Ovatko olemattomat asiat olemassa?

Siinäpä todellinen, havaittavissa oleva kommentti. Ajatuksesi elää.

Olohuoneen matollani on juolupukkeja 0 kpl. Mielessäni juolupukkeja on lukuisia. Joulupukkeja on olemassa.

Milessäni ihmiset ovat pahoja hyviä kapitalisteja fasisteja komukoita, joten he myös ovat sitä. Todellisuuden ristiriita satuilen tällä palstalla.

Se on juuri näin. Olemassa oleminen on fundamentaalia kaikelle ja siis kaiken ensimmäinen periaate. Kaikki muu on oikeastaan yhdentekevää, koska 'oleva' on vain väline 'olemassa olevalle minuudelle' eli täälläolemiselle. (ks. Heidegger)

Hyödyn, eli utiliteetin käsite on paljon laajempi kuin mitä suppea taloustiede antaa ymmärtää. Pohjimmiltaan utiliteetti merkitsee mielihyvää ja on sitä kautta yhteydessä hyvinvoinnin käsitteeseen. Ihmisten intressit toimivat motivoivina tekijöinä tavoiteltaessa hyvinvointia hyödyllisen toiminnan avulla.

Hyödyllistä toimintaa voidaan mitata hyvinvoinnin mittareilla. Hyvinvointi on kvantitatiivinen ominaisuus siinä mielessä, että voidaan sanoa jonkin asian tekevän meistä hyväosaisemman, parempiosaisemman tai huono-osaisemman johonkin toiseen persoonaan nähden. Kyse on siis aivan tavanomaisesta ja säännönmukaisesta objekteihin kohdistuvasta mittaamisesta siihen kuuluvine numerointeineen.

En tiedä olemassaolosta. Kun olemassaoloon lasketaan kaikki asiat, jotka vaikuttavat olemiseen, niin olemassaolo laajentuu. Todellinen olisi asia joka vaikuttaa.

Olematon ja tuntematon ovat kaksi eri asiaa, sillä tuntemattomuutta ei voida käyttää olemattomuuden perusteena. Eräs tapa lähestyä eksistentiaalisia kysymyksiä on käyttää aktuaalisuuden ja potentiaalisuuden käsitteitä. Esimerkiksi, vaikka tulevaisuus ei ole vielä tullut, se voi olla jo potentiaalisesti läsnä. Kaikkiin suunnitelmiin liittyy aktuaalisuutta ja potentiaalisuutta. Liioin kaikki potentiaalisuus ei koskaan aktualisoidu, eivätkä kaikki suunnitelmat aina toteudu.

Anonyymi kirjoitti:

Olematon ja tuntematon ovat kaksi eri asiaa, sillä tuntemattomuutta ei voida käyttää olemattomuuden perusteena. Eräs tapa lähestyä eksistentiaalisia kysymyksiä on käyttää aktuaalisuuden ja potentiaalisuuden käsitteitä. Esimerkiksi, vaikka tulevaisuus ei ole vielä tullut, se voi olla jo potentiaalisesti läsnä. Kaikkiin suunnitelmiin liittyy aktuaalisuutta ja potentiaalisuutta. Liioin kaikki potentiaalisuus ei koskaan aktualisoidu, eivätkä kaikki suunnitelmat aina toteudu.

Lue lisää

Olet oikeassa. Yritin heikolla menestyksellä lyhyesti tuoda mukaan myös tuntemattoman käsitettä, joka on mielestäni "sukua" olemattomalle, kuitenkin. Enkä olevan ja olemattoman välimaastossa. On tärkeää tuntea se mistä tiedetään, mutta tieteen näkökulmasta usein on jopa tärkeämpää huomata tuntematon. Filosofian näkökulmasta se usein tarkoittaa oikeanlaisten kysymysten kysymistä, joskus huomaamiseen useammin ehkä asiaan perehtymiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa. Yritin heikolla menestyksellä lyhyesti tuoda mukaan myös tuntemattoman käsitettä, joka on mielestäni "sukua" olemattomalle, kuitenkin. Enkä olevan ja olemattoman välimaastossa. On tärkeää tuntea se mistä tiedetään, mutta tieteen näkökulmasta usein on jopa tärkeämpää huomata tuntematon. Filosofian näkökulmasta se usein tarkoittaa oikeanlaisten kysymysten kysymistä, joskus huomaamiseen useammin ehkä asiaan perehtymiseen.

Lue lisää

Joka taas johtaa tietämättömyyden lähteille. Luin, että tietämättömyydestä on viisi tasoa, joista viides on tietämättömyyden tyyssija, eli ei tunnista tietämättömyyttä.
1. Tietämättömyyden puuttuminen. Tällöin ymmärretään, että asiasta ehkä tiedetään jotain.
2. Tiedon puuttuminen. Emme tiedä asiasta, mutta siihen on hyvin muotoiltuja kysymyksiä.
3. Tietoisuuden puuttuminen. Emme tiedä, että emme tiedä asiasta.
4. Tiedon käsittelyn puuttuminen. Emme tiedä tapoja, joilla voisimme tiedostaa olevammamme tietämättömiä siitä, ettemme tiedosta asioita.
5. Monitietämättömyys. Emme tiedosta, että on olemassa tietämättömyyttä ja että sitä on useaa eritasoista.
*** Phillip Armour -. Leveys of Ignorance

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa. Yritin heikolla menestyksellä lyhyesti tuoda mukaan myös tuntemattoman käsitettä, joka on mielestäni "sukua" olemattomalle, kuitenkin. Enkä olevan ja olemattoman välimaastossa. On tärkeää tuntea se mistä tiedetään, mutta tieteen näkökulmasta usein on jopa tärkeämpää huomata tuntematon. Filosofian näkökulmasta se usein tarkoittaa oikeanlaisten kysymysten kysymistä, joskus huomaamiseen useammin ehkä asiaan perehtymiseen.

Lue lisää

En sanoisi menestystäsi heikoksi. Ajattelun, pohdinnan ja viestinnän tehtävänä onkin tehdä tuntematon tunnetuksi. Tämä edellyttää kuitenkin joltisenkin varmaa olemassa olevaa taustakenttää, josta tuntematon voidaan paikallistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Joka taas johtaa tietämättömyyden lähteille. Luin, että tietämättömyydestä on viisi tasoa, joista viides on tietämättömyyden tyyssija, eli ei tunnista tietämättömyyttä.
1. Tietämättömyyden puuttuminen. Tällöin ymmärretään, että asiasta ehkä tiedetään jotain.
2. Tiedon puuttuminen. Emme tiedä asiasta, mutta siihen on hyvin muotoiltuja kysymyksiä.
3. Tietoisuuden puuttuminen. Emme tiedä, että emme tiedä asiasta.
4. Tiedon käsittelyn puuttuminen. Emme tiedä tapoja, joilla voisimme tiedostaa olevammamme tietämättömiä siitä, ettemme tiedosta asioita.
5. Monitietämättömyys. Emme tiedosta, että on olemassa tietämättömyyttä ja että sitä on useaa eritasoista.
*** Phillip Armour -. Leveys of Ignorance

Lue lisää

Tämä on vapaa keskustelufoorumi. Toiset ovat hyvin perehtyneet asioihin ja määritelmien sisältöihin. Toisilla tietämys rajoittuu muutamaan vapaasti kirjoitettuun tietokirjaan. Palstaan suhtaudutaan kuin taiteeseen ajanviettona ja ajatuksien herättäjänä.

Tieteessä on omia sanoja ilmiöille, jotta määritelmä sisältö olisi yhtenäinen. Puhekielessä samoja asioita ilmaistaan eritavoin. Milloin tunnistamme ilmiön ja annamme asialle oman sanan?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on vapaa keskustelufoorumi. Toiset ovat hyvin perehtyneet asioihin ja määritelmien sisältöihin. Toisilla tietämys rajoittuu muutamaan vapaasti kirjoitettuun tietokirjaan. Palstaan suhtaudutaan kuin taiteeseen ajanviettona ja ajatuksien herättäjänä.

Tieteessä on omia sanoja ilmiöille, jotta määritelmä sisältö olisi yhtenäinen. Puhekielessä samoja asioita ilmaistaan eritavoin. Milloin tunnistamme ilmiön ja annamme asialle oman sanan?

Lue lisää

Ymmärtäminen siis. Auttaa paljon, jos on keskinäinen aito halu ymmärtää. Yhteinen sanasto toki auttaa. Ilman halua kohinaa.

Descartesin Cogito antaa tuohon jonkinlaisen perustellun vastauksen. Siinä on kuitenkin puutteita. Ehkä suurin puute on siinä, että olemassa olo ei ole (aito) ominaisuus. Liioin olemassa olo ei ole aito predikaatti.

Koska me havaitsemme maailmassa pelkkiä ominaisuuksia ja olemisen tapoja, emme tavoita itse olemassa oloa. Pohdintaa herättää myös se, että kun jonkun sanotaan olevan olemassa, niin miten se poikkeaa siitä, että tuo joku on jossakin tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, sekä jollain tietyllä tavalla peräti jotain tekemässä? Vaikuttaakin siltä, että olemassa olosta ei olla vielä viimeistä sanaa sanottu.

Anonyymi kirjoitti:

Descartesin Cogito antaa tuohon jonkinlaisen perustellun vastauksen. Siinä on kuitenkin puutteita. Ehkä suurin puute on siinä, että olemassa olo ei ole (aito) ominaisuus. Liioin olemassa olo ei ole aito predikaatti.

Koska me havaitsemme maailmassa pelkkiä ominaisuuksia ja olemisen tapoja, emme tavoita itse olemassa oloa. Pohdintaa herättää myös se, että kun jonkun sanotaan olevan olemassa, niin miten se poikkeaa siitä, että tuo joku on jossakin tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, sekä jollain tietyllä tavalla peräti jotain tekemässä? Vaikuttaakin siltä, että olemassa olosta ei olla vielä viimeistä sanaa sanottu.

Lue lisää

Descart ei tuonut olemiseen mitään lisäymmärrystä. Sitä voisi luonnehtia tautologiaksi tms.

Eksistentialismissa olemassa olemista on käsitelty. Kun jokin on (ajassa ja paikassa), se on olevaa. Olevalla ei ole kuitenkaan suhdetta omaan olemassa olemiseensa. Se on siis vain määritelty oleva, eli se on essentiaalinen.

Ainoa olemassa olemiseensa suhteessa oleva on sellainen, jolla on ymmärtävä suhde olemiseensa. Silloin olemista olemassa voi luonnehtia jossakin olemiseksi. Se on erilaista kuin 'olevan' olemassa oleminen, joka on vain esillä olemista. asen sijaan ymmärtävä suhde olemiseensa on eksistentiaalista.

Eksistentiaalinen on ennen kaikkea essentiaalista.

Anonyymi kirjoitti:

Descart ei tuonut olemiseen mitään lisäymmärrystä. Sitä voisi luonnehtia tautologiaksi tms.

Eksistentialismissa olemassa olemista on käsitelty. Kun jokin on (ajassa ja paikassa), se on olevaa. Olevalla ei ole kuitenkaan suhdetta omaan olemassa olemiseensa. Se on siis vain määritelty oleva, eli se on essentiaalinen.

Ainoa olemassa olemiseensa suhteessa oleva on sellainen, jolla on ymmärtävä suhde olemiseensa. Silloin olemista olemassa voi luonnehtia jossakin olemiseksi. Se on erilaista kuin 'olevan' olemassa oleminen, joka on vain esillä olemista. asen sijaan ymmärtävä suhde olemiseensa on eksistentiaalista.

Eksistentiaalinen on ennen kaikkea essentiaalista.

Lue lisää

Essentiaalinen tarkoittaa olion yksilöllistä ominaisuutta joka erottaa sen muista olioista. Näin ollen oleminen ei ole essentiaalista, vaan jopa täysi vastakohta essentiaaliselle. Olemassaoleville olioille yhteinen piirre.

Anonyymi kirjoitti:

Descart ei tuonut olemiseen mitään lisäymmärrystä. Sitä voisi luonnehtia tautologiaksi tms.

Eksistentialismissa olemassa olemista on käsitelty. Kun jokin on (ajassa ja paikassa), se on olevaa. Olevalla ei ole kuitenkaan suhdetta omaan olemassa olemiseensa. Se on siis vain määritelty oleva, eli se on essentiaalinen.

Ainoa olemassa olemiseensa suhteessa oleva on sellainen, jolla on ymmärtävä suhde olemiseensa. Silloin olemista olemassa voi luonnehtia jossakin olemiseksi. Se on erilaista kuin 'olevan' olemassa oleminen, joka on vain esillä olemista. asen sijaan ymmärtävä suhde olemiseensa on eksistentiaalista.

Eksistentiaalinen on ennen kaikkea essentiaalista.

Lue lisää

Cogitossa kyse on substanssidualismista, jossa mieltä pidetään itsenäisenä, aineellisesta kehosta erillisenä substanssina. Ongelmaksi tässä nousee ominaisuudet, sillä mieli ja keho ovat ominaisuuksiltaan erilaisia. Miten silloin ne voisivat toimia keskenään?

Toisaalta Descartes puhuu ominaisuuksien sijaan piirteistä ja muodoista, jotka hänen mukaansa ominaisuuksien sijaan tekevät substanssista juuri sen, mitä tämä pohjimmiltaan on. Tämä ei kuitenkaan poista sitä perusongelmaa, kuinka aineeton mieli ja aineellinen keho voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään, sillä ainakin intuitiivisesti katsottuna jotenkin ne näyttävät keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa olevan.

Descartesin etuna voidaan kuitenkin pitää sitä, että hän nimenomaan pyrki ymmärtävään suhteeseen oman olemisensa kanssa ja näin päätyi rationaaliseen johtopäätelmäänsä. Periaatteessa hän siis nosti "kissan pöydälle" ja siitä lähtien sitä on myös pöydällä pidetty.

Anonyymi kirjoitti:

Essentiaalinen tarkoittaa olion yksilöllistä ominaisuutta joka erottaa sen muista olioista. Näin ollen oleminen ei ole essentiaalista, vaan jopa täysi vastakohta essentiaaliselle. Olemassaoleville olioille yhteinen piirre.

Lue lisää

"Näin ollen oleminen ei ole essentiaalista, vaan jopa täysi vastakohta essentiaaliselle."

Aivan oikein. Autenttinen olemassa oleminen ei ole essentiaalista, vaikka esillä olevat esineet (=oleva) ovatkin essentiaalisia. Eksistentiaalinen on essentiaaliseen nähden fundamentaalista (vastakohdaksi luonnehtiminen on ehkä liian voimakas ilmaisu). Vain eksistentiaalisen osalta voidaan puhua olemassa olemisesta autenttisessa mielessä.

Ainoa ymmärtävä olemissa olemisen ilmentymä on 'täälläolo', jota kuvataan tiedostavan minuuden käsittein. Sen olemassa oleminen on eksistentiaalista.

Anonyymi kirjoitti:

"Näin ollen oleminen ei ole essentiaalista, vaan jopa täysi vastakohta essentiaaliselle."

Aivan oikein. Autenttinen olemassa oleminen ei ole essentiaalista, vaikka esillä olevat esineet (=oleva) ovatkin essentiaalisia. Eksistentiaalinen on essentiaaliseen nähden fundamentaalista (vastakohdaksi luonnehtiminen on ehkä liian voimakas ilmaisu). Vain eksistentiaalisen osalta voidaan puhua olemassa olemisesta autenttisessa mielessä.

Ainoa ymmärtävä olemissa olemisen ilmentymä on 'täälläolo', jota kuvataan tiedostavan minuuden käsittein. Sen olemassa oleminen on eksistentiaalista.

Lue lisää

Olemassaolo voi joissain tapauksissa olla fundamentaalista, mutta joissakin tapauksissa se on emergenttiä, siis ei fundamentaalista. Ei ole varmaa onko fundamentaalisia olemassaolon lajeja edes olemassa, ainoastaan emergentti oleminen on varmaa. Esim. tietoisuus on esimerkki emergentistä olemisesta, joka ei ole fundamentaalista.

Anonyymi kirjoitti:

"Näin ollen oleminen ei ole essentiaalista, vaan jopa täysi vastakohta essentiaaliselle."

Aivan oikein. Autenttinen olemassa oleminen ei ole essentiaalista, vaikka esillä olevat esineet (=oleva) ovatkin essentiaalisia. Eksistentiaalinen on essentiaaliseen nähden fundamentaalista (vastakohdaksi luonnehtiminen on ehkä liian voimakas ilmaisu). Vain eksistentiaalisen osalta voidaan puhua olemassa olemisesta autenttisessa mielessä.

Ainoa ymmärtävä olemissa olemisen ilmentymä on 'täälläolo', jota kuvataan tiedostavan minuuden käsittein. Sen olemassa oleminen on eksistentiaalista.

Lue lisää

Tuoli on myös esimerkki emergentistä ilmiöstä. Se on olemassa, mutta sen olemassaolo on emergenttiä, ei fundamentaalista.
Tuoli koostuu alkeishiukkasista jotka ovat schrödingerin yhtälön mukaisia tila-todennäköisyysaaltoja, ja niitä pitää kasassa sähkömagneettinen kenttä joka koostuu virtuaalisista fotoneista. Nämä abstraktilta tuntuvat omituiset todennäköisyysaallot sekä virtuaaliset eli ei-konkreettiset fotonit saavat emergenttinä ilmiönä aikaiseksi tuolin.

Anonyymi kirjoitti:

Olemassaolo voi joissain tapauksissa olla fundamentaalista, mutta joissakin tapauksissa se on emergenttiä, siis ei fundamentaalista. Ei ole varmaa onko fundamentaalisia olemassaolon lajeja edes olemassa, ainoastaan emergentti oleminen on varmaa. Esim. tietoisuus on esimerkki emergentistä olemisesta, joka ei ole fundamentaalista.

Lue lisää

Mikään olemisen luonnehdinta ei ole varmaa, mutta muotoilisin asian niin, että olemassa olemisen ilmenemisen tapa on epävarma, vaikka olemassa oleminen itsessään onkin varmasti olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuoli on myös esimerkki emergentistä ilmiöstä. Se on olemassa, mutta sen olemassaolo on emergenttiä, ei fundamentaalista.
Tuoli koostuu alkeishiukkasista jotka ovat schrödingerin yhtälön mukaisia tila-todennäköisyysaaltoja, ja niitä pitää kasassa sähkömagneettinen kenttä joka koostuu virtuaalisista fotoneista. Nämä abstraktilta tuntuvat omituiset todennäköisyysaallot sekä virtuaaliset eli ei-konkreettiset fotonit saavat emergenttinä ilmiönä aikaiseksi tuolin.

Lue lisää

Tuolia ei ole olemassa luonnossa. 'Tuolisuus' ei siis voi olla olemassa minkään yhtälön tai muunkaan luonnotieteessä selitetyn ilmiön muodossa.

Tuoli on aina jonkin ymmärtävänä olevan subjektin käsillä olevana välineenä. Sen muodostamaa materiaa voidaan tarkastella luonnotieteellisin menetelmin, mutta 'tuolia' ei löydy lainkaan sen luonontietellisestä selityksestä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään olemisen luonnehdinta ei ole varmaa, mutta muotoilisin asian niin, että olemassa olemisen ilmenemisen tapa on epävarma, vaikka olemassa oleminen itsessään onkin varmasti olemassa.

Lue lisää

On mahdollista, että olemassaoloa itseään ei ole olemassa. Vaikuttaa nimittäin siltä että olemassaoloa ei pystytä edes määrittelemään muiden käsitteiden avulla, ilman että määrittelyssä käytetään apuna olemassaolon käsitettä. Tällöin sellaista asiaa kuin olemassaolo ei ole edes määritelty eikä olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuolia ei ole olemassa luonnossa. 'Tuolisuus' ei siis voi olla olemassa minkään yhtälön tai muunkaan luonnotieteessä selitetyn ilmiön muodossa.

Tuoli on aina jonkin ymmärtävänä olevan subjektin käsillä olevana välineenä. Sen muodostamaa materiaa voidaan tarkastella luonnotieteellisin menetelmin, mutta 'tuolia' ei löydy lainkaan sen luonontietellisestä selityksestä.

Lue lisää

Luonnontieteiden piiriin nimenomaan kuuluu kaikki luonnollinen, mm. tuolit ja eri puulajit joista tuolit valmistetaan. Luonnontiede osaa parhaiten selittää, mikä tuoli on.

Anonyymi kirjoitti:

Luonnontieteiden piiriin nimenomaan kuuluu kaikki luonnollinen, mm. tuolit ja eri puulajit joista tuolit valmistetaan. Luonnontiede osaa parhaiten selittää, mikä tuoli on.

Lue lisää

Tuolit eivät ole luonnollisia, vaan ne on joku valmistanut. Luonnontieteessä ei ole tähän valmiiseen tuotteeseen mitään sanomista, muuta kuin mitä materiaalit ovat. Tuolin selittämiseksi tarvitaan humanistisia tieteitä.

Anonyymi kirjoitti:

On mahdollista, että olemassaoloa itseään ei ole olemassa. Vaikuttaa nimittäin siltä että olemassaoloa ei pystytä edes määrittelemään muiden käsitteiden avulla, ilman että määrittelyssä käytetään apuna olemassaolon käsitettä. Tällöin sellaista asiaa kuin olemassaolo ei ole edes määritelty eikä olemassa.

Lue lisää

Olemassaolon olemattomuus ei tietenkään ole mahdollista. Sen määrittelemättömyydestä ei voida päätellä mitään. Eksistentialismi on selittänyt olemassaolon, joten tietämättömyys aiheessa koskee vain niitä, jotka eivät ole perehtyneet siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Olemassaolon olemattomuus ei tietenkään ole mahdollista. Sen määrittelemättömyydestä ei voida päätellä mitään. Eksistentialismi on selittänyt olemassaolon, joten tietämättömyys aiheessa koskee vain niitä, jotka eivät ole perehtyneet siihen.

Lue lisää

Eksistentialismissa vain oletetaan että olemassaolo olisi jotenkin määriteltävissä. Tosiasiassa sitä ei ole eksistentialismissa määritelty eikä osoitettu että kyseessä olisi todellinen asia.

Anonyymi kirjoitti:

Eksistentialismissa vain oletetaan että olemassaolo olisi jotenkin määriteltävissä. Tosiasiassa sitä ei ole eksistentialismissa määritelty eikä osoitettu että kyseessä olisi todellinen asia.

Lue lisää

Väärin. Eksistentialismissa ei ole määritelty olemassa olemista, koska se ei ole määriteltävissä. Olemassa oleminen ilmentää itsensä, joten se on varmasti olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin. Eksistentialismissa ei ole määritelty olemassa olemista, koska se ei ole määriteltävissä. Olemassa oleminen ilmentää itsensä, joten se on varmasti olemassa.

Ainoastaan emergenttinä ilmiönä oleminen ilmentää itseään ja tuntuu konkreettiselta subjektiivisesti.
Fundamentaali oleminen ei samalla tavoin ilmene, eikä fundamentaalia olemista välttämättä tarvita mihinkään. Eksistentialismissa oletetaan että emergenttien ilmiöiden lisäksi olisi myös fundamentaalista olemassaoloa, mutta siitä ei ole mitään varmuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Ainoastaan emergenttinä ilmiönä oleminen ilmentää itseään ja tuntuu konkreettiselta subjektiivisesti.
Fundamentaali oleminen ei samalla tavoin ilmene, eikä fundamentaalia olemista välttämättä tarvita mihinkään. Eksistentialismissa oletetaan että emergenttien ilmiöiden lisäksi olisi myös fundamentaalista olemassaoloa, mutta siitä ei ole mitään varmuutta.

Lue lisää

Esim. Max Tegmarkin tason IV universumi, matemaattinen multiversumi on tuollainen että siinä ei ole mitään ainellista, ja fundamentaali olemassaolon muoto puuttuu kokonaan. Sellaista ei tarvitse olettaa eikä määritellä.

Anonyymi kirjoitti:

Ainoastaan emergenttinä ilmiönä oleminen ilmentää itseään ja tuntuu konkreettiselta subjektiivisesti.
Fundamentaali oleminen ei samalla tavoin ilmene, eikä fundamentaalia olemista välttämättä tarvita mihinkään. Eksistentialismissa oletetaan että emergenttien ilmiöiden lisäksi olisi myös fundamentaalista olemassaoloa, mutta siitä ei ole mitään varmuutta.

Lue lisää

Eksistentialismin perusta on sellaisessa [huom. suuntauksia on useita erilaisia] fenomenologiassa, jossa ei millään ennalta määrätyllä tavalla luonnehdita olemassa olemista. Kuten aiemmin totesin: "olemassa olemisen ilmenemisen tapa on epävarma, vaikka olemassa oleminen itsessään onkin varmasti olemassa." Siten emergentteihin ilmiöihin suhtaudutaan skeptisesti, kuten mihin tahansa muuhunkin olemisen luonnehdintaan.

Eksistentiaalinen oleminen (eksistenssi) on fundamentaalia muuhun olemiseen. Tämä ('fundamentaalinen') ei kuitenkaan luonnehdi itsessään olemassa olemista. Olemisen luonnehdintaan (tai määrityksiin) eksistentialismissa ei anneta vastausta. Eksistenssi on aina edellytettynä kaikessa luonnehtimisessa, eikä niitä eksistenssin johdoksina voida abstrahoida mistään muusta.

Tietenkin voi olla universumi, jossa ei ole aineellista tai mitään olemassa olemisen muotoa missään muussakaan merkityksessä. Eksistentialismin näkökulmasta voidaan silloin kysyä, onko selllaista universumia olemassa, jossa ei ole kukaan sitä todentamassa.

Anonyymi kirjoitti:

Eksistentialismin perusta on sellaisessa [huom. suuntauksia on useita erilaisia] fenomenologiassa, jossa ei millään ennalta määrätyllä tavalla luonnehdita olemassa olemista. Kuten aiemmin totesin: "olemassa olemisen ilmenemisen tapa on epävarma, vaikka olemassa oleminen itsessään onkin varmasti olemassa." Siten emergentteihin ilmiöihin suhtaudutaan skeptisesti, kuten mihin tahansa muuhunkin olemisen luonnehdintaan.

Eksistentiaalinen oleminen (eksistenssi) on fundamentaalia muuhun olemiseen. Tämä ('fundamentaalinen') ei kuitenkaan luonnehdi itsessään olemassa olemista. Olemisen luonnehdintaan (tai määrityksiin) eksistentialismissa ei anneta vastausta. Eksistenssi on aina edellytettynä kaikessa luonnehtimisessa, eikä niitä eksistenssin johdoksina voida abstrahoida mistään muusta.

Tietenkin voi olla universumi, jossa ei ole aineellista tai mitään olemassa olemisen muotoa missään muussakaan merkityksessä. Eksistentialismin näkökulmasta voidaan silloin kysyä, onko selllaista universumia olemassa, jossa ei ole kukaan sitä todentamassa.

Lue lisää

Kaikki universumia koskevat pohdinnat voidaan tehdä kokonaan ilman eksistenssin käsitettä, kuten voidaan tehdä mitkä tahansa matemaattiset pohdinnat. Eksistenssiä ei tarvita mihinkään eikä se tarkoita mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki universumia koskevat pohdinnat voidaan tehdä kokonaan ilman eksistenssin käsitettä, kuten voidaan tehdä mitkä tahansa matemaattiset pohdinnat. Eksistenssiä ei tarvita mihinkään eikä se tarkoita mitään.

Lue lisää

Voidaan toki pohtia asioita ilman eksistenssiä, mutta se ei muuta olemista mitenkään, eikä eksistenssi katoa, jos sitä koskevan käsitteen laittaa maton alle piiloon.

Jollet ymmärrä eksistenssiä käsitteellisesti, on käsityskyvyssäsi ilmeinen puute. Tämä saattaa johtua melko tavanomaisesta ajattelemattomuudesta, jolloin se kaikkein ilmiselvin, mitä on olemassa (=eksisteeraa) jää sinulta huomaamatta. Tämän toteaminen tässä ei tosin oikeastaan ole kiinnostavaa, koska miksi välittäisin ajattelemattomuudestasi mitään? Jos joku ei halua tai kykene lainkaan huomioimaan eksistenssiään, voi hän hyvin elää ilman tätä ymmärrystä; niin kuin pieni lapsi, jolle ei vielä ole tullut oivallusta itsestään.

Anonyymi kirjoitti:

Voidaan toki pohtia asioita ilman eksistenssiä, mutta se ei muuta olemista mitenkään, eikä eksistenssi katoa, jos sitä koskevan käsitteen laittaa maton alle piiloon.

Jollet ymmärrä eksistenssiä käsitteellisesti, on käsityskyvyssäsi ilmeinen puute. Tämä saattaa johtua melko tavanomaisesta ajattelemattomuudesta, jolloin se kaikkein ilmiselvin, mitä on olemassa (=eksisteeraa) jää sinulta huomaamatta. Tämän toteaminen tässä ei tosin oikeastaan ole kiinnostavaa, koska miksi välittäisin ajattelemattomuudestasi mitään? Jos joku ei halua tai kykene lainkaan huomioimaan eksistenssiään, voi hän hyvin elää ilman tätä ymmärrystä; niin kuin pieni lapsi, jolle ei vielä ole tullut oivallusta itsestään.

Lue lisää

Eksistenssillä tarkoitetaan jonkinlaista aineellista olemassaoloa, joka on eriluonteista kuin matemaattiset kaavat, esim. 1 1 =2 pitää paikkaansa riippumatta mistään eksistensseistä tai reaalimaailmoista.
Max Tegmarkin matemaattisen multiversumin tapauksessa mitään eksistenssiä todellakaan ei ole. Lisäksi että käsitettä ei pystytä määrittelemään, voidaan myös todeta että käsittellä ei ole mitään sisältöä. Eksistenssissä kyse on puhtaasta hölynpölyllisestä ja turhasta käsitteestä, jolle ei ole mitään käyttöä.

Anonyymi kirjoitti:

Eksistenssillä tarkoitetaan jonkinlaista aineellista olemassaoloa, joka on eriluonteista kuin matemaattiset kaavat, esim. 1 1 =2 pitää paikkaansa riippumatta mistään eksistensseistä tai reaalimaailmoista.
Max Tegmarkin matemaattisen multiversumin tapauksessa mitään eksistenssiä todellakaan ei ole. Lisäksi että käsitettä ei pystytä määrittelemään, voidaan myös todeta että käsittellä ei ole mitään sisältöä. Eksistenssissä kyse on puhtaasta hölynpölyllisestä ja turhasta käsitteestä, jolle ei ole mitään käyttöä.

Lue lisää

Matemaattiset totuudet ovat loogisia totuuksia ja siis tosia. Niillä ei ole kuitenkaan mitään olemassa olemiseen viittaavaa eikä niitä voi pitää olevina. Tietenkään silloin niihin perustuvia versumeita ei ole olemassakaan. Olematon ei muutu olevaksi, vaikka olisikin matemaattisesti tosi. Ymmärsitkö?

"Eksistenssissä kyse on puhtaasta hölynpölyllisestä ja turhasta käsitteestä, jolle ei ole mitään käyttöä."

OK, jos sinusta siltä tuntuu. Itselleni eksistenssi on elämän kaikkein merkityksellisin käsite, eikä voida ajatella (täälläolemisena) elämää ilman eksistenssiä.

Anonyymi kirjoitti:

Matemaattiset totuudet ovat loogisia totuuksia ja siis tosia. Niillä ei ole kuitenkaan mitään olemassa olemiseen viittaavaa eikä niitä voi pitää olevina. Tietenkään silloin niihin perustuvia versumeita ei ole olemassakaan. Olematon ei muutu olevaksi, vaikka olisikin matemaattisesti tosi. Ymmärsitkö?

"Eksistenssissä kyse on puhtaasta hölynpölyllisestä ja turhasta käsitteestä, jolle ei ole mitään käyttöä."

OK, jos sinusta siltä tuntuu. Itselleni eksistenssi on elämän kaikkein merkityksellisin käsite, eikä voida ajatella (täälläolemisena) elämää ilman eksistenssiä.

Lue lisää

"Olematon ei muutu olevaksi, vaikka olisikin matemaattisesti tosi. Ymmärsitkö?"

Puhtaasta matematiikasta voi syntyä emergenttinä ilmiönä alkeishiukkaset joita kuvataan aaltofunktioina, ja alkeishiukkasista syntyy emergenttinä ilmiönä aivosolut, ja aivotoiminnasta syntyy emergenttinä ilmiönä tietosuus.
Varsinainen olevaisuus koostuu yksinomaan emergenssistä, jonka pohjimmaiset osat ovat pelkkää matematiikkaa, eikä ns. fundamentaalisen olemassaolon käsitettäkään tarvita ollenkaan.

"OK, jos sinusta siltä tuntuu. Itselleni eksistenssi on elämän kaikkein merkityksellisin käsite, eikä voida ajatella (täälläolemisena) elämää ilman eksistenssiä."

Sinusta ehkä intuitiivisesti tuntuu siltä että olemassaolo olisi todellista tai jonkinlainen merkityksellinen käsite, mutta intiuitio ei ole ikinä peruste minkään asian puolesta. Esim. suhteellisuusteoriaa aikanaan vastustettiin, koska tuntui epäintuitiiviselta että aika voisi venyä tai kulkea eri nopeudella kappaleen nopeudesta riippuen. Ja kvanttimekaniikkaa vasta vastustettiinkin, Einsteinkin torjui sen liian epäintuitiivisena, mutta silti on osoittautunut täysin havaintoja vastaavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Olematon ei muutu olevaksi, vaikka olisikin matemaattisesti tosi. Ymmärsitkö?"

Puhtaasta matematiikasta voi syntyä emergenttinä ilmiönä alkeishiukkaset joita kuvataan aaltofunktioina, ja alkeishiukkasista syntyy emergenttinä ilmiönä aivosolut, ja aivotoiminnasta syntyy emergenttinä ilmiönä tietosuus.
Varsinainen olevaisuus koostuu yksinomaan emergenssistä, jonka pohjimmaiset osat ovat pelkkää matematiikkaa, eikä ns. fundamentaalisen olemassaolon käsitettäkään tarvita ollenkaan.

"OK, jos sinusta siltä tuntuu. Itselleni eksistenssi on elämän kaikkein merkityksellisin käsite, eikä voida ajatella (täälläolemisena) elämää ilman eksistenssiä."

Sinusta ehkä intuitiivisesti tuntuu siltä että olemassaolo olisi todellista tai jonkinlainen merkityksellinen käsite, mutta intiuitio ei ole ikinä peruste minkään asian puolesta. Esim. suhteellisuusteoriaa aikanaan vastustettiin, koska tuntui epäintuitiiviselta että aika voisi venyä tai kulkea eri nopeudella kappaleen nopeudesta riippuen. Ja kvanttimekaniikkaa vasta vastustettiinkin, Einsteinkin torjui sen liian epäintuitiivisena, mutta silti on osoittautunut täysin havaintoja vastaavaksi.

Lue lisää

" jonka pohjimmaiset osat ovat pelkkää matematiikkaa, eikä ns. fundamentaalisen olemassaolon käsitettäkään tarvita ollenkaan."

Sanot pohjimmaisiksi osiksi olevaisuudelle matematiikkaa ja samassa virkkeessä fundamentaalista ei käsitteebnä tarvita. Fundamnetaali ei tarkoita muuta kuin, että jokin on pohjimmainen eli perustava entiteetti.

Edelleenkään fundamentaalinen ei käsitteenä eksistentialismissa luonnehdi olevaisuutta. Ekstenssi on vain fundamentaalinen muihin olemassa olemisen muotoihin. Itse eksistenssin perustana voi olla mitä vain. Sitä itseään ei pidetä mitenkään fundamentaalisena, siinä merkityksessä kaiken perustavana.

"Sinusta ehkä intuitiivisesti tuntuu siltä että olemassaolo olisi todellista tai jonkinlainen merkityksellinen käsite, mutta intiuitio ei ole ikinä peruste minkään asian puolesta."

Varsinaisesti ei ole kysymys intuitiosta. Olemassa oleminen paljastaa itsensä itsenään. Se on siis havainto. Empiirinen tiedekin perustuu havaintoihin keskeisesti.

Monille on tieteellisesti tyydyttävää (intuitiivista), että tietoisuutta selitetään sen ulkoisista tekijöistä käsin. Se on ymmärrettävää, mutta voiko se antaa mitään sellaista, mikä selittäisi mitään?

Todellisuus onkin vahvasti yksilöllinen kokemus, joka jotenkin sopivalla tavalla selittää ympäröivää, joskin sitä vahvistaa usein yhteisö tai yhteisöllisyys. Se voi olla jopa yhteinen sovittu käsitys, sen ei tarvitse olla kokonaiskäsitys tai edes välttämättä totuus saati absoluuttinen totuus. Oli se mikä hyvänsä, jollain on päinvastainen todellisuuskäsitys, joka sopii hänen ajatteluun mainiosti, ja joka on yhtä hyvin tai huonosti argumentoitu, kuin omakin. Se mikä merkitsee on se miten kukin asian kanssa tulee toimeen yksilönä ja yhteisössä, mihin yksilö ja yhteisö vetää toisenlaisuuden sallimisen rajan. Tai miten on mieltänyt toisenlaisuuden vaikutuksen omiin asioihin. On syntynyt käsitykset oikeasta ja väärästä. Unimaailman olemassaolosta on ihmiskunnan historiasta monia erilaisia todellisuuskäsityksiä. Yleisen länsimaisen käsityksen reaalimaailmasta ja unimaailmasta voi olla vaikea yhdistää keskenään, tyypillisesti epäjatkumoista ja erilaisuudesta johtuen, joten moni, joille molemmat ovat merkityksellisiä todellisuuden kannalta, on voinut kehittää niiden välille erilaisia täytetarinoita paikkaamaan vaikkapa loogisia aukkoja. Se kumpi kahdesta on reaalimaailmaa, yksi tapa varmentaa on sanottu olevan kivun. Mutta kuten sanoin, todellisuus on monimutkainen käsitteenä kaiken kaikkiaan, johon liittyy vahva yksilöllinen kokemus, kuten myös verrokkiryhmä yhteisö, ja joka voi olla yhtä keinotekoinen tai vähän totuuspohjainen, kuin vahvimmat harhat, ja joka muotoilee oikean ja väärän, joten enemmän merkitsee se miten todellisuuskäsitys ohjaa käyttäytymistä. Ja toisaalta myös miten yhteisö asian kokee. Moni yhteisön erilaiseksi kokenut on voinut ainoan tavan olevan vaikka erikoistumisen tai eristäytyminen, tai sopivamman verrokkiryhmän etsimisen, kuin että alkaisi muuttamaan muita tai kertaamaan oman todellisuuden erilaisuuden perusteita muille yhteisön jäsenille. Tai yhteisö on eristänyt erilaisen. Ja on myös muutosagentteja jotka kokevat senkin täysin toisin. Todellisuus kun monesti tulkitaan totuudeksi, vaikka niiden välillä ei ole linkkiä, oikea ja väärä on muuttunut aikojen saatossa.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisuus onkin vahvasti yksilöllinen kokemus, joka jotenkin sopivalla tavalla selittää ympäröivää, joskin sitä vahvistaa usein yhteisö tai yhteisöllisyys. Se voi olla jopa yhteinen sovittu käsitys, sen ei tarvitse olla kokonaiskäsitys tai edes välttämättä totuus saati absoluuttinen totuus. Oli se mikä hyvänsä, jollain on päinvastainen todellisuuskäsitys, joka sopii hänen ajatteluun mainiosti, ja joka on yhtä hyvin tai huonosti argumentoitu, kuin omakin. Se mikä merkitsee on se miten kukin asian kanssa tulee toimeen yksilönä ja yhteisössä, mihin yksilö ja yhteisö vetää toisenlaisuuden sallimisen rajan. Tai miten on mieltänyt toisenlaisuuden vaikutuksen omiin asioihin. On syntynyt käsitykset oikeasta ja väärästä. Unimaailman olemassaolosta on ihmiskunnan historiasta monia erilaisia todellisuuskäsityksiä. Yleisen länsimaisen käsityksen reaalimaailmasta ja unimaailmasta voi olla vaikea yhdistää keskenään, tyypillisesti epäjatkumoista ja erilaisuudesta johtuen, joten moni, joille molemmat ovat merkityksellisiä todellisuuden kannalta, on voinut kehittää niiden välille erilaisia täytetarinoita paikkaamaan vaikkapa loogisia aukkoja. Se kumpi kahdesta on reaalimaailmaa, yksi tapa varmentaa on sanottu olevan kivun. Mutta kuten sanoin, todellisuus on monimutkainen käsitteenä kaiken kaikkiaan, johon liittyy vahva yksilöllinen kokemus, kuten myös verrokkiryhmä yhteisö, ja joka voi olla yhtä keinotekoinen tai vähän totuuspohjainen, kuin vahvimmat harhat, ja joka muotoilee oikean ja väärän, joten enemmän merkitsee se miten todellisuuskäsitys ohjaa käyttäytymistä. Ja toisaalta myös miten yhteisö asian kokee. Moni yhteisön erilaiseksi kokenut on voinut ainoan tavan olevan vaikka erikoistumisen tai eristäytyminen, tai sopivamman verrokkiryhmän etsimisen, kuin että alkaisi muuttamaan muita tai kertaamaan oman todellisuuden erilaisuuden perusteita muille yhteisön jäsenille. Tai yhteisö on eristänyt erilaisen. Ja on myös muutosagentteja jotka kokevat senkin täysin toisin. Todellisuus kun monesti tulkitaan totuudeksi, vaikka niiden välillä ei ole linkkiä, oikea ja väärä on muuttunut aikojen saatossa.

Lue lisää

Osaatko selittää mitä on nämä asiat, joita olen yöaikaan kokenut? Niitä alkoi ilmaantua sen jälkeen, kun aloin nähdä ns. chakrojen värejä silmät suljettuina.

Aluksi katsoin ihan levollisena öisiä kuvia, mutta myöhemmin on alkanut hieman pelottaa enkä halua niitä enää katsella.

Ensimmäiset kuvat, siis täysin selkeät valokuvamaiset kuvat, jotka ilmaantuivat, kun yöllä olin hereillä, mutta rennossa tilassa. Kuvassa oli kirkas päivä ja jonkun rakennuksen katto, jonka harjalla musta takorautainen rengas, jonka sisällä lintu, ilmeisesti kana. Sitä tuijotin ihmeissäni, mutta kuitenkin ihan rauhallisin mielin.
Seuraavassa yöllisessä kuvassa oli myös kirkas auringonpaiste, jonkun rakennuksen seinä, jossa kullankeltainen kellotaulu, josta näin numerot yhdeksästä kahteentoista. Numeot oli roomalaiset. Sitäkin tuijottelin ihan levollisena.

Seuraavina päivinä mietin, että mitä nämä mahtaa tarkoittaa. Olenko ollut edellisessä elämässä kanalan hoitaja. Kukko on jonkinlainen kirkollinen symboli, ja sitä esiintyy tuuliviireissä. Kyseessä ei ollut kukon näköinen lintu, ja se oli takorautainen ympyrä, jonka sisällä lintu oli. Mitään käsitystä, onko tällaista ollut koskaan "olemassa"?
Roomalaisesta kellotaulusta ajattelin, että se voisi olla viittaus entiseen elämään, mutta kun näin vain numerot yhdeksästä kahteentoista, niin se voisi viitata, että olen elämän ehtoopuolella, jota siis olen.

On tullut myös ei niin miellyttäviä kuvia, josta syystä en jää niitä enää tuijottelemaan, vaan häivytän ne mielestäni, ja käännän kylkeä.

Onko nämä kuvat reaalimaailmasta, entisen elämän reaalimaailmasta vai mistä? En tiedä kuka olisi asiantuntija kertomaan mistä on kyse.

Anonyymi kirjoitti:

Osaatko selittää mitä on nämä asiat, joita olen yöaikaan kokenut? Niitä alkoi ilmaantua sen jälkeen, kun aloin nähdä ns. chakrojen värejä silmät suljettuina.

Aluksi katsoin ihan levollisena öisiä kuvia, mutta myöhemmin on alkanut hieman pelottaa enkä halua niitä enää katsella.

Ensimmäiset kuvat, siis täysin selkeät valokuvamaiset kuvat, jotka ilmaantuivat, kun yöllä olin hereillä, mutta rennossa tilassa. Kuvassa oli kirkas päivä ja jonkun rakennuksen katto, jonka harjalla musta takorautainen rengas, jonka sisällä lintu, ilmeisesti kana. Sitä tuijotin ihmeissäni, mutta kuitenkin ihan rauhallisin mielin.
Seuraavassa yöllisessä kuvassa oli myös kirkas auringonpaiste, jonkun rakennuksen seinä, jossa kullankeltainen kellotaulu, josta näin numerot yhdeksästä kahteentoista. Numeot oli roomalaiset. Sitäkin tuijottelin ihan levollisena.

Seuraavina päivinä mietin, että mitä nämä mahtaa tarkoittaa. Olenko ollut edellisessä elämässä kanalan hoitaja. Kukko on jonkinlainen kirkollinen symboli, ja sitä esiintyy tuuliviireissä. Kyseessä ei ollut kukon näköinen lintu, ja se oli takorautainen ympyrä, jonka sisällä lintu oli. Mitään käsitystä, onko tällaista ollut koskaan "olemassa"?
Roomalaisesta kellotaulusta ajattelin, että se voisi olla viittaus entiseen elämään, mutta kun näin vain numerot yhdeksästä kahteentoista, niin se voisi viitata, että olen elämän ehtoopuolella, jota siis olen.

On tullut myös ei niin miellyttäviä kuvia, josta syystä en jää niitä enää tuijottelemaan, vaan häivytän ne mielestäni, ja käännän kylkeä.

Onko nämä kuvat reaalimaailmasta, entisen elämän reaalimaailmasta vai mistä? En tiedä kuka olisi asiantuntija kertomaan mistä on kyse.

Lue lisää

Yleisvastaus on, että äkilliset muutokset voisi olla hyvä tarkistaa oman lääkärin kanssa. Aivot ovat yksi elin ihmisessä, jonka erikoistehtävä on käsitellä asioita, joita nousee oman elimistön muiden elimien tiloista, ja myös aistien välityksellä ulkopuolisista asioista. Mikäli muutos ei ole ulkosyntyinen, se on sisäsyntyinen. Muutoksen havainto on tyypillisesti se tärkein asia, koska unien itsensä selittäminen ei välttämättä vie oikeaan diagnoosiin, se on lääkärin tehtävä. Toisinsanoen äkillinen muutos voi olla merkki elimistön häiristöstä, joka on useinmiten korjattavissa. Äkillisiä ja yleisiä ulkosyntyisiä muutoksia voi olla vaikkapa stressitilat, joiden korjaus yleisesti täytyy lähteä syiden poistamisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Yleisvastaus on, että äkilliset muutokset voisi olla hyvä tarkistaa oman lääkärin kanssa. Aivot ovat yksi elin ihmisessä, jonka erikoistehtävä on käsitellä asioita, joita nousee oman elimistön muiden elimien tiloista, ja myös aistien välityksellä ulkopuolisista asioista. Mikäli muutos ei ole ulkosyntyinen, se on sisäsyntyinen. Muutoksen havainto on tyypillisesti se tärkein asia, koska unien itsensä selittäminen ei välttämättä vie oikeaan diagnoosiin, se on lääkärin tehtävä. Toisinsanoen äkillinen muutos voi olla merkki elimistön häiristöstä, joka on useinmiten korjattavissa. Äkillisiä ja yleisiä ulkosyntyisiä muutoksia voi olla vaikkapa stressitilat, joiden korjaus yleisesti täytyy lähteä syiden poistamisesta.

Lue lisää

Olen nimenomaa pääsemässä pois aiemmista pahoista stressitiloista, kun olen alkanut nähdä chakrojen värejä. Minun energioissa on tapahtunut tai avautunut jotain, josta nuo yölliset kuvat on ilmeisesti merkki. Lääkäriin en todellakaan aio mennä. Kiitos kuitenkin vastauksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen nimenomaa pääsemässä pois aiemmista pahoista stressitiloista, kun olen alkanut nähdä chakrojen värejä. Minun energioissa on tapahtunut tai avautunut jotain, josta nuo yölliset kuvat on ilmeisesti merkki. Lääkäriin en todellakaan aio mennä. Kiitos kuitenkin vastauksesta.

Lue lisää

Jatkan vielä, koska tajusin jotain. Tuo takorautainen musta ympyrä, jonka sisällä oli takorautainen musta kana voi symboloida munaa ja kanaa. Eli kumpi oli ensin? Ei ehkä kumpikaan, vaan yhdessä ja yhtä aikaa.

Lisäksi voin kertoa ei niin miellyttävän kuvan. Se oli todella synkkä, ikään kuin sotatanner, jossa paloi tulia ja nousi savua. Alareunassa luki isoilla kirjaimilla HELLVETI..en ole loppuosasta ihan varma, koska en jäänyt kuvaa tuijottamaan. Googletin nyt asiaa ja Hellvetica on nyt joku muunnos Helvetica fontista. Joku raamattu- uskova on tietysti sitä mieltä, että helvetistä siinä oli kyse. Voi olla, koska kaikki nousee jostain yhteisestä alitajunnasta, ja raamatun kirjoittajat on voineet nähdä samoja juttuja, jolla on hyvä pelotella ihmisiä.

Itse ajattelen, että näissä kaikissa kuvissa oli joku symbolinen merkitys ( kellossa elämän ehtoopuoli), vaikka ne näytti ihan reaalimaailman kuvilta. Herää kysymys, että mitä tämä meidän todellisuus oikein on? Kaikki on jo olemassa, eikä kukaan voi keksiä mitään, esim. kirjainfontteja, koska ne on olemassa ja tulee vaan löydetyksi.

Tämä voi pelottaa sellaista, joka ei ole itse kokenut. Itse olen rauhallisempi kuin koskaan.

Jos 'olemattomasta' luo määritelmän, se on aina väärä, sillä 'olematon' ei sisällä mitään informaatiota, jota aivot tarvitsee muotoillakseen jotain, minkä tiedostaa ja mitä käsitellä. Ts. 'olemattoman' määrittely on aina ns. keinotekoista, ihmisen itsensä luomaa, sillä 'olematon' täytyy muuttaa mielessä jollain informaatiolla "joksikin". Tästä kertoo myös sanojen käyttö, kuten "se", "on", "jotain", mutta "mitä?". Olematon ei siis "ole", eikä se ole "se". Juuri tämän vuoksi me emme ymmärrä olematonta siitäkään huolimatta, että luomme jotain, joka yrittää selittää sitä. Ainoa siis jonka tiedostamme on määritelmä, joka muotoilee 'olemattomalle' muodon, olemuksen, jotta aivot saavat jotain, mitä tiedostaa ja käsitellä.

'Olevaisen' määrittely on helpompaa, koska havaittava koetaan olemassa olevaksi ja sitä on määritelty jo satoja tuhansia vuosia. Mutta todellisuudessa kaikki määrittely on ns. keinotekoista, sillä informaatiota on ja muodostuu ainoastaan ja vain aivoissa ja ainoa, minkä voit kokea ja käsittää, on oltava aivoissa ymmärrettävässä informatiivisessa muodossa. Me siis olemme oppineet antamaan asioille ja ilmiöille nimiä, merkityksiä ja selityksiä, jotka luo ympärillemme jotain 'ymmärrettävää'. Näistä muodostuu todellisuuskuvamme, joka vaihtelee eri yhteisöissä eri vakiintuneiden tietojen ja tapojen mukaan. Mutta älykkäämmälle ihmiselle tämä on ihan eri maailma, jonka ymmärtäminen on ihan uusi ulottovuus. Mitä älykkäämpi olet, mitä enemmän asioita pohdit, sitä enemmän ns. luonnollinen luonnonkokemus katoaa ja tilalle muodostuu jopa kokonaan uusi maailma, joka täytyy ymmärtää (esim. filosofisesti) ihan uudella tavalla. Se on totuuden etsintää, joka ei koskaan lopu, sillä ihminen on nyt ja aina suljetun luomisympäristönsä vanki, jossa muodostuu aina uutta informaatiota, jonka tietää vanhevan melko nopeasti. Todellisuus. Mitä se lopulta on? Päätettävissä ja sovittavissa oleva informaatiokokonaisuus?

Käsitys euklidis-newtonilaisesa äärettömästä ajasta ja avaruudesta maailmankaikkeuden mallina on ollut lisääntyvän epäilyksen kohteena jo lähes sadan vuoden ajan eli avaruuden taustasäteilyn punasiirymän toteamisesta alkaen. Vaikka mm. kvanttifysiikan prosesseihin perustuvaa yhtenäistä "esivaruuden" mallia ei ole vielä kehitetty, on fysiikan puolella aika vähään toivoa siitä, että universumin syntyyn olisi vaikuttanut tavoitteinen jumalallinen olento. Maallikon mieltymys euklidiseen ideaaliavaruuteen ja mm. äärellisen valonnopeuden ja huomiotta jättäminen on pelkästään harhauttavaa eikä vakuuttavaa.

Vastaavanlainen harhautus sisältyy Anonyymin (2020-0508 10:36) saarnaan seksuaalisuudesta synnytyskanavaperusteluineen - ei todellakaan käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteellisen keskustelun aineistoa.

Lopuksi anonyymi tuomitsee tutkijat käytännössä virkavirheestä (tieteellisen työn tulosten vääristämisestä)ja kehottaa muita samaan lyöden näin korville oppimestariaan ("Älkää tuomitko, jottei teitä tuomittaisi"). Jospa keskustelutoverimme malttaisi keskittyä tieteen sanomaan ilman viimeisten aikojen intressejä - nehän lienevät hyvissä käsissä muutenkin.

Tyhjää tilaa ja aikaa ei ole olemassa.
Ajatellaan esim. Elite -peliä C64:lla jossa on 64kb keskusmuistia. Pelialueena on 8 galaksia, lukematon määrä aurinkokuntia ja tuhottoman paljon tyhjää avaruutta. Miten noin pieneen keskusmuistiin mahtuu niin paljon avaruutta? Avaruutta ei ole olemassakaan, vaan ainoastaan polygonien koordinaanit jotka ovat tietokoneen muistissa.
Samalla tavoin reaalimaailmassa tyhjää tilaa ja aikaa ei ole olemassa, vaan ne ovat fysikaalisia suureita jotka saadaan operaattoreiden avulla aaltofunktiosta. Tyhjää avaruutta ei ole olemassa vaan ainoastaan alkeishiukkanen jolla on tietyt koordinaatit, jotka ovat alkeishiukkasen ominaisuuksia.

Ikävä kuulla, että sinuna kotiplaneetallasi evoluutio on pysähtynyt. Lukaisepa vähän tätä maapalloa koskevaa BIOLOGIAA, niin huomaat, että täällä evoluutio jatkuu. Terveisin, Tohtorisetä.