Mikä sen taustalla on?

Ihan samaa olen pohtinut, enkä todella tiedä.

Tunnen myös samoin erästä kohtaan, tunsin sen heti, ensihetkestä lähtien, enkä osaa selittää miksi. Tiesin vain, se on siinä

Jotkut ihmiset vetää toisiaan puoleen kuin magneetti. Parasta vielä jos tunne on molemminpuolista eikä vaan toisella. Vois sanoo että luodut toisilleen?

Olisiko se, että tunnistaa toisessa jotain mitä on aina ihmisessä kaivannut?

Mietin tätä viimeksi eilen. En ymmärrä sitä, Siis hänen kanssaan (miehen) jotain outoa on tekeillä. Se vetovoima on voimakkaimmillaan tunti pari näkemisen jälkeen. Sekin on jotenkin outo. Se ikävä jotenkin humpsahtaa päälle ja on ihan tuskaa siinä vaiheessa. Ihan kipua, mutta niin ihanaa..

Ahdistus ja pelko, mitä seuraavaksi tapahtuu? Toisesta on tullut liian jännittävä.

Toisesta tullut rakas

Aloittajalle, itselläni tämä tietty kemia johtuu siitä että olen vastakkainen luonne suhteessa tähän toiseen henkilöön. Tämä johtuu myös horoskoopeistamme. Olen hyvin intuitiivinen ja syvällinen ihminen. Pidän arvoituksellisista ja herkistä ihmisistä. Vahvan kuoreni alla on herkkä ja kaunia sielu, jonka aistii minusta. Minun lähelläni on hyvä olla, koska olen avoin, rehellinen, lämmin ja luotettava.

Rakkaus, intohimo, kohtalo❤

Magneettinen vetovoima on tuttua. Se uppoaa syvälle ja tekee lähtemättömän vaikutuksen, jo ensi kerrasta. Olenko eri napainen kuin eräs nainen, vai miksi juuri hän? Pikaiset ihastumiset on tosiaan toinen juttu, tuo voima säilyy, vaikka kokeilisit sitä kieltää mielessäsi.

Kai kyse on kahden ihmisen välisestä fyysisestä vetovoimasta, joka ilmenee eri tavoin, mutta vahvana. Se vahvistuu, jos toinen on muutenkin miellyttävä ja yhteensopiva. Pohjalla kuitenkin on se raaka fyysinen vetovoima, se alkukantainen lisääntymisvietti, joka meitä kaikkia ohjaa, myönsimme tai emme.

M40

Jos olisit hän ja tuntisit samoin kuin minä epämääräisen suurta vetovoimaa toisen puoleen. Sillein että aika ja paikka katoavat kun on toisen kanssa tekemisissä. Ilma ihan kuin väreilee keskellämme kun asioimme toistemme kanssa. Väliä mistään muusta kuin siitä että saisi kokea sen hetipitäen uudestaan...
Ilmassa on kuin pieniä kipunoita ja sitä tavallaan sähköistyy ja energistyy toisen läsnäolosta. Voi sitä vaikka magnetismiksikin sanoa.
Tosin minulla tekee niin että peljästyn sitä tunnetta niin paljon että lyö ihan tyhjää ja haluan paeta tilanteesta. Tässäkin harjoitus tekee kyllä mestarin - siedätyshoitoa nääs.
Sellaiseen lopputulemaan olen päässyt että minun vaivani on rakastaminen. Ei mikään rakastuminen vaan rakkaus toista ihmista kohtaan. Sitä vaan rakastaa toista niin paljon ehkäpä vaan ihan sellaisenaan.
Tuleepa mieleen nämä kaksoisliekkihöpinät. Mutta vakka kantensa löytää niin sanoakseni...

Kait se on sitä että kemiat kohtaavat. Kipinät sinkoilee .
Guuglaa myös kaksoisliekit .

Mulla oli yhtä miestä kohtaan näin jotakin 6vuotta, odotin ja ihmettelin.. nyt on vähän lets see -tilanne, paljon riippuu toisesta miten menee asiat.
Positiivista että nyt viimein asiat selviää, jos selviää.

Nyt tuntuu että pystyisin jo kestämään mitä vaan, ja jatkaa matkaani, jos lopulta niin eri tavalla ajatellaan. Kiva kun sain kokea millaista on rakastaa rohkeasti, edes hetken. Jos se sitten ei riitä, niin voin päästää irti.