Skitsofrenia on psyykkinen sairaus, jonka ennustetta varhainen tunnistaminen ja varhain aloitettu hoito parantavat. Hoitosuunnitelma on aina yksilöllinen ja sitä tarkistetaan tarpeen mukaan.
Noin joka sadas ihminen sairastuu skitsofreniaan. Miehilla sairaus alkaa aikaisemmin kuin naisilla. Sairastuneet ovat normaaliväestöä useammin naimattomia ja heidän sosiaaliryhmänsä on keskimääräistä alhaisempi.Maame noin 50 000 skitsofreniapotilaasta valtaosa selviytyy psykiatrisessa avohoidossa. Moni tarvitsee kuitenkin aika ajoin lyhytkestoista sairaalahoitoa.
Perimä ja stressi
Skitsofrenian puhkemiseen tarvitaan perinnöllinen tai varhaiskehityksen aikana syntynyt alttius sairastua ja sisäinen tai ulkoinen stressi, joka panee sairastumisprosessin liikkeelle. Yleinen käsitys on, että skitsofreniaan liittyy keskushermoston varhainen kehityshäiriö.Sairaus saattaa puhjeta esimerkiksi normaalin aikuistumiseen tai parisuhteen syntyyn liittyvästä stressistä. Liiallinen alkoholin käyttö, huumeet tai keskushermostovamma voivat myös olla alkusyynä. Tärkein sairastumista ennakoiva tekijä on kuitenkin ensi sateen sukulaisella oleva skitsofrenia. Riski on tällöin kymmenkertainen normaaliväestöön verrattuna. On kuitenkin hyvä muistaa, että valtaosalla skitsofreniapotilaista ei ole skitsofreniaa tai muuta psykoosia sairastavaa perheenjäsentä.Äidin raskaudenaikaisilla infektioilla ja synnytyshäiriöillä saattaa myös olla merkitystä.
Tunnista ennakko-oireet
Kolme neljästä myöhemmin skitsofreniaan sairastuvasta kärsii jo ennen psykoosin puhkeamista ennakko-oireista, jotka voivat kestää muutamasta päivästä useisiin vuosiin. Tällaisia oireita ovat esimerkiksi masentuneisuus, apaattisuus, syyllisyys, kyvyttömuus tuntea nautintoa, koulunkäynnin ja työnteon vaikeutuminen, itsetuhoiset ajatukset, eristäytyminen, luonteen muutos, oudot ajatukset ja outo käytös sekä alkoholi- ja huumeongelma.Ennakko-oireet voivat ilmetä myös liikkeiden ja puheen muuttumisena, ruumiillisina vaivoina, laihtumisena ja unihäiriöinä.Ennakko-oireiden tunnistaminen on tärkeää, sillä alustavien tutkimustulosten mukaan psykoosini puhkeaminen voidaan usein estää kevyellä lääkityksellä ja psykososiaalisella hoidolla. Erityisen tärkeää olisi siksi saada tutkimuksiin ja hoitoon ne ennakko-oireista kärsivät nuoret, joiden lähisuvussa on psykooseja tai skitsofreniaa sairastavia.
Potilas ja perhe haastatellaan
Taudinmääritys perustuu esitietoihin ja tutkimukseen, jossa kartoitetaan potilaan psyykkinen ja fyysinen terveys. Diagnoosin tekee potilaan iän mukaan joko psykiatri tai nuorisopsykiatriPsykiatrinen tutkimus pohjautuu potilaan ja hänen perheensä haastatteluun. Potilaan tilan arvioinnin tärkeitä mittareitä ovat muun muassa hänen oireensa, toimintakykynsä ja elämänlaatunsa.Skitsofreniapotilailla on usein myös sydän- ja verisuonitauteja sekä aineenvaihduntasairauksia. Lähes joka toisella heistä on päihdeongelma.Skitsofreniaa ei voi todeta laboratorio- tai aivojen kuvantamistutkimuksin, mutta niitä saatetaan tarvita potilaan muiden sairauksien selvittelyssä. Hoito- ja kuntoutussuunnitelman edellyttämä diagnostinen selvittely sisältää myös sosiaalityöntekijän ja toimintaterapeutin arviot ja neurospykologisen tutkimuksen.Moni skitsofreniapotilas kärsii masennuksesta, ensipsykoosiin sairastuneet useammin kuin pitkään sairastaneet. Koska depressioon liittyy usein itsemurhavaara, potilaan mieliala on tärkeä selvittää.Skitsofreniaa muistuttavan oireiston takana voi piillä myös muita sairauksia, jotka on tärkeä sulkea pois ennen lopullisen diagnoosin tekoa.
Yksilöllinen hoitosuunnitelma
Skitsofrenian sairaudenkuva on monimuotoinen, sairaudenkulku yksilöllinen ja potilaiden elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi hoitokin vaihtelee potilaan tarpeiden mukaan ja tilanteesta toiseen.Keskeisenä tavoitteena on yhdistää erilaisia hoitoja siten, että ne auttavat potilasta juuri siinä elämäntilanteessa jossa hän on. Potilaan ikä, perhe- ja ihmissuhteet, opiskelu- ja työtilannekin vaikuttavat siihen, millainen hoitosuunnitelma on tarpeen.Hoidon perustana on kirjallinen, potilaan yksilölliset tarpeet huomioon ottava suunnitelma, joka perustuu psykiatrin ja useista asiantuntijoista koostuvan työryhmän tekemään tutkimukseen. Suunnitelmaa laadittaessa kuunnellaan potilasta ja hänen perhettään.Hoitosuunnitelma on tarpeen tarkistaa säännöllisin välein, vähintään kerran vuodessa. Yksilöllisesti suunniteltu hoito ja kuntoutus vähentävät sairausjaksoja.
Omaiset mukaan hoitoon
Omaisilla on tärkeä osuus potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa. Ensimmäiset keskustelut käydään jo siinä vaiheessa, kun selvitetään diagnoosia. Luottamuksellinen yhteistyö potilaan ja hänen perheensä kanssa parantaa potilaan suhtautumista hoitoon.Potilaan läheisillä on tärkeä osuus lääkehoidon onnistumisessa ja kuntoutuksessa. Heidän tulee siksi saada tietoa kuntoutuksen ja hoidon tavoitteista, potilaan ennusteesta, lääkityksestä ja sen mahdollisista haitoista sekä siitä, millaiset oireet ennakoivat sairauden pahenemista.Omaisetkin tarvitsevat tukea silloin, kun skitsofrenia todetaan, ja myöhemmin sairauden akuuttivaiheiden aikana.
Näin hoidetaan
Psykoosioireiden lievittämiseksi potilas saa usein lääkitystä jo hoidon alussa. Itsetuhoinen ja väkivaltainen potilas voi tarvita myös sairaalahoitoa.Kun akuuttivaiheen oireet lievittyvät, tasaantuminen saattaa kestää useita kuukausia. Potilas on kuitenkin altis saamaan uuden psykoosin, joten psykososiaalisten stressitekijöiden välttäminen olisi tärkeää. Potilas tarvitseekin tässä vaiheessa tukea, jotta hän pystyisi sopeutumaan sairautensa uuteen vaiheeseen.Vakaassa vaiheessa pyritään lääkehoidon ja psykososiaalisten hoitojen avulla varmistamaan oireiden pysyminen poissa sekä kohentamaan potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua.Skitsofrenian lääkehoidossa pyritään pienimpään mahdolliseen tepsivään päiväannokseen. Lääkitystä tulisi ensimmäisen psykoosin yhteydessä jatkaa ainakin kaksi vuotta sen jälkeen, kun potilas on päässyt oireistaan. Jos potilas ei tunnista sairauttaan riittävän hyvin, ratkaisuna voi olla pitkävaikutteinen pistoslääkitys.Antipsykoottisen lääkkeen lisäksi potilas voi tarvita lääkettä myös ahdistuksen, unettomuuden ja masennuksen hoitoon.Perheen kriittinen ja ylihuolehtiva ilmapiiri lisää potilaan vaaraa sairastua uudelleen. Siksi perheterapiasta voi olla hyötyä. Potilas itse tarvitsee ehkä arkielämän taitojen opettelua, harjoittelua sosiaalisten taitojen opettelussa tai ammatillista kuntoutusta.
Uusiutumisen peikko
Skitsofrenian hoidon suurimpia ongelmia on psykoosivaiheen uusiutuminen ja siitä johtuva sairaalahoito. Ehkäisyssä tärkeää on jatkuva hoitosuhde ja lääkityshaittojen minimoiminen sekä se, että potilas itse uskoo selviytymiseensä.Lääkityksen vähentäminen tai lopettaminen lisää psykoosin uusiutumisen vaaraa. Terveydentilan muutokset sekä uudet sosiaaliset suhteet ja elämäntilanteet voivat myös lisätä riskiä. Lähipiirin osuus korostuu tällöin, sillä psykoosia ennakoivat oireet pitäisi havaita. Omaisten on myös tärkeää tietää, miten kriisitilanteissa menetellään ja mistä saa nopeasti apua.
Noin joka sadas ihminen sairastuu skitsofreniaan. Miehilla sairaus alkaa aikaisemmin kuin naisilla. Sairastuneet ovat normaaliväestöä useammin naimattomia ja heidän sosiaaliryhmänsä on keskimääräistä alhaisempi.Maame noin 50 000 skitsofreniapotilaasta valtaosa selviytyy psykiatrisessa avohoidossa. Moni tarvitsee kuitenkin aika ajoin lyhytkestoista sairaalahoitoa.
Perimä ja stressi
Skitsofrenian puhkemiseen tarvitaan perinnöllinen tai varhaiskehityksen aikana syntynyt alttius sairastua ja sisäinen tai ulkoinen stressi, joka panee sairastumisprosessin liikkeelle. Yleinen käsitys on, että skitsofreniaan liittyy keskushermoston varhainen kehityshäiriö.Sairaus saattaa puhjeta esimerkiksi normaalin aikuistumiseen tai parisuhteen syntyyn liittyvästä stressistä. Liiallinen alkoholin käyttö, huumeet tai keskushermostovamma voivat myös olla alkusyynä. Tärkein sairastumista ennakoiva tekijä on kuitenkin ensi sateen sukulaisella oleva skitsofrenia. Riski on tällöin kymmenkertainen normaaliväestöön verrattuna. On kuitenkin hyvä muistaa, että valtaosalla skitsofreniapotilaista ei ole skitsofreniaa tai muuta psykoosia sairastavaa perheenjäsentä.Äidin raskaudenaikaisilla infektioilla ja synnytyshäiriöillä saattaa myös olla merkitystä.
Tunnista ennakko-oireet
Kolme neljästä myöhemmin skitsofreniaan sairastuvasta kärsii jo ennen psykoosin puhkeamista ennakko-oireista, jotka voivat kestää muutamasta päivästä useisiin vuosiin. Tällaisia oireita ovat esimerkiksi masentuneisuus, apaattisuus, syyllisyys, kyvyttömuus tuntea nautintoa, koulunkäynnin ja työnteon vaikeutuminen, itsetuhoiset ajatukset, eristäytyminen, luonteen muutos, oudot ajatukset ja outo käytös sekä alkoholi- ja huumeongelma.Ennakko-oireet voivat ilmetä myös liikkeiden ja puheen muuttumisena, ruumiillisina vaivoina, laihtumisena ja unihäiriöinä.Ennakko-oireiden tunnistaminen on tärkeää, sillä alustavien tutkimustulosten mukaan psykoosini puhkeaminen voidaan usein estää kevyellä lääkityksellä ja psykososiaalisella hoidolla. Erityisen tärkeää olisi siksi saada tutkimuksiin ja hoitoon ne ennakko-oireista kärsivät nuoret, joiden lähisuvussa on psykooseja tai skitsofreniaa sairastavia.
Potilas ja perhe haastatellaan
Taudinmääritys perustuu esitietoihin ja tutkimukseen, jossa kartoitetaan potilaan psyykkinen ja fyysinen terveys. Diagnoosin tekee potilaan iän mukaan joko psykiatri tai nuorisopsykiatriPsykiatrinen tutkimus pohjautuu potilaan ja hänen perheensä haastatteluun. Potilaan tilan arvioinnin tärkeitä mittareitä ovat muun muassa hänen oireensa, toimintakykynsä ja elämänlaatunsa.Skitsofreniapotilailla on usein myös sydän- ja verisuonitauteja sekä aineenvaihduntasairauksia. Lähes joka toisella heistä on päihdeongelma.Skitsofreniaa ei voi todeta laboratorio- tai aivojen kuvantamistutkimuksin, mutta niitä saatetaan tarvita potilaan muiden sairauksien selvittelyssä. Hoito- ja kuntoutussuunnitelman edellyttämä diagnostinen selvittely sisältää myös sosiaalityöntekijän ja toimintaterapeutin arviot ja neurospykologisen tutkimuksen.Moni skitsofreniapotilas kärsii masennuksesta, ensipsykoosiin sairastuneet useammin kuin pitkään sairastaneet. Koska depressioon liittyy usein itsemurhavaara, potilaan mieliala on tärkeä selvittää.Skitsofreniaa muistuttavan oireiston takana voi piillä myös muita sairauksia, jotka on tärkeä sulkea pois ennen lopullisen diagnoosin tekoa.
Yksilöllinen hoitosuunnitelma
Skitsofrenian sairaudenkuva on monimuotoinen, sairaudenkulku yksilöllinen ja potilaiden elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi hoitokin vaihtelee potilaan tarpeiden mukaan ja tilanteesta toiseen.Keskeisenä tavoitteena on yhdistää erilaisia hoitoja siten, että ne auttavat potilasta juuri siinä elämäntilanteessa jossa hän on. Potilaan ikä, perhe- ja ihmissuhteet, opiskelu- ja työtilannekin vaikuttavat siihen, millainen hoitosuunnitelma on tarpeen.Hoidon perustana on kirjallinen, potilaan yksilölliset tarpeet huomioon ottava suunnitelma, joka perustuu psykiatrin ja useista asiantuntijoista koostuvan työryhmän tekemään tutkimukseen. Suunnitelmaa laadittaessa kuunnellaan potilasta ja hänen perhettään.Hoitosuunnitelma on tarpeen tarkistaa säännöllisin välein, vähintään kerran vuodessa. Yksilöllisesti suunniteltu hoito ja kuntoutus vähentävät sairausjaksoja.
Omaiset mukaan hoitoon
Omaisilla on tärkeä osuus potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa. Ensimmäiset keskustelut käydään jo siinä vaiheessa, kun selvitetään diagnoosia. Luottamuksellinen yhteistyö potilaan ja hänen perheensä kanssa parantaa potilaan suhtautumista hoitoon.Potilaan läheisillä on tärkeä osuus lääkehoidon onnistumisessa ja kuntoutuksessa. Heidän tulee siksi saada tietoa kuntoutuksen ja hoidon tavoitteista, potilaan ennusteesta, lääkityksestä ja sen mahdollisista haitoista sekä siitä, millaiset oireet ennakoivat sairauden pahenemista.Omaisetkin tarvitsevat tukea silloin, kun skitsofrenia todetaan, ja myöhemmin sairauden akuuttivaiheiden aikana.
Näin hoidetaan
Psykoosioireiden lievittämiseksi potilas saa usein lääkitystä jo hoidon alussa. Itsetuhoinen ja väkivaltainen potilas voi tarvita myös sairaalahoitoa.Kun akuuttivaiheen oireet lievittyvät, tasaantuminen saattaa kestää useita kuukausia. Potilas on kuitenkin altis saamaan uuden psykoosin, joten psykososiaalisten stressitekijöiden välttäminen olisi tärkeää. Potilas tarvitseekin tässä vaiheessa tukea, jotta hän pystyisi sopeutumaan sairautensa uuteen vaiheeseen.Vakaassa vaiheessa pyritään lääkehoidon ja psykososiaalisten hoitojen avulla varmistamaan oireiden pysyminen poissa sekä kohentamaan potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua.Skitsofrenian lääkehoidossa pyritään pienimpään mahdolliseen tepsivään päiväannokseen. Lääkitystä tulisi ensimmäisen psykoosin yhteydessä jatkaa ainakin kaksi vuotta sen jälkeen, kun potilas on päässyt oireistaan. Jos potilas ei tunnista sairauttaan riittävän hyvin, ratkaisuna voi olla pitkävaikutteinen pistoslääkitys.Antipsykoottisen lääkkeen lisäksi potilas voi tarvita lääkettä myös ahdistuksen, unettomuuden ja masennuksen hoitoon.Perheen kriittinen ja ylihuolehtiva ilmapiiri lisää potilaan vaaraa sairastua uudelleen. Siksi perheterapiasta voi olla hyötyä. Potilas itse tarvitsee ehkä arkielämän taitojen opettelua, harjoittelua sosiaalisten taitojen opettelussa tai ammatillista kuntoutusta.
Uusiutumisen peikko
Skitsofrenian hoidon suurimpia ongelmia on psykoosivaiheen uusiutuminen ja siitä johtuva sairaalahoito. Ehkäisyssä tärkeää on jatkuva hoitosuhde ja lääkityshaittojen minimoiminen sekä se, että potilas itse uskoo selviytymiseensä.Lääkityksen vähentäminen tai lopettaminen lisää psykoosin uusiutumisen vaaraa. Terveydentilan muutokset sekä uudet sosiaaliset suhteet ja elämäntilanteet voivat myös lisätä riskiä. Lähipiirin osuus korostuu tällöin, sillä psykoosia ennakoivat oireet pitäisi havaita. Omaisten on myös tärkeää tietää, miten kriisitilanteissa menetellään ja mistä saa nopeasti apua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miten ihmeessä vaivauduit kirjoittamaan tuollaisen ylipitkän/kuivahkon jutun jostain sairaudesta...???? Eiköhän jokainen aiheesta kiinnostunut löydä ko. asiasta tietoa ihan mistä vaan muualtakin,netistä tai lääkäri kirjasta jen...Mut kiitti hei tiedosta ja valistuksesta!En olis tullut toimeen ilman tätä tietoa!HEI KIITTI!!!
kiva että pystyin auttamaan
Tää sama juttu on kopsattu tänne ennenkin.
niin tuli vaan mieleen että miksi kirjoitit tuosta asiasta? sairastatko sitä kenties itse tai sairastaako läheisesi? olisi ihan mielenkiintoista tietää...mielenkiintoisempaa kuin lukea jotain kopioitua tekstiä suoraan mtt:n oppaasta.minulle henkilö kohtaisesti tämä asia ei ole kovin vieras-itse en sairasta mutta läheinen ihminen kyllä...täytyy sanoa että on kyllä aika erikoislaatuinen sairaus...jos se edes on "sairaus".........joskus vaan "asiat menee vähän överiksi..."
minua masentaa kun joku kärsii tuosta sairauksestta
saan kyllä terapiaa mutta....
Pääasia että kirjoitat ettei masenna niin paljoa että lisäterapiaa tarvitsisit.
Käytkö nykyisin kerran viikossa? Mikä lääkitys sinulla on, minulla on 7 eri lääkettä ja pitää olla tarkkana mut kuitenkin aina unohdan mistä purkista otin jo joten joskus tulee liikaa ja joskus jää joku väliin kerran oli kaksi pakettia samoja hyllyllä kuukauden vetelin tuplana ennekun huomasin, ihmettelin vaan kun ei muualle ehdi kuin pakalle ja kusella jA takas sänkyyn kun tuli otettua vähän univelkaa pois.
En puutu sen kummemmin tekstiisi, kerron vaan miten meillä kävi.
Kaksi sisartani sairastui skitsofreniaan kun vanhoillislestadiolaiset vanhempamme pakottivat seuroihinsa. Minä itsepäisenä en mennyt ja siksipä olen ollut bannassa suvun taholta yli 30 vuotta.
Toinen heistä sairastui 18-vuotiaana ja toinen 22-vuotiaana, muistan hyvin kun olin paljon nuorempi. Tajusin ettei kaikki ole kohdallaan, mutta vanhempani eivät välittäneet heidän oireistaan vähääkään. Esim. muistan kesän kun toinen heistä valvoi 24 tuntia/vrk eikä puhunut mitään.
Olin nuori ja voimaton eikä minulla ollut yhteyttä vanhempiini. He eivät silloin kait tajunneet, että jotain on vialla. Toisen kohdalla tunnusmerkit olivat samat, mutta varmaan vanhempamme pelkäsivät naapureittein tuomiota.
Lähdin pois heti kun olin siellä kouluni käynyt, kukaan ei pidä yhteyttä.
Arvet jäivät eivätkä parane.
Sinulta hyvä kirjoitus, ei haittaa vaikka olisit osan kopsannut eri palstoilta.
mun tarina lähes samanlainen..sillä erolla että minun ja sisareni vanhemmat olivat helluntai seurakuntalaisia..kumma juttu mutta kuulemma helluntaiseurakuntalaisten lapset sairastuvat tavallista useammin skitsofreniaan..paskamainen juttu...
Kuten olen jo useampaankin otteeseen kerennyt mainita, aateliset eivät sairastu masennukseen tai muihin mielen sairauksiin! Aateliset vain elävät boheemia elämää. Sitä tavallinen rahvas saattaisi kylläkin tyhmyyttään luulla mielen sairaudeksi.
Kuinkas Potilas on muuten voinut? Tervetuloa tanssiaisiin tänä iltana!