"Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia asiantuntijoita. Noin 5,5 miljoonaa suomalaista virusopin täystietäjää ja jokaista 5,5 miljoonaa suomalaista zoonoosivirologian asiantuntijaa.
Haluan myös kiittää kaikkia 5,5 miljoonaa sosiologian erityisasiantuntijaa sekä tietenkin jokaista 5,5 miljoonaa suomalaista talousoppinutta, jotka tietävät eurolleen, mikä on koronaviruksen aiheuttama loppulasku Suomelle.
Kiitos. Ilman teitä tämä karanteeni olisi tuntunut tyhjältä".
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/jattaisitko-henkiin-sydankirurgin-vai-lapsen/5a7992f3-0cbf-4af9-ac2f-efab607731dd
Viime aikoina ilma on ollut kiittämisestä sakea. Ministerit ovat kiitelleet milloin ketäkin, kansa taas on iltapäivälehtien välityksellä kiittänyt arjen sankareita, kuten esimerkiksi sairaanhoitajia, lähihoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.
Arjen sankari tietenkin kysyy, näkyykö kiitos palkkapussissa, sen jälkeen kun pandemia on selätetty.
Varmaksi ei voi sanoa, mutta huonolta näyttää. Korona pudottaa monen kunnan kanveesiin. Rahkeita tuntuviin palkankorotuksiin ei ole.
Virsi on sama kuin ennenkin: kiitos teille, mutta ei kiitos teidän palkankorotusvaatimuksillenne.
Kuuntelin radiosta bioetiikan tutkija Heikki Saxénin näkemyksiä. Hän on aikaisemminkin herättänyt mielenkiintoisia kysymyksiä koskien terveydenhoidon etiikkaa. Saxén on muun muassa todennut jo ennen koronaviruksen leviämistä, että terveydenhuollossa priorisointi on jo nyt tosiasia, mutta siitä vältetään puhumasta avoimesti, koska aihe on tulenarka.
Kuka haluaisi olla etulinjassa huutamassa, ettei esimerkiksi omilla elintavoillaan elämänsä pilanneelle tehdä elinsiirtoa.
Sen sijaan harjoitetaan piilopriorisointia, josta julkisen terveydenhuollon jonot ovat yksi esimerkki.
Pandemian kiihtyessä monessa maassa on jouduttu pohtimaan ihan tosissaan, kenelle annetaan parasta mahdollista hoitoa, kun kaikille sitä ei voi antaa.
Kuka pääsee hengityskoneeseen, jos niitä ei riitä kaikille tarvitseville? Kenet jätetään ulkopuolelle?
Teoriassa kysymys voisi olla vaikka tällainen: Jättäisitkö henkiin sydänkirurgin vai lapsen, jos olisi pakko valita? Sydänkirurgi voisi elinaikanaan pelastaa lukuisia ihmishenkiä. Lapsi taas on vasta aivan alussa.
Kun pandemian mittakaava on tämä, on Saxénin mukaan liian myöhäistä pohtia jokaista oikeudenmukaisuuden nyanssia. Hän sanoo, että sääntöjen pitää olla samat kaikille ja niiden pitäisi olla kaikkien tiedossa.
Kysymystä, kuka on toista arvokkaampi, ei voi jättää yksittäisen lääkärin ratkaistavaksi. Eikä varsinkaan siinä vaiheessa, kun päätös on tehtävä heti.
Haluan myös kiittää kaikkia 5,5 miljoonaa sosiologian erityisasiantuntijaa sekä tietenkin jokaista 5,5 miljoonaa suomalaista talousoppinutta, jotka tietävät eurolleen, mikä on koronaviruksen aiheuttama loppulasku Suomelle.
Kiitos. Ilman teitä tämä karanteeni olisi tuntunut tyhjältä".
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/jattaisitko-henkiin-sydankirurgin-vai-lapsen/5a7992f3-0cbf-4af9-ac2f-efab607731dd
Viime aikoina ilma on ollut kiittämisestä sakea. Ministerit ovat kiitelleet milloin ketäkin, kansa taas on iltapäivälehtien välityksellä kiittänyt arjen sankareita, kuten esimerkiksi sairaanhoitajia, lähihoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.
Arjen sankari tietenkin kysyy, näkyykö kiitos palkkapussissa, sen jälkeen kun pandemia on selätetty.
Varmaksi ei voi sanoa, mutta huonolta näyttää. Korona pudottaa monen kunnan kanveesiin. Rahkeita tuntuviin palkankorotuksiin ei ole.
Virsi on sama kuin ennenkin: kiitos teille, mutta ei kiitos teidän palkankorotusvaatimuksillenne.
Kuuntelin radiosta bioetiikan tutkija Heikki Saxénin näkemyksiä. Hän on aikaisemminkin herättänyt mielenkiintoisia kysymyksiä koskien terveydenhoidon etiikkaa. Saxén on muun muassa todennut jo ennen koronaviruksen leviämistä, että terveydenhuollossa priorisointi on jo nyt tosiasia, mutta siitä vältetään puhumasta avoimesti, koska aihe on tulenarka.
Kuka haluaisi olla etulinjassa huutamassa, ettei esimerkiksi omilla elintavoillaan elämänsä pilanneelle tehdä elinsiirtoa.
Sen sijaan harjoitetaan piilopriorisointia, josta julkisen terveydenhuollon jonot ovat yksi esimerkki.
Pandemian kiihtyessä monessa maassa on jouduttu pohtimaan ihan tosissaan, kenelle annetaan parasta mahdollista hoitoa, kun kaikille sitä ei voi antaa.
Kuka pääsee hengityskoneeseen, jos niitä ei riitä kaikille tarvitseville? Kenet jätetään ulkopuolelle?
Teoriassa kysymys voisi olla vaikka tällainen: Jättäisitkö henkiin sydänkirurgin vai lapsen, jos olisi pakko valita? Sydänkirurgi voisi elinaikanaan pelastaa lukuisia ihmishenkiä. Lapsi taas on vasta aivan alussa.
Kun pandemian mittakaava on tämä, on Saxénin mukaan liian myöhäistä pohtia jokaista oikeudenmukaisuuden nyanssia. Hän sanoo, että sääntöjen pitää olla samat kaikille ja niiden pitäisi olla kaikkien tiedossa.
Kysymystä, kuka on toista arvokkaampi, ei voi jättää yksittäisen lääkärin ratkaistavaksi. Eikä varsinkaan siinä vaiheessa, kun päätös on tehtävä heti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.