Herkkäuskoiset ei ehdi tajuta ennen tietoisuuden sammumista, että kaikki oli harhaa eikä taivasta, Jeesusta ja Jumalaa ole olemassa.
Mikä kuolemassa harmittaa eniten?
Anonyymi
7<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuuluisa nunna, Äiti Theresa huomasi kuolinvuoteellaan, että pelkää tyhjää ja pimeyttä kuolinprosessissa oli.
Sitähän se kuolema on, tyhää pimeyttä? Mitä muuta sen pitäisi olla?
”Sitähän se kuolema on, tyhää pimeyttä?”
Ei edes tyhjää eikä pimeyttä vaan ei-olemista. Harmi, ettei uskovainen tajua tätä kuoltuaan. Vaikka Raamattu on monilta osin paimentolaismyyttejä niin VT:n Sheol on lähimpänä oikeaa kuolemakäsitystä. Toki Jumala toteaa myös hyvin, että eliö kuoltuaan hajoaa tomuksi ja unohtuu. Ei taivasta tai ikuista sielua.
Minä lohduttaudun ajatuksella mahdottoman oikean jumalan olemassolosta ja ajattelen tietenkin väärin, että hän rankaisee noita jesusianisteja, muhammadanisteja ja muihin ihmisen luomiin epäjumaliin uskoneita.
Ajatuskin tuosta epätodennäköisestä mahdollisuudesta tuo hymyn suunpieliin.
Olemattomaksi raukeanimisen prosessissa, voi kokea tyhjyyden ja pimeyden jos ikävästi käy.
Tai sitten se voi olla niin nopea, ettei sitä ehdi tajuta.
Esim. auto-onnettomuus tai aortan repeäminen ymv.
Ilmoitin poistoon.
Kuolemassa harmittaa eniten, että joutuu eroon ateisteista ystävistä ja perheenjäsenistä sekä lakkaa tiedostamasta ateismin ylevän ja jalon aatteen!
Muuten ei harmita yhtään ja on vain hyvä asia, että kuolee ja tietoisuus sammuu.
Ikuinen elämä ateistien paratiisissa ei kiinnosta, vaikka siellä jokainen ateistimies saisi itselleen 70 upeaa neitsykäistä ateistityttöä, oman kartanon ja jäätelöä mielimakunsa mukaan joka päivä niin paljon kuin jaksaa tai tahtoo syödä!
Yksi meistä kysyikin taannoin:
Who wants to live forever?