Venäjä katsoo olevansa suurvalta, jolla on suuremmat oikeudet kuin muilla.
Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatman Housen tutkija Keir Giles on keskittynyt erityisesti Venäjän sotilaspolitiikkaan ja asevoimiin. Hänen teoksensa Moskovan opit on tarkoitettu kaikille niille, jotka eivät ymmärrä Venäjää ja sen johtajien käyttäytymistä. Kirjan tavoitteena on tuoda esiin maan erityispiirteitä ja syitä vastakkainasettelulle.
Yksi ongelma länsimaisissa tiedotusvälineissä on niiden tapa käyttää tietolähteenä Venäjän liberaaleja, hyvin koulutettuja länsimyönteisiä henkilöitä. Heidän antamansa kuva Venäjästä poikkeaa merkittävästi väestön valtaosan asenteista.
Gilesin mukaan pitäisi ohittaa ne henkilöt, joita länsimaisissa medioissa eniten siteerataan, vaikka tämä merkitsikin luopumista tutuista ja lohdullisista kuvauksista. Olisi kohdattava vähemmän miellyttävät venäläiset käyttäytymismuodot ja maailmankäsitykset. Venäjällä on hyvin vähän yhteistä läntisen Euroopan moraalin, etiikan ja arvojärjestelmän kanssa.
Yhdeksi esimerkiksi Giles nostaa kunnioituksen. Se on yksi tärkeimmistä asioista, joita Venäjä hakee muulta maailmalta. Paradoksaalista on, että Venäjä tekee kovin vähän sellaista, millä ansaita kunniaa muualla kuin kotimaassa. Turhautuminen siitä, ettei Venäjä ole aina saanut riittävästi kunnioitusta, selittää monesti Moskovan sotaisan retoriikan. Venäjällä on perinteinen käsitys, että kunnioitus on sama kuin pelko.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen länsimaissa ajateltiin Venäjän kehittyvän automaattisesti kohti liberaalia demokratiaa. Tässä nähtiin suuri pettymys. Putin totesi vuonna 2005, että Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi. Tämä lausunto herätti ihmetystä ja myös kauhua länsimaissa. Samalla kertaa nähtiin selkeästi, miten suuret käsityserot 1990-luvun alun tapahtumista vallitsivat Venäjällä ja lännessä.
Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatman Housen tutkija Keir Giles on keskittynyt erityisesti Venäjän sotilaspolitiikkaan ja asevoimiin. Hänen teoksensa Moskovan opit on tarkoitettu kaikille niille, jotka eivät ymmärrä Venäjää ja sen johtajien käyttäytymistä. Kirjan tavoitteena on tuoda esiin maan erityispiirteitä ja syitä vastakkainasettelulle.
Yksi ongelma länsimaisissa tiedotusvälineissä on niiden tapa käyttää tietolähteenä Venäjän liberaaleja, hyvin koulutettuja länsimyönteisiä henkilöitä. Heidän antamansa kuva Venäjästä poikkeaa merkittävästi väestön valtaosan asenteista.
Gilesin mukaan pitäisi ohittaa ne henkilöt, joita länsimaisissa medioissa eniten siteerataan, vaikka tämä merkitsikin luopumista tutuista ja lohdullisista kuvauksista. Olisi kohdattava vähemmän miellyttävät venäläiset käyttäytymismuodot ja maailmankäsitykset. Venäjällä on hyvin vähän yhteistä läntisen Euroopan moraalin, etiikan ja arvojärjestelmän kanssa.
Yhdeksi esimerkiksi Giles nostaa kunnioituksen. Se on yksi tärkeimmistä asioista, joita Venäjä hakee muulta maailmalta. Paradoksaalista on, että Venäjä tekee kovin vähän sellaista, millä ansaita kunniaa muualla kuin kotimaassa. Turhautuminen siitä, ettei Venäjä ole aina saanut riittävästi kunnioitusta, selittää monesti Moskovan sotaisan retoriikan. Venäjällä on perinteinen käsitys, että kunnioitus on sama kuin pelko.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen länsimaissa ajateltiin Venäjän kehittyvän automaattisesti kohti liberaalia demokratiaa. Tässä nähtiin suuri pettymys. Putin totesi vuonna 2005, että Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi. Tämä lausunto herätti ihmetystä ja myös kauhua länsimaissa. Samalla kertaa nähtiin selkeästi, miten suuret käsityserot 1990-luvun alun tapahtumista vallitsivat Venäjällä ja lännessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koetan ärsyttä sinua näillä avauksillani, sillä olenhan nero ja ihmiskunnan kurnu.
Omituista koska minä sen aloitin että rysäpöksy hermostuisi.
No eihän kukaan tohdi epäillä Venäjän ''suurvalta-asemaa''...…
Senhän tunnistaa jo siitä että se on kokoajan kourat ojossa kerjäämässä almuja köyhiltä pikku mailta, kuten Suomelta.
Selvä ''suurvallan'' merkki, niinhän ne muutkin tekevät.
Vai tekevätkö sittenkään?
Heh heh...…..
Suomi on tässä ollut puskurivaltiona tähänkin asti. Puolueettomana ja sotaliittoihin liitoututumattomana. Jatketaan sitä linjaa.
Suomi EI OLE MIKÄÄN puskurivaltio, stnan patologisesti VALEHTELEVA pikku pazkakasa.
IMHO.
Suomen puolustusvoimat åitävät Suomen alueen ulkommaalais sotajoukoista vapaana vyöhykkeenä jokaiseen ilmansuuntaan.
Kyllä tämä puskirivyöhyke silloin on!
Näin on. Kaikki Suomen kautta Venäjälle hyäkkäystä yrittävät törmäävät ensin Suomen puolustusvoimiin ja siihen raatteentie helvettiin ei USA:n koulupudokas ameija uskaltaudu.
Idän suunnasta tapahtuva hyökkäys kokisi saman raatteentie tyyppisen kohtalon.
Metafora:
"Hän on Nato Tiltumme" (kirjaimellisesti: Ympäristöään saastuttava pers'reikä)
Jopa on suurta puppua kun Suomi on jo NATOn puskurivaltio isäntämaasopimuksen perusteella