jäsenenä paljon enemmän mitä se on saanut. Nytkin Koronakriisin aikana ei mitään apua, ei suojatarvikkeita ei mitään.
Maaseutu on tuhottu. Maanviljelys, omavaraisuus on tuhottu. Nyt juuri tarvittaisiin oman maan tuotteita, on vaan pokkuroitu EU:n kautta kiinalaisia halpatavaroita. Tässä sitä nyt ollaan täydessä kusessa koko sakki.
Maaseutu on tuhottu. Maanviljelys, omavaraisuus on tuhottu. Nyt juuri tarvittaisiin oman maan tuotteita, on vaan pokkuroitu EU:n kautta kiinalaisia halpatavaroita. Tässä sitä nyt ollaan täydessä kusessa koko sakki.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kertaus+on+opintojen+äiti,+eikö!+Historia+ei+ole+vaikeaa,+eikä+sitä+saa+unohtaa.+Aloitetaan+Ranskan+suuresta+vallankumouksesta+1789.+Se+ei+liity+Suomeen+mitenkään,+vai+liittyykö+sittenkin?
Tällainen rakennemuutos oli kuolinisku pientiloille. Seurasi nopea kaupungistuminen, mutta merkittävää oli myös se, että 1950-1970 välillä Suomesta muutti 400 000 ihmistä työn ja paremman elinkeinon perässä Ruotsiin. Pahamaineinen Rinkeby oli aluksi suomalaislähiö. Pahamaineisten finjävelien maine elää yhä, mutta suomalaiset olivat rakentamassa Ruotsin teollisuutta. Yhteen aikaan Tukholma oli toiseksi suurin suomalaiskaupunki heti Helsingin jälkeen; niin paljon suomalaisia siellä asui.
Ruotsi ja Suomi olivat melko köyhiä ja protestanttisen synkkiä ja suljettuja yhteiskuntia vielä 1970-luvulla. Kekkosen aikaan 70 000 työtöntä johti poikkeustilaan. Neuvostoliitto ja kotiryssät valvoivat Suomen politiikkaa. Neuvostoliitosta kukaan ei puhunut pahaa. Idänkauppa veti, sillä Neuvostoliittoon kelpasi mikä vain, mutta se oli pääasiassa vaihtokauppaa - ei sieltä paljon dollareita tullut ja ruplat oli suomalaisille vessapaperia.
Kekkonen halusi vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa. Sellainen solmittiin 1974 kovasta vastustuksesta huolimatta. Neuvostoliittoa liehitellen Suomi solmi myös SEV-kauppasopimuksia itäblokin kanssa.
Vähitellen kansainvälinen kauppa avautui ja suhdanteet olivat edulliset Suomelle. Suomi ei enää ollut riippuvainen yhdestä kauppakumppanista. Koivisto, Kullberg yms. kannattivat vahvan markan politiikkaa, joka sai meidät tuntemaan olomme rikkaiksi Euroopan omistajiksi. Se on harhaa. Kansainväliset lainamarkkinat toivat Suomeen paljon riskirahaa. Kasinotaloudessa lainarahalla pelattiin huoletta. Tuomessa oli töitä kaikille ja paljon rahaa liikkui. Töitä oli, koska 1970-lukuun mennessä 400 000 suomalaista oli lähtenyt Ruotsiin ja suhdanteet vetivät.
Sitten Neuvostoliitto ajoi karille ja upposi. Suhdanteet heikkenivät ja vahva markka kävi rasitteeksi. Devalvoitiin. Ihmiset menettivät omaisuuksia ja tappoivat hädissään itsensä. Viime vuosisadalla rahan arvoa leikattiin kymmenisen kertkaa. Se auttaa aina vain lyhyen ajan ja suurimpia yrityksiä, mutta johtaa inflaatioon ja kaiken kallistumiseen. 1990-luvun lama kaatoi yli 20 tuhatta yritystä. Työttömyys nousi pahimmillaan 20 prosenttiin. Suomi oli polvillaan tai naamallaan. Sellaista halpaa valtionvelkaa ei ollut tarjolla, mitä nyt on. Rahat loppuivat. Äärimmäisen tiukan talouskurin jälkeen Suomi saatiin taloudellisesti EU-kelpoiseksi. Kansan mielipidettä kysyttiin neuvoa antavassa kansanäänestyksessä, joka oli jäsenyyttä puoltava. Suomi haki jäsenyyttä ja eduskunta hyväksyi siihen liittyvät sopimukset, kuten valuuttaunionin lakimuutoksella, jonka allekirjoitti presidentti Ahtisaari. Eli littyminen valuuttaunioniinkin oli periaattellisesti ja laillisesti hyväksytty eduskunnan, hallituksen ja presidentin tuella. (Suomessa ei ole lakia, joka edellyttäisi kansanäänestysten järjestämisen.)
1995-2008 Suomen talous kasvoi valtavalla vauhdilla. BKT tuplaantui, työttömyys puolittui ja reaalinen ostovoima kasvoi. 2008 kansainvälinen finanssikriisi ja toi taantuman, josta selviämiseen meni 10 vuotta. Kreikkaa autettiin, koska auttamatta jättäminen olisi kaatanut suuria eurooppalaisia pankkeja. Se olisi vaikuttanut dominoefektinä myös Suomeen, sillä monet suomalaispankit ja yritykset olisivat kaatuneet saksalaisten, brittiläisten, ranskalaisten ja espanjalaisten pankkien vaikeuksiin. Kreikan velkakriisi tuli kalliiksi, mutta kalliimpaa olisi ollut jättää auttamiatta.
Koronakriisi jyllää kaikkialla. Suomi on eräs parhaiden epidemiaa hoitaneita maita koko maaillmassa. Tämä aiheuttaa ennennäkemättömän globaalin laman. Me emme ole yksin EU:n ja EKP:n tukipaketit lieventävät taloudellista iskua.
EU:n jäsenet ovat halunneet pitää kiinni kansallisista terveydenhuoltojärjestelmistä, joten EU:lle ei ole annettu valtuuksia, valmiuksia tai järjestelmiä tällaisen kriisin hoitamiseen. Siitä on turha syyttää unionia, koska unioni on vain jäsentensä välisiin s sopimuksiin perustuva järjestö. Jos EU:lle ei ole annettu mandaattia hoitaa lääketieteellisiä asioita, silloin niiden pyytäminen EU:lta on tyhmää. Jäsenvaltiot ovat halunneet pitää terveydenhuollon omassa sääntelyssää, joten ei EU yhtäkkiä muutu kansainväliseksi supersairaalaksi. Jäsenmaiden omat kriisilait ovat aiheuttaneet myös ongelmia. Saksan laki kielsi viemästä välttämättömiä kriisiajan varusteita. samanlaisia lakeja on lähes kaikissa EU-maissa. Nyt niistä on luovuttu ja Saksa on auttanut Italiaa, Ranskaa ja Espanjaa.
Mutta ei Saksa pysty yksin kantamaan vastuuta Euroopan hyvinvoinnista. Splidaarisuutta tarvitaan muiltakin. Suoomeakin autettiin sotien jälkeen Maailmanpankki rahoitti ensimmäiset sellutehtaa ja tieverkkoa.