihmisen kehittyneisyyden entisiin aikoihin verrattuna.
Sisäinen moraali on muovautuva asia ja riippuu ympäröivistä moraalikäsitteistä.
Kyllä, se on totta.
Ei olleet Mooseksen ainaka uskonnollisia Lakeja vaan ihmisille Jumalan asettamia Lakeja. Siihen aikaan ei edes kristitin uskoa laittomuuksineen ollut vaan se tuli siinä vaiheessa kun laittomuus alkoi esiintymään Lait antaneen Jumalan ja Jeesuksen Pyhään Nimeen omia, laittomuuuden epäpyhiä herroja HEIKSI uskoviksi:
https://www.gotquestions.org/Suomi/saatana-taman-maailman-jumala.html
"Apostolien teot:13:6 Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus."
Joten esiinnyt eksyttäjänä tai eksytettynä ehkä molempina....
Aina on itsekkäitä ihmisiä jotka ei koskaan välitä muista.Mulle mulle mulle tässä nyt kaikki ja heti.
Teologia ja humanismi ovat eri asia.
Aloittaja on hienosti humanismista kiinnostunut, mutta ehkä aavistuksen liian myöhään. Nykyisin vaikuttaa jo islamilainen käsitys asioihin sekä pian myös veedojen käsitys. Humanismi on menneen talven lumia.
Islamin mukaan Ihminen on kyllä Jumalan kuva ja kaltaisuus (sielu) eli noista voidaan saada käsitys siitä millainen Jumala on, mutta aivan kokonaan. Sillä omaa henkeään Jumala ei asettanut ihmiseen, vaan ainoastaan atman eli elämän henkäyksen. Sen sijaan eläinlajeille kuten leijonalle, käärmeelle, kilpikonnalle hän antoi pienen osan kullekin lajille omasta hengestään esim. 1/99 osan.
Leijona kuvastaa yhtä lailla Jumalaa jollakin tavoin kuin mitä ihminen kuvastaa. Samoin kotka, härkä, aasi, hevonen, käärme yms. Noilla eläimillä on pienen pieni osallisuus Jumalan henkeä kussakin.
Ihminen kuvastaa vain Jumalan ruumista ja sielua EIKÄ LAINKAAN HÄNEN HENKEÄÄN.
En ymmärrä kirjoituksestasi mitään, sori.
Saat pitää aloitusta millaisena haluat ja esittää mielipiteesi, sekin suodattuu vain sinun kauttasi, ei Jumalan.
Voin olla väärässäkin. Väittähän apostoli Paavali Jumalan hengen hedelmiä: Pitkämieliseksi, lempeäksi, rakkaudelliseksi, rauhaisaksi, iloiseksi jne. Eivätkä eläimet ulospäin vaikuta tuollaisilta. Mutta sain sen käsityksen aloittajan kirjotuksesta, että hän pitää Jumalaa HYVÄNÄ eikä rangaisevana hirviönä. Mutta ei Jumala ole sellainen, että hän sietää kaikenlaisia ihmisiä, vaan Ihminen on sellainen ja Ilmestyksen mukaan KARITSA on sellainen. Siksi puhuin humanismista.
Jumala todellakin on hengeltään petoeläinten kuva ja kaltaisuus eikä suinkaan ihmisen kuva ja kaltaisuus. Vain sielultaan Jumala on ihmisen kaltainen ei hengeltään. Hengeltään hän on eläinten kaltainen; rankaiseva ja kova ja paatunut sanoo apostoli Paavali sitten Jumalan hengen hedelmistä mitä tahansa.
Mites sitten; Jumala puhalsi elämän hengen hänen (Aatamin) sieraimiin.
Onkohan apostoli Paavali sekoittanut sielun ja hengen hengen hedelmät keskenään.
Tosin eräissä kirjoituksissa saa sen käsityksen, että on olemassa: 1. Henkinen sielu 2. Elävä sielu. jne.
Pidän kiinni käsityksestä, että ihmisen sielu on hyvä ja samoin Jumalan sielu on hyvä. Mutta ihmisen henki on vain elämän henkäys ja Jumalan henki on kykenevä pahaan.
En vieläkään ymmärrä yhtään mitään jutuistasi.
En tiedä. Luen vain kirjoja ja tutkin noiden kirjojen henkeä enkä sen enempää asioista tiedä kuin mitä kirjoissa lukee.
Johanneksen evankeliumin alku saattaa viitata asiaan:
Alussa oli sana ....
ELÄMÄ OLI IHMISTEN VALO, VALO LOISTAA PIMEYDESSÄ EIKÄ PIMEYS OLE SITÄ KÄSITTÄNYT.
Intialaiset puhuvat atmasta eli elämän henkäyksestä eli ilmakehästä eli hapesta???
Myös he puhuvat, että koko kaikkeudella on eräänlainen ilmakehä, jota he kutsuvat Brahmaniksi. Ainakin eräät Intialaiset kirjat voidaan tulkita siten.
Hare Krishna liikkee kirjoissa on atmasta ja Brahmanista melko paljon tietoa. Islam taas on sekin perehtynyt moniin asioihin paremmin kuin kristityt, joiden etuna on Jumalan moraalikoodistoon tutustuminen.
Annat väärän totistuksen, Jumala on hyvä, jopa väärille ja nurjillekkin, eikä mikään peto.
Hmmm... mielenkiintoista näin ulkopuolisen silmin. Nimittäin sinunkin mielipiteesi suodattuu kirkkoisien luoman teologian läpi omanlaisenasi juuri sinun uskomustesi mukaiseksi. Jumalalla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
niin... hmm... onhan sillä vaikutuksensa hyvyysoppiin... että on hyvän ja pahan ero... se on raamatun alkulehdillä... entä jos ei ole hyvää ja pahaa? me olemme luoneet sen luonteen... mikä on sitten, jos ei ole hyvää ja pahaa?
Raamatussahan ne kristittyjen Paavalin herrat ovat.:
https://www.gotquestions.org/Suomi/saatana-taman-maailman-jumala.html
"Apostolien teot:13:6 Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus."
Raamatun kirjoitus ei perustu ihmisen uskoon,se on Jumalan ilmoitama tahto inmiselle,kirjotat ovat Jumlan profeetat. Usko kylää perustuu raamatun sanaan,joka ohjaa parannukseen synten anteeksi saamiseen,Jeesuksen kautta elämään.
Raamatun on kirjoittanut, ihmiset, kuten sinäkin olet ihminen.
Mooseksen kirjat, käsitykseni mukaan perustuvat ihanneyhteiskunnan kertomukseen... se kuka asian on koonut, on todellinen arvoitus... Jumala... hmm... no, ihmiset uskoivat Jumalaan. Sinä uskot, niiden ihmisten luomaan jumalakuvaan... minä... haluan ymmärtää Jumalaa, niin... kuin voin oppia ymmärtämään, ilman muiden ihmisten luomia kuvia.
Jumalan sa on se joka avaa,hengelisen siämä näkemään,jumalan tahdon,joka puuttu jumalattomilta,koka he ovat kuoleita synteihinsä eivä näe eivät ymmärrätäkö.
Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus: -- Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. Matt13:14
Hän sanoi: -- Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.
Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi. Jes.6:9,10
Yhteis kunnana kertomuksi ei ole ainnuttakaan moosesksen kirjassa,kaikki ovat Jumalan ilmoituksia,Jumalan miehet kyllä ovat kirjoittaneet,eivä omien aivoitustensa mukaan.
Sinä et omin neuvoi pysty ymmätämää,jumalan tahtoa,ellei jumala vedä puoleensa jeesuksen kautta ,muuten se on mahdotonta.
Uskonkaa ei ole ansaitua se on lahja ihmiselle.
Kuusi puhuu yllä kertaa täyttä asiaa.
Ihan samanlaisilla aivoilla, mikä ihmisillä on, ne on kirjoitettu. Vaikka ne on asetettu jossain kirkolliskokouksissa pyhiin asemiin kirjoitukset, ne on ihmiset senkin asettaneet... kaikki on vain ihmisten tekemiä, aivan kaikki, ne miehet eivät olleet mitenkään erityislaatuisia... ei heillä ollut taikakynää... ihan tavallisia miehiä.... tavallisine mustekynineen.... ja mooses, on vain tarunhohtoinen henkilö.... toki, sen kertoja loi henkilön, ja kirjoituksella oli sanoma, jonka te olette syöneet ja juoneet.
Olet kuunnellut liikaa jumalankieltäjien valheita. Tietenkin Moises oli olemassa.
No ei ollut, sellaista miestä ei ollut olemassa, joka meni vuorelle ja jolle Jumalan sormi kirjoitti laintaulut... ihana kertomus, kylläkin siitä, että jollekin haluttiin jumalallinen mandaatti, antaa. Itsasiassa mooseksen kertomus on poliittinen kirjoitus ja varmasti sen ajan yhteiskunnassa, se on ollut uudistusmielinen.
Siihen aikaan vuoret olivat pelottavia... ne syöksivät tulta ja savua, rikkiä... sehän on oivallinen ja pelottava paikka, missä voisi jumalakin asustaa? mutta kun se jumala ei asusta vuorilla, ei jyrähtele pelottavasti töräytellen vuorilta... mutta sen ajan ihmisille luonto näyttätyi usein sellaiselta, jota ei voinut ymmärtää ja käsittää... Jumalan täytyi asua tulivuorten lähellä... ja olla pelottavien jyrähdysten keskus, minkä luonto toi ihmisen eteen... se sai ihmiset kumartamaan vuoren laella... ja mooses saattoi tuoda laintaulut kaikkien ilmoille... vai kuinka se menikään?
Ette ole tulleet tulta suitsevan vuoren luokse jota jos koski ihminen, tai eläinkin, hänet kivitettäköön. Jonka ääntä kuulemasta korvansakin peittivät. Josta Mooseskin sanoi; olen peljästynyt ja vapisen. Aivan selvästi on ollut olemassa. Ei kahta sanaa.
Peljättävä.
Jumala oli pilvi patsaassa,kansan tiyöllä johti.
Mooses näki vierellä,kun Jumalan sormi kirjoitti kymemenen käskyä.
Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.Matt 26:56
Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Luuk24:45
Onhan Raamattu tosiaan aina ollut edellä aikaansa sekä siinä kerrotut asiat. Kun Jeesus vaikutti, hänen tapansa elää ja puhua poikkesi täysin juutalaisesta uskonnollisesta kulttuurista. Hän vähät välitti sapatin viettämisestä, hienoista uskonnollista traditioista siinä määrin, että sen vuoksi fariseukset alkoivat jahdata häntä tappaakseen hänet. Missä sitten onnistuivatkin. Hän oli sentään Jumalan poika ja kiihkouskovaiset tappoivat hänet. Varsin jännä juoni kertomukselle, joka kirjoitettu aikana jolloin juuri ja juuri osattu kirjoittaa.
Siitä yli tuhat vuotta eteenpäin, me olimme metsäsuomalaisia, joilla ei vielä ollut mitään käsitystä maailmasta kuin hankkia leipänsä metsän riistasta ja väsätä joku havumaja, jossa pyrkiä elämään.
Jeesuksen jutut eivät ole juurikaan jääneet ajan jalkoihin. Ne ovat aivan tätä päivää kaikessa siinä miten hän suhtautui elämään ja ihmisiin.
Apostolien kirjoituksiin aika on vaikuttanut siten, että enää ei ole orjia eikä sitä pidetä luonnollisena asiana. Sekä hieman sukupuoli kysymykset ovat hälvenneet tai hälvenemässä.
Kuitenkin raamatun tuonti on ollut aika ristiriitainen, yhteiskuntaamme. Ajatella, että hyvä sanoma on pitänyt tuoda ihmisten keskuuteen verellä ja miekalla?
Varhaiset kristityt olivat vainottuja... he julistivat sanomaa henkensä uhalla... kunnes, iso ja korkea ylimystön sotamies, huomasi, että kristinusko on oiva väline hallita kansaa ja sillä hallittiinkin kansaa pitkälle vuosisatojen... enää se ei vain onnistu, kansa on oppinut ajattelemaan.
Näistä ristiretkistä on liikkeellä paljon virheellistä tietoa. Useimmat ristiretket oli vastauksia muslimien käymille valloitussodille. Suomessa puolestasn Lalli, kertomusten mukaan, murhasi piispa Henrikin Köyliön järven jäälle. Jos onkin väkivaltaa käytetty, on se ollut Jeesuksen tahdon vastaista.
Miksi ihmiset eivät olisi saaneet uskoa mihin uskoivatkaan, jos se ei ollut kellekään haitaksi?
Tarkoitan, miksi piti tuoda ihmisten keskuuteen jokin uusi oppi, ihmiset luultavasti olivat onnellisempia alunpitäen, muinaisuskontojensa kanssa eläessään.... ehkä he olivatkin lähempänä jumalaa kuin valloittajat? jotka miekoin toivat lähetyssanomansa.
Eivät olleet, uhrasivat lapsiaankin, nuo pakanat.
Raamatun kirjoitti järkensä ja sielunsa puolesta ihminen, mutta henkensä puolelta peto eli Jumala. Eikä raamattu vaikka se myös sielua lohduttaa ole tarkoitettu pelkästään sielun lohduksi, vaan myös Hengen eli petojen miekaksi. Ja tuo miekka syö ihmisiä kuin voita ja tunkeutuu sisään erottamaan luut ytimistään ja nivelet rikkoen.
Kunpi puoli raamatussa sitten on tärkeämpi : Sielun lohtu vai Hengen miekka?
Miten käydä petoja vastaan?
Ihmisessä on sekä hyvä, että paha.
Eikö hyvän tulisi voittaa taistelu?
Minä luulen ymmärtäväni, mitä kirjoitat.
Mutta miten voitaa paha?
Olet sekaisin. Korkea-arvoinen Festus väitti Paavalin olevan hullu, koska suuri oppi on muka tehnyt hänet hulluksi. En ole hullu, korkea arvoinen Festus, vastasi Paavali. Niin kuin ei ollutkaan. Sen sijaan sinä olet sekaisin, koska olet sekoittanut hiduismia, buddhaismia ja sitä pääismiä eli islamilaisuutta kristinuskoon. Puolustan puhdasta evankeliumia kuin Paavali konsanaan, ja aikoinaan.
Kyllä paha voittaa sillä hyvä voi tehdä vain hyvää, mutta paha voi tehdä sekä hyvää että pahaa. Lisäksi paha voi tuhota hyviä, jolloin hyvien määrä vähenee, mutta hyvä ei voi tuhota pahoja, jolloin pahojen määrä alati lisääntyy.
Hyvistä voi jäädä vain jäännös, josta alkaa uusi polvi versota. Intialaiset kertovat että dharma (uskonto) rappeutuu kuin lehmä, joka menettää kolme neljästä jalastaan. Nuo jalat ovat uskon pilareita. Yksi jalka jää kuitenkin jäljelle, jolla lehmä ontuu. Kunnes Krishna lähettää taivaasta inkarnaation maan päälle palauttamaan rapautunut uskonto jälleen takaisin neljälle jalalleen. Niin myös pieni jäännös voi palautua suuremmaksi jälleen Jumalan avulla hetkeksi aikaa kunnes se taas lyödään pieneksi jäännökseksi.
Mitä tulee sisäiseen pahan voittamiseen niin Krishna tietoisuus opettaa, että on olemassa loukkausten esittämisen elämänvaihe, jota seuraa puhdistuminen. Sitä en tiedä kuinka tuo puhdistuminen tapahtuu.....
Sen tiedän, että kristinusko ei tarjoa siihen paljonkaan avuja, vaan enemmin islam ja veeda uskonto. Sekä myös nykytieteen teosten sekä filosofian tuntemien voivat auttaa.
Ainakin mulla on omia kokemuksia siihen suuntaan. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan..... Sanoi Jeshua kun puhui Elian pakopaikasta ja Syyrialaisesta Naamanista.
Mielenkiintoinen ajatus.
Pahuus pystyy aina tuhoamaan, hyvyydellä ei ole todellisia aseita.
Armo on sitä, että on armollinen niin itseään kuin muita kohtaan.
Jumalan armo on rakkautta.
Isä meidän rukouksessa rukoillaan:Anna minun syntini anteeksi niinkuin minäkin annan niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet.
Kun on itse saanut armosta niin paljon anteeksi, on helpompi olla muita kohtaan armollinen.
Että te rakastameet minua, vaan minä rakastin teitä lukee Raamatussa, että te menisitte ja tekisitte hedelmää.
Olla armollinen ja anteeksi-anto on hedelmän tekoa, joka syntyy Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.
Se ei ole omaa tekoa, vaan taivaasta annettu lahjana. Uskon hedelmä.
Rakkaus on armollinen ja antaa anteeksi.
On hassua, että haluatte syödä ja juoda murhaa ja raiskauksia, vain siksi, että haluatte ITSE PELASTUA. Te haluatte pelastua ja löytää sielullenne harmonian ja sen vuoksi olette valmiita syömään verta ja kyyneliä, kansanmurhia... ja vain ikuisen elämän tähden.
Mistä tiedät, mitä kukanenkin haluaa?
En tiedäkään, mutta mitä ihminen etsii yleensä? pelastusta... koetusta pahuudestaanko?
Profeetta Heenok oli väärässä. Hän toi taivaasta kirjan, jossa Jumala pöyhkeili ja kerskui jumalattomia vastaan. Jumalattomat äkkäsivät, että nyt on tosi kyseessä ja alkoivat taistelun Kurusektran luona taatakseen pahoille vallan ja kukistaakseen hyvien aikeen rangaista pahoja. Ja Krishnan avulla pahat onnistuivat lyömään ihmiskunnan hajalle tyystin. Tuli jopa kielten sekoitus ja hajottaminen täysin hajalleen. Ei kukaan ole tuon jälkeen voinut rangaista pahoja, vaan alkoi 400000 vuotta kestävä Kali YOGA eli pahojen maailmanhallitus. Eivätkä he luovu vallastaan millään konstilla.
Uskonnot syntyivät tukemaan sitä, että hyvistä jäisi jäljelle naisen siemen ja jäännös. Esim. Confutselaisuus painottaa tilanteita, joissa kultuuri täytyy nopeasti nostaa jaloilleen tuhon ja vitsauksen jäljitä eikä siinä välttämättä ajatella ikuista elämää tai pelastusta ihmisten, vaan rakastetaan kultuurin ja kielen kokonaisvaltaista säilymistä elossa kaikista kriiseistä huolimatta.
Siinä on sellainen erikoinen juttu. Jos ajattelisin älyllä ja katsoisin kyseisiä kertomuksia, ne vaikuttavat vain kertomuksilta ja keksityiltä.
Kuitenkin, en ole koskaan tiennyt olevan niin suurta rakkautta, minkä olen kokenut ja se taas kertoo jotain toista, jotain käsittämättömän ylimaallista ja en voi sanoa, ettenkö uskoisi, koska olen tuntenut sen ja minä koen olevani rakastettu, välitetty, turvassa, kotona, ja minussa on suuri rauha ja rakkaus ja joskus... kun minulla on ollut tosi paha olla ja sellainen epätoivo, se voi aivan yhtäkkiä kuin vaihtua toiseksi ja tilalle astuu jotain, jossa kaikki murhe ja pelko... itsesyytökset... kaikki, vaihtuu ihan... ne vain kuin unohtuu... ja se on käsittämätöntä.
En vain saa sopimaan yhtälöä jotenkin... kun mooseksen kirjat sun muut...
Kun olen tässä hetkessä, koen sen rakkauden sisälläni, itsessäni....
kutsun sitä rakkaudeksi.... en tiedä sille muita nimiä olevan, en tiedä mikä ja kuka se on, se on vain... enkä todellakaan ymmärrä mitään uskontojen mukaan ja se asiasta tekee ihan hassua....
Koska olet saanut niin paljon anteeksi ja kokea suurta rakkautta, niin varmasti tuo heijastuu sinun kautta muihin ihmisiin? Koetko olevasi armollinen muita kohtaan?
Välillä koen epäonnistuneeni, huomaan toimineeni toisin kuin toivoisin. Välillä huomaan ajattelevani itsekkäästi.
Miksi kysyt?
Välillä koen epäonnistuneeni, huomaan toimineeni toisin kuin toivoisin. Välillä huomaan ajattelevani itsekkäästi.
Miksi kysyt?
Koska koen, että vaadit muilta paljon, pystymättä itse antamaan.
Koet niin? Perustele, niin... ettei se käy syytökseksi.
Tunnetko minut, että voit sanasi todistaa?
... on niin raskasta, yrittää kelvata. Jatkuvia syytöksiä siitä... ettei koskaan ole kelpaava.
Ei se ole armoa. Milloin vaadin liikaa, milloin en vaadi itseltänikään tarpeeksi. Täysin mahdotonta.
Olisitko toivonut, että olisin valehdellut, sanonut... kuinka paljon olen saanut aikaan? Sillä niinhän sinun ystäväsi tekevät. He kertovat satuja profetioinaan, omia päänkuvitelmia.
Vaadinko liikaa, jos pyydän, että puhutaan totta.
Sitä paitsi, sinulla ei ole lupa tulla arvostelemaan... koska et tunne minua, vaikka luulet näkeväsi totuuden minusta.
Sitäpaitsi, teet siitä käänteisen, teet siitä vaatimuksen minulle, sanoen... etten pysty antamaan mitään... ja vaadin muilta... entä oma vaatimuksesi?
Etkö pysty näkemään?
Vaikka aivan sama... ketä kiinnostaa?
Raivopää.
No niin... kiitos sinulle kauniista sanoistasi ;)
Ole hyvä vain. Nyt kun olet saanut pahimmat höyryt ja luulosi purettua minuun niin jatkettaisiin jo aiheesta "totuus"?
sinä sanoit luulevasi, että vaadin muilta.
Olkoon sitten niin.
Haluaisitko jatkaa keskustelua... :) et sinä mitään myöskään saakaan, vaikka haluaisitkin saada.
Ole hyvä.
Minulla on ikävä ystävääni. Se on totuus.
Niin minunkin sinua, niin rasittavaa kuin se välillä onkin, antaa kuitenkin enemmän kuin ottaa.
Melko monessa asiassa olet väärässä. Mihin ystäväsi on mennyt?
Miksi leikit tunteillani? Vaadinko sinulta jotain? En. Näin on hyvä, paitsi, etten ole saanut kuulla sinusta pitkiin aikoihin. Yksi pieni toive... ei edes vaatimus... on liikaa? Luuletko että anomaan alan... en... mutta minulla on ollut ikävä, etkä voi käsittää, sen todellisuutta.
Tiedäthän, olet maailman rasittavin tyyppi... ylirasittava... silti, välitän sinusta.
Miten voikin välittää ihmisestä, joka osoittaa vain "halveksuntaansa minua kohtaan"? ja törppöilee?
Jätti yksin selviytymään. Väärässäkö? Tuskin. Jossain asioissa olen väärässä, monissakin... tässä asiassa... tuskin... mikään ei silti ikävää poista... ja sen saa nähdä koko hellaripalsta... täysin hölmöä.
Olisi kiva jakaa hänelle asioita, kertoa asioista... miten menee, mitä kuuluu...
Tiesithän, ne jutut oli useimmiten ihan hölmöjä... mitä kerroin... mutta minulla on ikävä sitä ystävyyttä, vaikka se olisikin ollut ihan hölmöä.
Minusta sinä muutuit matkan varrella... ja koen, että pilasin ystävyytemme, on vaikea antaa anteeksi itselleen. Olet oikeassa... en pysty antamaan mitään hyvää ihmisille ja vaadin liikaa... niinhän tein sinulle... ja tiedät mistä kirjoitat?
Puhut mitä puhut, kirjootat mitä kirjootat. Minä rakastan sinua. Olen rakastanut jo pitkään, ka tulen sina rakastamaan. Oi punapäinen naiseni. Ah!
Ainakaan n sen suhteen, mitä minusta kirjoitit. Olen itseni paras asiantuntija niinkuin sinä olet omien asioidesi paras asiantuntija. Motiivin ovat ihan yksinkertaiset, eivätkä mitkään kierot tai juonittelevat. Etkö voi olla enää yhteydessä ystävääsi?
En. Se ei ole mahdollista. En halua toisen ihmisen tahtoa vastaan toimia. Haluan kunnioittaa toisen elämää. Ja olen oppinut ymmärtämään läksyni. Joskus elämässä on hyväksyttävä asioita, vaikka niitä olisi vaikea selvästikään hyväksyä...
Mitkä sinun motiivisi ovat?
Mistä haluat keskustella?
Taas näitä juttuja.
Ensinnäkin... mistä olet saanut tietoosi hiusten värin? Se ei ole silkka arvaus.
Tahtoisin tietää, että kerrot jollain tavalla, tunnistettavasti kuka olet, koska...
koska inhottava ajatus, että jokin "pervo ällötyinen" olisi jossain naisjahdissa.
Ja onhan ne pilailuja ne Ah, jutut, oi,.... jutut? kuulostaa oudoilta... ne ei kuulosta sinulta, koska olet järkevä... pidän sinua sellaisena.
Totuus on, että yksi asia mikä on sinussa parasta, on se että olet mahdottoman tavanomainen... se on turvallista... sekin on äärettömän turvallista, että olet vakaa... järkevä...ystävä... sellainen kallio, ystävä... joka on kallio.... ja kun näen tuon hahmon, joka örisee ja örveltelee... niin... pelkään... etten näe sinua, joka olet... sinä et ole tuo örveltäjä.
En ymmärrä tätä helluntailaisuuspalsta keissiä... oletko joku ihminen joka pilailee näiden mun hölmöjen juttujen kanssa, että näin epätavanomaisesti kaipaan ystävyyttämme täällä... vai onko kyseessä jokin... stalkkeri... jokin, joka et ole sinä... koska juuri pidän siitä, että olet vakaa ja järkevä... ja nämä jutut palstalla menevät yli hilseen.
En koskaan pilaile kustannuksellasi. Usein olen vain huolissani sinusta. Rukoilen puolestasi, kaipaan läheisyyttäsi, läheisyyttä, jota en sinun kanssasi tule koskaan kuolevaisessa ruumiissani tuntemaan. Hengessä senkin edestä.
Miksi olet huolissasi minusta? Minäkin mietin... kylläkin... miten voit? ja mietin mitä teet ja kaikkea.. ehkä vähän liikaakin... en vain osaa olla ajattelematta.
Siksikö.... et halua olla tekemisissä? että siitä on tullut ongelma sinulle itsellesi...
Niin ajattelen.. Uskon myös, että tapaamme jos niin on tarkoitettu, olethan rakkaani. Nyt ja aina.
Minä haluan sinulle sanoa... että minulle merkitsee paljon se, että saan vain kuulla... että sinulla on asiat hyvin... tämä palsta on hölmö paikka kertoa kuulumisiaan... se merkitsee paljon enemmän kuin ymmärrätkään... minä kuitenkin ajattelisin ja miettisin... ja kun tiedän, että kaikki on hyvin, se on tärkeintä.... kuulen "äänesi".
Minusta tuntuu, että ole sanonut sen usein, ilman vastakaikua. En osaa luottaa siihen, että toimit toisin.. olen miettinyt niin paljon sitäkin, miksi käyttäydyt niin... tunnen lähinnä itseni hölmöksi... koska pysyt vaiti, vaikka... haluan vain kertoa kuinka tärkeä olet.
En usko, että niin olisi tarkoitettu. Ei näin, se ei mene näin, ei todellisessa elämässä.
Suru ei koskaan väisty, että itsesi suljit pois.
Kunpa tähti, ei olisi koskaan istunut tähden viereen ja
ottanut kädestä kiinni.
Mut on liian myöhäistä katua L_S, olet varmaan oikeassa. Sinä olet minulle unelmaa, mutta maailma on totta. Kuuntele kappale Muutoksen tuuli vai oliko Muutoksen tuulet. Kuuntelen sen, ajattelen sinua ja pyyhin poskelle vierivän kyyneleen.
Sekoilen, kappale on: Muutoksen aika.
take me, to the magic of the moment...
on a glory night.
where the children of tomorrow share their dreams.
Kerran laitoin jonkin scorpionsin biisin sinulle, ei se tuo ollut... en muista enää mikä se oli... muistatko sinä vielä?
Ai muutoksen aika... hassua... en huomaa näitä sinun välikommenttejasi koskaan.. ja sitten ne siihen pöllähtävätkin oudosti eteeni... siis muutoksen aika olisi oikea biisi... minä jo löysin muutoksen tuulista aika hyvän biisin... mikähän tuo muutoksen aika sitten olisikaan.
En muista. Olisiko ollut still loving you?
Mite sen sanat menevät. Taitaa olla hengellinen laulu?
Kuule, kuinka tuuli soi, yli hiljaisuuden laulaa. Meihin Luoja laulun loi, sydän nostaa kiittämään. Katso kuinka huojuu puu, kuinka tuuleen oksa taipuu. Sydän hiljaa avautuu, valo syttyy sisimpään.
Siis älä pelkää, kuin jokin muuttuu. Matkaan jo lähde, tässä on tie. Jumala antaa sen mitä puuttuu, lävitse kaiken hän sinut vie. Havahdu uskon todellisuuteen, Hän saapuu arkeen kuin ennenkin. Sinua kutsuu johonkin uuteen. Sen mitä annat, saat takaisin.
No ei se ollut se. Arvasin, että laitat sen... arvasin... :D
Tiedätkö, että se.... biiseily... niin se oli minulle sellaista, sain viettää aikaa kanssasi... minulla oli mukavaa kanssasi... ei ne biisit olleet sanoillaan se ydin loppuviimein, vaan seurasi.
Samat sanat, seuraasi rakastin. Kyllä sinä minut tunnet, niin kuin minä tunnen sinut.
Mikään ei korvaa sitä, että olen menettänyt ystävyytemme. Se ei ole korvattavissa oleva asia.
Sinä et sitä koskaan ymmärtänyt... olit toisenlainen.
Niinkö, minä tunnen sinut? Hengessäni kyllä.
Ei sillä ole enää merkitystä.
Merkitykset avautuvat. Uuden kirjan nimi.
Ai, joko saan sulkea sen edellisen kirjan?
Aiotko jättää minut kokonaan?
Et ole uuden kirjan henkilö lainkaan siis.
Aina niin salaperäinen... en pidä siitä. En pidä siitä kummallisesta puolestasi, pidän siitä tavallisesta puolesta, sinussa on muuten kaksi puolta. Tämä puoli on se pahispuoli, joka aina on salaperäinen ja vähän keljuileva... sitten on se kiva, tavallinen.
En ole koskaan pitänyt siitä puolesta sinussa.
Rakastin sitä ihmistä, siellä sisällä, kaiken tuon moskan sisällä.... ja kuinka paljon tekisinkään kaivaakseni esiin, sen ihmisen sieltä.... jonka tunnen kuin sisimmässäni.
Kuten olen sinulle aina sanonut, sanon taas; en sinua koskaan hylkää en jätä, oi toveri Maltseva
En usko... en usko ennen kuin sen näen... ja en usko näkeväni, sitä päivää... olet tehnyt ja saanut aikaan, en enää usko, en usko muutokseen, olen antanut periksi sinun suhteesi...
mikä ihmeen maltseva... jääkiekon pelaaja? kenties... en välitä sellaisista maltesevistaksista... typeryydestä eikait voi rankaista.
Taistele rakas, taistele rakas ystäväni, tulet voittamaan minutkin..tai kenties saatkin sen mistä luovut? Kiehtova ajatus.
En taida haluta... eikä ole kiehtova ajatus, se olisi painajainen kenties. :D oikeasti, se olisi painajainen... tiedätkö, että olet maailman omituisin ihminen... se olisi kataaastroofi.
Mutta, mielestäni sinä olet hölmö, olen sinun maailman paras ystäväsi... parempaa et ikinä löydä, etkä tule löytämään... ja pidät sitä halpana kuin tiskirättiä... joten... sen kuin...
Kyllä vain
Mitä kyllä vain? Sinuako... .hah. kuvittelet itsestäsi liikoja... ystävä hyvä.
Hyyiii... ajattele siinä niin pollevana takakenossa seisoo ja sanoo... "kyllä vain"
No, eiii... mielikuvana kamala.
"kaikkihan perustuu mielikuviin" sanoi eräs ystäväni ;)
Anteeksi jos loukkasin.
Jos et voi käyttäytyä normaalisti... ei ystävyys voi toimia... en jaksa sitä höykkyytystä enää... haluan että minua ystävänä arvostetaan ja osoitetaan arvostusta ja välittämistä.... en voi olla sellaisen ihmisen ystävä, joka vähät välittää...
Tulen aina välittämään sinusta silti, aina. Ja tulen kaipaamaan, aina. Ei ne muutu asiat, tulet olemaan aina tärkeä.
Kyllä vain. Seison polleana takakenossa. Mutta kuitenkin; jo hetken kuluttua ratkean liikutuksen liiallisen laittamattomiin kaipauksen kauhistuttaviin kyynelvirtojen onnettomaan odotukseen sen saavuttamattomiin suvantoihin.
Oot typerä ja minä muuten tunnistan sinut, et ole hän... minä tunnistan sinut, sen pollean takakeno miehen.. ja et ole hän.
Vihdoinkin
----minä haistan sinut... luulit etten tunnistaisi... mutta tunnistinhan minä sinut hajustasi... et haise hyvälle....
hän oikeastaan haisee hyvälle, vaikka onkin ilkeä... et osaa peittää itseäsi tarpeeksi hyvin.
Jujuni paljasti minut. Onnetonta
Arvaa mikä paljastaa sinut, nuo äärettömät ylisanat.
....minä välitin hänen seurastaan, hän on ollut minun tukenani ja ystäväni... siksi olen hänestä välittänyt... koin olevani hetken jollekin tärkeä... kunnes hän petti odotukseni ja se oli kait minulle vaikea ymmärtää, olin luottanut ihmiseen... ja hän vain katosi elämästäni, vaikka oli elossa.
ja kyse on kielikuvasta, ei oikeista hajuista... takakenomiehet äärettömine ylisanoineen... ovat pahalta haisevia.
Hän on oikeastaan aika suloinen, ei kylläkään mikään verbaali lahjakkuus, mutta hän on ystäväni.
Minäpä kerron millaisena hänet tunnen.
Hän ei ole mikään supliikki.
Mutta hän on ystävä.
Hänellä on hyvä sydän.
Kun kiukuttelen, hän saapuu paikalle, kiukuttelen, hänelläkin on rajansa.
Mutta hän on äärimmäisen kärsivällinen.
Hän pitää minua hassuna, koska kiukuttelen.
Hän osaa ottaa huumorilla, olen hänen mielestään humoristinen jo tosissani ollessani.
Hänestä olen kyllä hieman lapsellinen, mutta ystävänä... hän on seissyt rinnallani, tyrskyissä ja tuulissa.
Mihin muuten menit? Arvostan sinua, vaikka en ehkä osannut näyttääkään.
Lupaan aina olla mukavampi... mutta eihän koskaan ole kokenutkaan, että seurani olisi rasittavaa... minä vain olen pelännyt niin.
Niin, voi onnetonta... voi onnetonta.
Niin juuri. Pelkosi on ollut turhaa. Taaskin. Luota sa vaan
Miksi leikit tällaista leikkiä?
On vaikea oppia luottamaan, kun luottamus petetään.
Mistä ilmestyisit? en usko, että uskaltaudut, hiivit jonnekin piiloon.
Sinä sanot palstalla noin, että luota vain... ja laitat minut odottamaan ystävyyttäsi... odotanko vuoden, kaksi, kaksikymmentä... joskus leikilläni sanoin sinulle, että sinusta kuuluu, kun olen kiikkustuoli mummu... mutta se ei ole leikkiä... kuvittelen usein mielessäni, että olen jossain vanhainkodissa ja soitat minulle ja teet vanhan mummelin iloiseksi... eihän siinä mennytkään kuin muutama vuosikymmen... mutta se kuvaa ystävyyttämme... saan tähteet mitkä viitsit heittää.... koiralle.,, ja kuitenkin katson ja näen sinut, kuten aiemmin kerroin, ystävänä, johon voi aina luottaa.
Olen sinulle vain poispotkittu koiranraato.
Minulle, sinä olet ystävä... niinhän koirat katsovat "isäntiään".
Rakkaani, et saa alentaa itseäsi tuollasell tavall. Kiehtova ajatuksesi onkin. Vihdoinkin silloin yhdessä, kiikkumastuolissa yhdessä kiikkuen..
Älä viitsi... se menee niin... että olen siellä vanhainkodissa ja istun siinä kiikkumastuolissa... ja sitten viitsiydyt soittamaan... jostain... ja puhut taas sekoja... keksit valheitasi... ja minä tiedän sinun valehtelevan... mutta annan anteeksi, rakkaudesta sinuun.
Ihanaa tunnustaa. Tunteemme ovat jaollisia keskenään. Rakas, rakas. Mikä mahtava sana.
Äläpäs nuolaise... tipahdat korkealta.
En sinua huolisi.
Mutta olen siellä kiikkustuolissa, soitathan... jonainpäivänä... olisin onnellinen mummu. Se on ollut aika kaunis ajatus ja ajattelen... että... uskon, että sinulla on sydäntä... että jos elon päivät... vie sinne asti... muistat minua vielä kerran.
Tulethan muistamaan?
terveisin, puudeli.
Varmasti muistan. Tulen muistamaan ja korvaasi kuiskaamaan..takas tulen rakas.,
Niinhän sinä sanot.
En ehkä vastaa sinulle enää, vaikka haluaisitkin. Koetin sinua saada kiinni aika kauan ja käyttäydyit tosi mänttimäisesti... ja en enää anna mahdollisuutta, en luota... että olet sen arvoinen. Sinä olet niin itsestäsi varma, että luulet... luulet, että kun napsautat sormiasi... eikä se mene niin...
Minä luulin, että minussa oli vika, siinä... miten käyttäydyin... mutta en tiedä.... ehkä.... on uuden kirjan aika.
Vällitän sinusta, tulen aina välittämäänkin, muista se.
Raamattu on kirjoitettu kuulopuheen perusteella kymmeniä ja jopa satoja vuosia tapahtumien jälkeen. Se antaa suuntaa antatavasti tietoa aikalaisten elämästä. Sen sanatarkkuuteen ei voi täysin luottaa.
Älähän kirjoita valheita sadoista vuosista.
No jos nyt vähänkin tunnet Raamatun kirjojen historiaaniin tiedät seuraavaa:
Perinteisesti on katsottu, että Toora on saanut lopullisen, kanonisen muotonsa 300 - 200 eKr. Seuraavaksi vakiintuivat Profeetat ja viimeisenä Kirjoitukset. Näiden myöhäisyyttä osoittaa jo se, ettei tällä ryhmällä ole muuta vakiintunutta nimeä. VT:n nuorimpana kirjoituksena pidetään yleisesti Danielin kirjaa, joka on syntynyt 160-l. eKr. Mooseksen aika oli aikaisimmillaan noin 3500eKr. Nykyään monet tutkijat olettavat eksoduksen tapahtuneen 1200 eKr paikkiella. Monet uskovat, että luomisen ja Jeesuksen kuoleman väliin jäin noin 4000 vuotta.
Näin ollen luomisen jälkeen tarinoita kerrottiin noin 500 vuotta ennen kuin ne kirjattiin ylös.
Toisaalta toiset lähteet sanovat seuraavaa:
Raamatun tekstit kirjoitettiin enimmäkseen 700–500-luvuilla eKr. eli profeetta Jesajan ja profeetta Jeremian päivien välisenä aikana.
Viimeksi kuluneiden kahdensadan vuoden ajan raamatunoppineet ovat yleensä arvelleet, että heprealainen Raamattu kirjoitettiin ja sitä muokattiin enimmäkseen Persian ja Kreikan valtakaudella (400–100-luvuilla eKr.).
Heprealaisen Raamatun koko teksti nykyisessä muodossaan on peräisin hellenistiseltä ajalta (vasta toiselta ja ensimmäiseltä vuosisadalta [eKr.]).
Eli kopion, kopion, kopion, ....jne. kopioitahan tässä luetaan ja kopioijat tuovat soppaan vielä omat mausteensa sillä he tekevät kopiointi ja muokkausvirheitä.
Ainakin jos suomalaiset olisivat sen kirjoittaneet, niin se olisi kirjoitettu vasta joku sata vuotta sitten. Meillä evoluutio oli sen verran jäljessä, että opimme vasta hetki sitten kirjoittamaan. Siinä tapahtui oikein evoluutiohyppäys kuin parissa sukupolvessa olemme oppineet kirjoittamaan ja ihmettelemään sitä, että ompa sedät tuhansia vuosia sitten kirjoittaneet kummallisia tarinoita.
Juuri siitä evoluutio meissä vielä siinä vaiheessa, että emme osaa oikein kirjoittaa mitään asiaa, vaan pelkästään nettihörhöillä sekavia. Ja sekin on tietysti sattuma, ei evoluutiolla ole mitään tarkoitusta että meidän muka pitäisi osata kirjoittaa.
Evoluutio, niin kuin darvinistit sen ymmärtävät, on aikamme suurin vedätys ja kalavale.
Jeesus ei koskaan häviä.