VILLEIMMÄT huhut kertovat, että pandemian jälkeen koittaa toinen aika ja valkenee uusi maailma. Globalisaatio kääntyy, valtiot eristäytyvät, Kiinan valta kasvaa, Euroopan unioni hajoaa ja populismi tukahtuu.
Todennäköisesti pandemian toisella rannalla eletään kuitenkin melko lailla samoissa oloissa kuin ennen pandemiaa. Ehkä työn tekemisen tavat ja kulutustottumukset hieman muuttuvat, mutta entiset asetelmat sekä vanhat ongelmat paljastuvat pölyn laskeuduttua. Siitä jatketaan, mihin jäätiin.
Esimerkiksi käy ilmastonmuutos. Päästöt kutistuivat pandemian aikana, mutta kun liikenne ja teollisuus virkoavat, ilmastonmuutos ottaa paikkansa huolten listan kärjessä.
YKSI pandemian opetuksista on ollut, että teollisuuden ja palveluiden toimitusketjut eivät ole niin iskunkestäviä kuin aiemmin kuviteltiin. Kun tuotteeseen tarvitaan osia eri puolilta maailmaa, tuotanto keskeytyy, kun yksikin säie verkostosta katkeaa. Joitakin tuotteita taas ei ole saatavissa nopeasti kuin maailman ääristä – mikä havaittiin, kun Suomeen haalittiin hengityssuojaimia huonolla menestyksellä.
Mutta silloin liioitellaan, jos väitetään, että nämä ongelmat kertovat globalisaation ja markkinatalouden epäonnistuneen ja kääntyvän nyt kohti auringonlaskua. Verkostot takaavat pandemian mentyä sen, mitä kuluttajat ja teollisuus haluavat: hinta-laatusuhteeltaan hyviä tuotteita, joiden osien valmistusta voidaan kilpailuttaa ja hajauttaa. Markkinatalouden hintasignaalit eivät sammu pandemian aikana lopullisesti.
Osalla tuotteista valmistusketjut lyhentyvät, mutta tämä kehitys oli käynnissä jo ennen pandemiaakin. Autoteollisuus on palaillut lähtöseuduilleen, koska kehitys kohti itseohjautuvia sähköautoja vaatii enemmän tutkimusta ja tuotekehitystä kuin halpaa työvoimaa. Tutkimuksen osaamista on tarjolla autotehtaiden kotiseudulla enemmän kuin Kiinassa. Halpa työvoima on yhä helpommin korvattavissa automaatiolla muillakin teollisuudenaloilla.
Todennäköisesti pandemian toisella rannalla eletään kuitenkin melko lailla samoissa oloissa kuin ennen pandemiaa. Ehkä työn tekemisen tavat ja kulutustottumukset hieman muuttuvat, mutta entiset asetelmat sekä vanhat ongelmat paljastuvat pölyn laskeuduttua. Siitä jatketaan, mihin jäätiin.
Esimerkiksi käy ilmastonmuutos. Päästöt kutistuivat pandemian aikana, mutta kun liikenne ja teollisuus virkoavat, ilmastonmuutos ottaa paikkansa huolten listan kärjessä.
YKSI pandemian opetuksista on ollut, että teollisuuden ja palveluiden toimitusketjut eivät ole niin iskunkestäviä kuin aiemmin kuviteltiin. Kun tuotteeseen tarvitaan osia eri puolilta maailmaa, tuotanto keskeytyy, kun yksikin säie verkostosta katkeaa. Joitakin tuotteita taas ei ole saatavissa nopeasti kuin maailman ääristä – mikä havaittiin, kun Suomeen haalittiin hengityssuojaimia huonolla menestyksellä.
Mutta silloin liioitellaan, jos väitetään, että nämä ongelmat kertovat globalisaation ja markkinatalouden epäonnistuneen ja kääntyvän nyt kohti auringonlaskua. Verkostot takaavat pandemian mentyä sen, mitä kuluttajat ja teollisuus haluavat: hinta-laatusuhteeltaan hyviä tuotteita, joiden osien valmistusta voidaan kilpailuttaa ja hajauttaa. Markkinatalouden hintasignaalit eivät sammu pandemian aikana lopullisesti.
Osalla tuotteista valmistusketjut lyhentyvät, mutta tämä kehitys oli käynnissä jo ennen pandemiaakin. Autoteollisuus on palaillut lähtöseuduilleen, koska kehitys kohti itseohjautuvia sähköautoja vaatii enemmän tutkimusta ja tuotekehitystä kuin halpaa työvoimaa. Tutkimuksen osaamista on tarjolla autotehtaiden kotiseudulla enemmän kuin Kiinassa. Halpa työvoima on yhä helpommin korvattavissa automaatiolla muillakin teollisuudenaloilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
GLOBALISAATION meriitit ovat merkittävät. Kaupan vapautuminen on nostanut satoja miljoonia äärimmäisestä köyhyydestä ja lännessä erityisesti keskiluokan elintasoa. Tämän prosessin pysähtyminen ja protektionismin nousu kääntäisi kehitystä kohti kurjuutta – mitä tullaan vastustamaan viimeistään silloin, kun nähdään, mitä muutos käytännössä tarkoittaisi. Globalisaatio ja tuotantoverkostojen haaroittuminen ovat luoneet maailmantalouteen kymmeniä vuosia vakautta – kykyä ylittää kansallisia kriisejä ilman vakavia seurauksia maailmantalouteen. Tämänkin kriisin yli pääsee helpommin yhteistyön kannattelemana kuin protektionistisin ratkaisuin.
Euroopan unioni ei ole pystynyt epidemian aikana kitkattomaan toimintaan, ja kansalliset intressit ovat pyrkineet pintaan. Italiassa EU-vastaisuuskin kasvaa. Mutta sekin tiedetään, että yhteistyön edut esimerkiksi sisämarkkinoiden vuoksi ovat pitkällä aikavälillä suuret.
Brexit opetti, mitä yhteistyön katkaiseminen merkitsee. Tämä opetus muistetaan pandemian jälkeenkin.
Vaikka rahasta onkin väännetty, EU-maat ovat osoittaneet myös keskinäistä solidaarisuutta. Terveydenhuollon tarvikkeista on kinattu, mutta niitä on myös jaettu. Potilaita on kuljetettu toisiin unionimaihin hoidettaviksi.
Eikä Kiinan valta kasva sairauden vuoksi. Maan investoinnit Eurooppaan ovat vähentyneet jo vuosia, eikä Kiinan rahatilanne ole nyt loistava. Pandemia tarjosi Kiinalle paikan kasvattaa vaikutusvaltaansa rahan sijasta pehmein keinoin – avustamalla pyyteettä ja oman vastuunsa tunnustaen –, mutta ei autoritaarinen maa luonteelleen mitään mahda. Salailu epidemian aikana ja yritykset vyöryttää syyllisyyttä muille johtanevat siihen, ettei Kiinan intressien torjunta hellitä lännessä.
POPULISTISET puolueet ovat menettäneet kannatustaan tänä keväänä. Ne nousivat ottamalla ensi-iskujen herruuden: populistit linkosivat ideoita, joita muut kauhistelivat tai tukivat. Epidemia-aikana nämä puolueet ovat jääneet katsomoon. Jos pandemia johtaa työttömyyden kasvuun ja terveyskriisin tunne hälvenee, katsomo ryntää pelikentälle.
Mutta jotain sentään muuttunee. Pandemia opetti, että terveydenhuollon yhteys talouden etuihin on paljon suorempi kuin aiemmin katsottiin. Panostukset terveydenhoitoon ovat panostuksia talouskasvuun. Tämä ehkä muistetaan pandemian toisella rannalla. Ehkä jopa Yhdysvalloissa.