Suomen itsenäisyyden järjesti Saksa Brest Litovskin neuvotteluissa. Jo joulukuun alussa 1917 Venäjä hyväksyi Saksan sanelemat rauhanehdot pääpiirteissään aselevon ensiaskeleena ja tienä varsinaiseen rauhansopimukseen, jonka solmiminen venyi kevääseen 1918. Ehtoihin kuului Venäjän joukkojen vetäminen mm. Suomesta ja Baltiasta.
Kun rauhanneuvottelut / aseleponeuvottelut olivat edenneet siihen saakka, että Venäjän bolshevikit olivat pakkoraossa sen valmiit hyväksymään kaikkine kovine ehtoineen, sähkötti Suomen asioita Saksassa hoitanut Edv. Hjelt Suomeen 5.12.1917 "Aika on otollinen" ja niin Suomi antoi itsenäisyysjulistuksensa 6.12.1917.
Kun rauhanneuvottelut / aseleponeuvottelut olivat edenneet siihen saakka, että Venäjän bolshevikit olivat pakkoraossa sen valmiit hyväksymään kaikkine kovine ehtoineen, sähkötti Suomen asioita Saksassa hoitanut Edv. Hjelt Suomeen 5.12.1917 "Aika on otollinen" ja niin Suomi antoi itsenäisyysjulistuksensa 6.12.1917.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otollinen aika löytyi, mutta itse me sen sodalla hankimme keväällä 1918!
SAKSA takasi Suomelle itsenäisyyden. Venäjä oli käytännössä antautunut Saksalle tehden aselevon 5.12.1917 ja Saksa saneli ehdot jatkosta Brest-Litovskin neuvotteluissa. Suomen edustaja Saksassa oli Edv. Hjelt ja hän oli tarkasti tilanteen tasalla ja tiedotti Suomeen OIKEAN HETKEN. Se tuli 5.12.1917.
Toki 1918 marraskuussa kaikki kääntyi toisinpäin Saksan antautuessa Ympärysvalloille. Venäjä sanoi kiireesti irti Brest-Litovskin velvoitteensa, mutta Suomi oli jo itsenäinen. Sittemmin Rapallon sopimuksella Saksa ja Venäjä järjesteli uudelleen keskinäisiä sopimusasioitaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rapallon_sopimus
Suomi 100 sivustolla näin:
http://itsenaisyys100.fi/suomen-itsenaisyyden-tunnustaminen/
Brest-Litovskissa venäläiset ilmoittivat saksalaisten varovaiseen (hehee?) tiedusteluun, että Venäjä olisi milloin tahansa valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyden Helsingin sitä pyytäessä.
"Suomi pyrki valvomaan etujaan myös Saksan kautta. Saksa ja Venäjä olivat solmineet 5. joulukuuta alustavan aselevon. Edvard Hjelt jätti Berliinissä 13. joulukuuta Saksan ulkoministeriölle kirjelmän, jossa kerrottiin tulossa olevasta tunnustamispyynnöstä ja pyydettiin, että Saksa aseleponeuvotteluissa käsittelisi Suomea täysin erillisenä valtiona ja vaatisi miehitysjoukkojen mahdollisimman nopeaa poistamista Suomesta.
Svinhufvud antoi 15. joulukuuta valtakirjan Edvard Hjeltille, Rafael Erichille ja Samuli Sariolle ”toiselta puolen Saksan ja sen liittolaisten, toiselta puolen Venäjän välisissä rauhanneuvotteluissa valvomaan etuja ja, mikäli se on yhdistettävissä näitten neuvottelujen luonteeseen, ottamaan Suomea koskevissa kysymyksissä osaa näihin neuvotteluihin ja tekemään Suomen puolesta tarpeellisia sopimuksia keisarillisen Saksan hallituksen ja sen liittolaishallitusten kanssa”.
Saksan ja Venäjän aselepo vahvistettiin 16. joulukuuta saksalaisten itärintaman esikunnassa Brest-Litovskissa. Rauhanneuvottelut alkoivat siellä 22. joulukuuta. Saksalaiset olivat hyvin varovaisia Suomen asian suhteen, eivätkä halunneet vaarantaa rauhanneuvottelujaan tämän takia. Vielä vähemmän Saksa oli asiassa aloitteellinen, miltei päinvastoin. Brest-Litovskissa venäläiset ilmoittivat saksalaisten varovaiseen tiedusteluun, että Venäjä olisi milloin tahansa valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyden Helsingin sitä pyytäessä."