Jumala on sosiaalitantta

Aika pitkälle pitää paikkansa tuo oivallus ja ajatus ihmisen jumala-kuvan muuttumisesta tarpeen mukaan,,kyllä.

Tarvitseeko mainita,,kai tarvitsee--> että tällä ajatuksella kuin muillakin "tyyleillä" lähestyä aihetta (Jumala/uskonto) ei välttämättä ole todellisuuden kanssa--> (oletetun/tai "todetun")siis Jumaluuden kanssa mitään todellisuus-pohjaa,,me vain oletamme asioiden niin olevan oman persoonamme,tarpeemme,elämämme ympäristön ja ympärillämme olevan olevaisen kautta.

Siis jumaluuden inhimillistäminen tai vielä tuon inhimillistetyn jumaluudenkin "pilkkominen" (tai juuri siksi)sopiviksi ominaisuuksiksi/osiksi,,siis jokaiselle jotain,, ankaralle ihmiselle ankara jumala,,vähemmän ankaralle vähemmän ankara j.n.e. johtaa lopulta ristiriitoihin joihin on jumalattomien helppo tarttua.

Kysymys mikä olisi sellainen varma pohja joka kestäisi kaiken arvostelun(niin uskovaisen kuin ei uskovaisen) ja olisi kaikille sopiva ominaisuus jumaluudessa?
Vastaan tähän retoriseen kysymykseen itse--> tuo ominaisuus joka kestää kaiken arvostelun on
kaikkeudellinen r-a-k-k-a-u-s sitä harjoittava ei voi tehdä väärin vaan on "oikeassa" niin jumaluuksien/Jumalan kuin ihmisten edessä,,toisin sanoen rakkaus täyttää kaikki lait.

Mitään sairaanhoitoa ei välttämättä tarvita lainkaan, koska ihmiset voivat ihmeparantua milloin lystäävät Semos Missionissa. Kaikki kipeät, tulkaa tervehtymään Semoksen joukkoihin.

Kun kirkko omaa sellaisen jumalan joka myötäilee ja nuolee vastuuttomien ihmisten perseitä kun ei muuta voi tehdä että edes vähän pysyisi porukkaa kirkossa. Oikea hyvä Jumala tuntee ihmisen syvimmän olemuksen ja siten tietää mitä ihminen tarvitsee ja on valmis auttamaan.(ja siihen ei edes tarvita kirkkoa) Mutta kun kirkko on poikennut siitä missä sen olisi pitänyt aina olla eli Raamatun sanoissa ja niiden sanojen takana niin ihminen kärsii. Ja kun ei julisteta Hänestä joka näytti esimerkkiä siitä kuinka ihmisen tulisi elää eli Jeesuksesta niin yhteiskunta voi pahoin ja moraalittomuus rehottaa joka paikassa. (se on edelleen se kaikkien vihaama sana synti) Vaikka katottais mistä suunnasta tätä asiaa niin näin se vain on! Se on taas sitten eri asia kuka myöntää ja kuka ei.

Paul Lillrank on Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden professori, jonka näytön paikka on opettaa oppilaitaan niin, että kansakuntana pärjäämme kansainvalisessä kilpailussa tietomme ansiosta.
Hän siis siirtää tietomääränsä oppilailleen yhtenä professorina muiden joukossa, että näin tapahtuisi.

Hänen mainintansa Media Uutisissa: "suomalainen erikoissairaanhoito on joutunut tekemään tuplasti toitä, kun evankelis-luterilainen kirkko on livistänyt yhteiskunnallisesta vastuustaan", on täysin käsittämätön.

Suomen kansalaisten sairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon kustannuksista ovat vastuussa lääketieteemme edustajajina toimivat lääkärimme Sosiaali- ja terveysministeriömme (STM) alaisina.
Näyttää siltä, että tekniikan edustajat kehittävät jatkuvasti yhä kalliimpia diagnostiikkalaitteita sairaaloihimme kalliine huolto-ja käyttökustannuksineen.
Samalla tavalla toimivat myös lääketehtaat tuottaessaan geenitekniikan ansiosta lääkkeitä, joden kustannuksiin verovaroin ei ole varaa; näin STM.

Professori Paul Lillrankin oppineisuutta mitattakoon hänen oppilaittensa tietomäärällä tämän yhteiskunnan kilpailukyvyn/hyvinvoinnin suhteen.

Samoin mitattakoon läketieteen professorien oppimäärää tämän kansakunnan terveyden/hyvinvoinnin suhteen.

Veronmaksajana meidän tulee valvoa professoritasoisten niin tekniikaa kuin lääketiedettämmekin edustavien tietomäärää suhteessa heihin panostettuihin euroihin suhteessa heidän tuottamaansa kansantaloudelliseen hyötyyn, joka ei polje ihmisarvoa jalkoihinsa.

Vanhan kansan viisaus on voimassa tänäkin päivänä: "suutari pysyköön lestissään".

Ev.luterilaisella kirkolla ei ole mitään tekemistä erikoissairaanhoidon kustannusten kanssa.

Pysyköön professori Lillrankkin omassa lestissään.