Miten jalo toista ihmistä ylempänä arvoasteikolla ja älykkyydessä oleva hyvä ihminen kohtelee häntä alempana olevaa ja vähemmän älykästä ihmistä?
Tekeekö hän kaikkensa, jotta tämä häntä "huonompi" ja "tyhmempi" ihminen kokisi alemmuutta ja huonommuutta häneen nähden? Sekö olisi hyvän ihmisen tapa kohdella häntä?
Vai arvostaako hän itseään alempiarvoista ja vähemmän älykästä ihmistä vertaisenaan, niin että hyväksyy hänet sellaisena kuin on, kannustaa ja rohkaisee häntä, kehuu häntä hänen erityisosaamisestaan ja vahvuusalueilla, tekee hänelle hyvää ja arvostaa häntä sellaisena kuin hän on odottamatta häneltä enempää kuin mihin hän pystyy ja on kykenevä?
Mitä ajatuksia tämä "vuodatukseni" herättää teissä?
Tekeekö hän kaikkensa, jotta tämä häntä "huonompi" ja "tyhmempi" ihminen kokisi alemmuutta ja huonommuutta häneen nähden? Sekö olisi hyvän ihmisen tapa kohdella häntä?
Vai arvostaako hän itseään alempiarvoista ja vähemmän älykästä ihmistä vertaisenaan, niin että hyväksyy hänet sellaisena kuin on, kannustaa ja rohkaisee häntä, kehuu häntä hänen erityisosaamisestaan ja vahvuusalueilla, tekee hänelle hyvää ja arvostaa häntä sellaisena kuin hän on odottamatta häneltä enempää kuin mihin hän pystyy ja on kykenevä?
Mitä ajatuksia tämä "vuodatukseni" herättää teissä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vain moraalinen idiootti pistää ihmisiä arvojärjestykseen.
Mitä tarkoitat arvojärjestyksellä?
Onko sulla jokin kastijärjestelmä vai mihin tuon oikein perustat?
Mikä on jalo ihminen? Onko se jalosyntyinen, aatelinen? Aloituksesta päätellen se on jollain tapaa ylempiarvoinen. Voisitko määritellä tätä tarkemmin.
Se on näitä uber-porukoita joiden luulis jo jääneen historian lehdille. Taitavat olla taas tuloillaan sieltä kuun pimeältä puolelta. Näistä on varoitettu, voi meitä poloisia!
Jalo ihminen on korkeastioppinut, älykäs, viisas ja hyvä ihminen, joka käyttää kykyjään muiden hyväksi ja kohtelee vähäosaisia hyvin sen sijaan, että riistäisi heitä ja olisi itsekäs.
Vielä 1900-luvun alussa ja sitä aiempina vuosisatoina jalo ihminen oli usein aatelistoon kuuluva, mutta toki myös porvareissa, kartanon herroissa tai papistossa saattoi esiintyä jaloutta, joka rahvaalta puuttui.
Eiköhän sitä aitoa sydämen jaloutta ole kautta aikojen esiintynyt enemmän niiden joukossa, jotka itsekin tietävät, mitä puute ja köyhyys ovat. Näin ainakin olettaisin.
Hieman kuten tässä Desiderata runossa
Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskellä ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen. Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa. Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi. Kuuntele muita, myös typeriä ja tietämättömiä; heilläkin on tarinansa kerrottavanaan.
Vältä äänekkäitä ja aggressiivisia ihmisiä, he ovat piina sielulle. Jos vertailet itseäsi muihin, sinusta voi tulla turhamainen ja katkera, sillä aina on olemassa sinua suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä. Iloitse saavutuksistasi samoin kuin suunnitelmistasikin.
Minulle on aina kaikki ihmiset olleet samanarvoisia.
Emme elä enää säätyyhteiskunnassa, ja vaikka eläisimmekin kantani olisi silti sama.
Jaloutta esiintyy edelleen, vaikka sääty-yhteiskuntaa ei enää ole ja aateliset ovat samanlaisia ihmisiä kuin rahvas.
Tällä palstalla jalous on harvinaista... kirjoittajat käyttävät korkeaa oppineisuuttaan ja teistejä suurempaa älykkyyttään vahngoittakseen järjeltä vähäosaisia teistejä sen sijaan, että auttaisivat heitä ystävällisesti heidän onneensa ja kohtelisivat ihmisarvon ansaitsevalla tavalla.
Aiempina vuosisatoina jalous oli jostakin syystä tyypillinen kristityn aateliston pienen osa ominaisuus... ateisteihin sitä ei ole koskaan liitetty! :D
Miten minä voin tappaa Jalon?
imbesillien valinnoista joutuu viisaammat kärsimään 😠
Älykkyys ei ole yksiulotteinen asia. Ihminen voi olla loogisesti nero ja samaan aikaan tunne-älyltään viisivuotiaan tasolla.
Älykkyys ei myöskään välttämättä tarkoita hyväntahtoisuutta tai ystävällisyyttä. Älykäs ihminenkin voi olla julma, joka haluaa sortaa muita.