Minulla oli 80 luvulla 27 rentoa, hyväpalkkaista työpaikkaa. Vaihtelin niitä aivan huvikseni ja kokeillakseni ilman karenssin pelkoa.
Näytin yksi ilta nuoremmalle tuttavalleni valokuvia tuosta suomen viimeisestä kukoistuksen ajasta rahoineni, taloineni, autoineni, veneineni, naisineni, ulkomaanmatkoineni, työpaikkoineni, jolloin hän alkoi itkemään.
Jokaisella oli töitä, ihmiset olivat onnellisia. Matuja, nettiä, älypuhelimiakaan ei ollut tärvelemässä mieltä ja kuntoa vieden liikunnan ilon turvallisessa, rikkaassa, terveessä, täysin matuttomassa suomessa.
Masennus oli tuntematon ja usko tulevaisuuteen turvallisessa suomessa vahva.
Joka kaupungissa ja kylissä oli teollisuutta, toimintaa, kauppoja, putiikkeja ym. säpinää.
Näytin yksi ilta nuoremmalle tuttavalleni valokuvia tuosta suomen viimeisestä kukoistuksen ajasta rahoineni, taloineni, autoineni, veneineni, naisineni, ulkomaanmatkoineni, työpaikkoineni, jolloin hän alkoi itkemään.
Jokaisella oli töitä, ihmiset olivat onnellisia. Matuja, nettiä, älypuhelimiakaan ei ollut tärvelemässä mieltä ja kuntoa vieden liikunnan ilon turvallisessa, rikkaassa, terveessä, täysin matuttomassa suomessa.
Masennus oli tuntematon ja usko tulevaisuuteen turvallisessa suomessa vahva.
Joka kaupungissa ja kylissä oli teollisuutta, toimintaa, kauppoja, putiikkeja ym. säpinää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin 27 kertaa tämä aloitus on rennosti ollut palstalla...
Rahaa oli ja meni, naisiakin oli ja meni.
Masennus oli tuntematon....80-luvun lopulla saavutettiin itsemurhien huippu ..sitten lähti loivaan laskuun. SSRIt kai auttoivat.
Johtui siitä että ihmiset juhlivat (joivat) itsensä masentuneeksi.
Myos jatkuvalla ilolla on hintansa.
"itku pitkästä ilosta"