Nyt ainakin kaksi vuotta vaivannut asentohuimaus ei ole enää hyvänlaatuinen. Kun yksin tupsii pihallaan, sattuu jo vaarallisia tilanteita.
Eilen tartuin nurmikolla olevaan äskettäin puusta leikattuun omenapuun oksaan. Siitä lähti taaksepäin kaatuminen selkosen selälleen ilman vaikeusastetta.
Jos selän takana olisi ollut kivi, kanto, kurkkupurkki tmv, niin selkärankan se olis katkassu. Lopunikänen halvautuminen tai henkenlähtö siehen paikkaan.
Tilasin ajan arvauskeskukseen. Tuttu lääkäri vuosien takanta peilasi korvakäytävän. "E i siellä kuule mitään ol, puhtaat ovat". Näin rokkoherra. Eli onko kivisakka mitenkään teille tuttu ilmiö?
Eilen tartuin nurmikolla olevaan äskettäin puusta leikattuun omenapuun oksaan. Siitä lähti taaksepäin kaatuminen selkosen selälleen ilman vaikeusastetta.
Jos selän takana olisi ollut kivi, kanto, kurkkupurkki tmv, niin selkärankan se olis katkassu. Lopunikänen halvautuminen tai henkenlähtö siehen paikkaan.
Tilasin ajan arvauskeskukseen. Tuttu lääkäri vuosien takanta peilasi korvakäytävän. "E i siellä kuule mitään ol, puhtaat ovat". Näin rokkoherra. Eli onko kivisakka mitenkään teille tuttu ilmiö?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo esittämäsi arvio "kivisakasta" sisäkorvassa, aiheuttaa yleensä kiertohuimausta, maailma pyörii vauhdilla kuin karusellissa ja voi aiheuttaa pahoinvointiakin. Kyseiseen huimaukseen voi yrittää asentohoitoa ja ohjeita siihen löytyy netistä, vaikkapa terveyskirjastosta.
Kertomasi huimaus lienee heitehuimausta ja se voi johtua niskasta tai verenpaineen nopeasta vaihtelusta. Kumartuessa verenpaine nousee päässä ja kun siitä nousee ylös, verenpaine laskee aivoissa äkillisesti, jolloin syntyy huimaus. Ainakin verenpaine kannattaa tarkistaa, itselläni liian korkea verenpaine aiheutti sen että kumartuessa paine nousi ja aiheutti tasapainon menetyksen (meinasi mennä samaa vauhtia nokilleen).