Itketkö usein ja jos itket, niin mistä syystä?

En ehkä enää niin paljon kuin nuorempana. Itken kuitenkin aina välillä. Tämä ikävä on kyllä saanut kyynelehtimään useana aamuyön tuntina.Joinakin aamuina töihin mennessä radiosta tullut joku biisi,joka muistuttanut miehestä niin kyllähän se itku on tullut. Pitänyt yrittää skarpata aina jotenkin ettei työkaverit ihmettele, miksi se aina tulee punaisin silmin töihin.
Liikutun kyllä todella helposti muutenkin. Varsinkin musiikki saa minut liikuttumaan. Myös runous, elokuvat ja taide herkistää usein mieleni. Myös joidenkin ihmisten hyvyys ja myötätunto saa minut liikuttumaan.

Itken tosi usein ja ajattelen, että itku on osa minun elämää. Olen surusilmäinen mies.

Sitten mulla ei taida olla juurikaan toivoa.. . Itkin niin paljon elämäni raskaimmat vuodet että enää ei itketä lähes mikään. Ilo kenties yhä.

Se oli elämäni parhainta aikaa, oli niin, oli nii, miten paljon menettää sainkaan, viimein sun, huomata sain.

Mikä on paljon? Olen itkenyt viime aikoina päivittäin salaa silloin kun olen yksin ja yöt itken melkein kokonaan. Ei se mitään toivoa anna.

Itken ainoastaan porukalla selän takana kaltaisteni kanssa. Mutta Miehekkäästi.
Muutoin itken muuten vaan, kuten Juice jo aikoinaan sen niin osuvasti ...

Tällä hetkellä niin kova ikävä, että justiinsa nyt.
Yleensä vain silloin, kun ikävä yllättää.

enpä tiedä, olenko hyvä ihminen, koitan aina kuitenkin auttaa heikommassa asemassa olevia, joko taloudellisesti jossain määrin, tai sitten antamalla tavaroita pois joita en tarvitse, tuossa onkin, miettisin esimerkiksi, pelejä, ehkä konsoli, tai keramiikka-astioita, joita voisi antaa hyvin pois, ja vaatteita myöskin,

ei mahdottomasti tavaraa, mutta kuitenkin aika isossa määrin, kun miettii että asun kuitenkin yksin, sitten voi haalia lisää tavaraa kun ne on lahjoitettu pois, =)

Olen itkupilli. Itken lähes joka päivä. Yleensä ilosta. Surusta itken ja tuskasta ja kaipauksesta. Minulla itkeminen auttaa. Se puhdistaa ja helpottaa oloa.
Itkeminen on ihan normaalia, enkä ymmärrä miksi sitä ei saisi tehdä.
Ja se vitun sanonta että miehet ei itke! Sanon että sukupuolisyrjintää, vaikka nainen olenkin. Miehellä ihan yhtälailla oikeus itkeä kuin naisellakin. Ihmisiähän tässä vaan ollaan.

En ole pitään aikaan itkenyt kunnolla. Liikutun kuitenkin edelleen herkästi kuten tänään, kun minulle rakas pieni alkoi kiukkuitkemään ja nelijalkainen ihana riensi tätä nuolemaan jolloin pienen mieliala parani ja tämä alkoi hellittelemään tuota karvaista ystävää ja itku unohtui. Tämä karvainen ystävä on aina alkanut ulvomaan oman perjheen lapsen alkaessa itkemään, mutta sen hoivavietti ei näemmä rajoitu vain perheen sisälle. Tämä oli todella liikuttava hetki. <3

Joskus itkin paljonkin, kun elämään ravisuttavat sellaiset asiat, joita en edes tiennyt olevan enkä tiennyt miten niihon pitäisi suhtautua. Olin todella peloissani kun jouduin kohtaamaan sen kaiken pahan josta minulla ei aiemmassa viattomassa elämässäni ollut mitään käsitystä. En ollut koskaan joutunut vastaavanlaiseen elämään, joten se kaikki järkytti minua, mutta selvisi siitä ehin nahoin.
Nyt olen karaistuneempi, vaikken itse pidä tätä hyvänä. En itke enää niin helposti, joka on ainakin omasta mielestäni harmi, koska haluaisin olla edelleenkin se sama tuntrva ihminen, joka olin aikaisemmin.

Aiemmin itkin herkemmin ja nuorempana useammin.
Elämäni kriisien aikana itkin tosi paljon. Viime vuosien aikana itkin jotain ihme ikävää sisälläni. Nykyään itken ja puran työni tuomaa ahdistusta ja elämäntilanteeni vaativuutta. Itkeminen on ihana lahja jolla voi purkaa tunteita.

Silloin itkin enemmän kuin koskaan kun minulle paljastui se, että minua on stalkattu jo ties kuinka kauan ja sain lukea silloisesta yläpalkista jo edesmenneen minulle rakkaan isoaäitini harvinaisen nimen sekä lueteltuina kaikki työpaikkani. Olin todella peloissani, ikinä en ole ollut niin järkyttynyt ja silloin minä menin silmät itkuista turvonneina usein aamulla töihin. En vieläkään ymmärrä miten selvisin moisesta järkytyksestä selväjärkisenä. Tämä painajainen alkoi sen jälkeen kun aloin käymään helsinkiläisessä liikuntakeskuksessa ja kaikkien tiedossa on kuka Teellä alkava nainen tämän painajaisen takana oli.

Itkin viimeksi kun 5v ja remeliä ja päätin et Bring it On..
Tuska, henkinen tai fyysinen on tylsää ja boring..

Elämäni eniten olen itkenyt silloin kun olen ollut peloissani, enkä ole osannut muutakaan. Ja tämä tapahtui vuonna 2013 stalkkeri Teen ansiosta. En ollut ymmärtänyt tämän elämän voivan sisältävän niin paljon pahaa kuin silloin tuli kerralla esille. En edes ymmärtänyt, että miksi se kaikki kohdistui minuun, kun en edes tuntenut koko tapausta. Tämä kaikki tuli päälle rytinällä ilman että edes tiesin miksi ja muuta käsittelykeino ei silloin ollut kuin itku. Itkin niin, etten varmaan koskaan elämässäni, edes minulle läheisten omaisten kuollessa. Tämä itku oli kuitenkin erilaista kuin surusta johtuvaa, se oli jotain sellaista mitä tulee, kun ei edes ymmärrä, että mistä on kyse. Lähinnä pelon ja kauhun siivittämää.

Nyt kun aloin kertomaan tapahtuneesta, niin tuntee tulee lähes samanlaisina mieleen. Se, joka ei ole sitä kokenut, ei voi sitä myöskään ymmärtää. Se aika oli painajaismaista, kun kaikki se paha josta en ollut edes osannus aavistaa alkoi paljastumaan stalkkerin paljastaessa yksityiskohtia. Tein ilmoituksen poliisiin ja kerroin myös silloisille työkavereille, joilta sain tukea ajan ylipääsemiseen.
Joten älkäähän täällä väheksykö henjilöitä, jotka tietävät jonkun stalkkaavan heitä. Minulla on nykyään tietokoneen kameran lisäksi teipattuna myös puhelimen kamera, ettei tuo sairas tyyppi pääsisi salaktselemaan minua.

Tämän takia minä jatkan oikeuteni hakemista, ainakin täällä ja tarvittaessa myös taas rikospoliisin puoleen kääntyneenä.
Tuntuu vaan ettei se Tee oikein ymmärrä, mitä on mennyt tekemään ja ennenkaikkea sitä miltä se kohteesta tuntuu.
Mutta niinhän se taitaa olla, ettei psykopaatti osaa asettua toiseen asemaan.

Kaikesta päätellen Tee kuvittelee, että vanhat asiat voi vain haudata, vaikka miten pahoista rikoksista olisi kyse. Mutta niinhän se ei mene. Itseensä kohditunutta riistämistä ei voi ikinä unohtaa. Näin se vaan menee.

Juoru-ukkoakat ja muu hottentotit, kandeeko rekisteröidä ihmisiksi,
kysyn vaan, ohimennen ?

Niin ja tee esiintyy myös miehenä, alkaen palstan alusta lähtien. Ollut mm Tosimies käännöksenä Trumanista, jotka kaksi ensi kirjainta ovat suoraan hänen sukunimestään.

Ainoastaan liikutuksesta nähdessäni jotain erityisen kaunista. Siis toisen sanomana tai tekemänä.
Aikaisemmin itkin myös muiden tunteiden ollessa kyseessä, mutta tämä ominaisuuteni on nyt poissa.

Ja tuolla se psyko on myöskin ollut töissä.

https://www.kampgalleria.com/uutiset/lavli-living-room-syksyn-treenit-tapahtumat/