Punaisella terrorilla viitataan vuoden 1918 Suomen sisällissodan yhteydessä punaisten ja punakaartien toteuttamiin laajoihin väkivaltaisiin tekoihin ideologisiksi vihollisiksi katsomiaan henkilöitä vastaan varsinaisten taisteluiden ulkopuolella. Punainen terrori ajoittui pääosin sisällissodan alku- ja loppuvaiheisiin, ja se riehui kiivaimmillaan Kanta-Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa.
Punaiset surmasivat hallitsemillaan alueilla 1 400–1 650 siviilihenkilöä. Teloituksia oli tammikuun lopun ja helmikuun lopun välisenä aikana runsaasti, noin 700. Maaliskuussa teloitukset vähenivät noin 200 uhriin. Terrori yltyi huhtikuussa ja toukokuun alussa 1918 punaisten tappion varmistuessa; surmattuja oli noin 700.
Terrori kiihtyi erityisesti sodan loppua kohti tultaessa. Punaiset tappoivat satoja vetäytyessään Uudeltamaalta, Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Viipurilaisessa vankilassa tapettiin 30 ihmistä. Tämä oli yksi sodan verisimpiä yksittäisiä terroritekoja. Punaisen terrorin uhrien lukumäärän on arveltu olevan noin 1 600, kun valkoisessa terrorissa on sanottu kuolleen yli viisikertainen määrä. Punaisen terrorin uhrien lukumäärää on usein liioiteltu. Valkoiset käyttivät punaista terroria yhtenä syynä sodan jälkeisiin kostotoimiin.
Vaikka punainen terrori ei kohdistunut erityisesti Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan, punaiset surmasivat kaikkiaan kymmenen pappia (seurakunnissa yhteensä noin 1 200 pastoria). Murhat tehtiin osin aatteellisistakin syistä, mutta erityisesti maaseudulla papisto edusti yhteiskunnan perinteistä valtajärjestelmää.]
Punaiset surmasivat hallitsemillaan alueilla 1 400–1 650 siviilihenkilöä. Teloituksia oli tammikuun lopun ja helmikuun lopun välisenä aikana runsaasti, noin 700. Maaliskuussa teloitukset vähenivät noin 200 uhriin. Terrori yltyi huhtikuussa ja toukokuun alussa 1918 punaisten tappion varmistuessa; surmattuja oli noin 700.
Terrori kiihtyi erityisesti sodan loppua kohti tultaessa. Punaiset tappoivat satoja vetäytyessään Uudeltamaalta, Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Viipurilaisessa vankilassa tapettiin 30 ihmistä. Tämä oli yksi sodan verisimpiä yksittäisiä terroritekoja. Punaisen terrorin uhrien lukumäärän on arveltu olevan noin 1 600, kun valkoisessa terrorissa on sanottu kuolleen yli viisikertainen määrä. Punaisen terrorin uhrien lukumäärää on usein liioiteltu. Valkoiset käyttivät punaista terroria yhtenä syynä sodan jälkeisiin kostotoimiin.
Vaikka punainen terrori ei kohdistunut erityisesti Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan, punaiset surmasivat kaikkiaan kymmenen pappia (seurakunnissa yhteensä noin 1 200 pastoria). Murhat tehtiin osin aatteellisistakin syistä, mutta erityisesti maaseudulla papisto edusti yhteiskunnan perinteistä valtajärjestelmää.]
Vastaukset 21
Vanhimmat
Punaiseen terroriin kuului kymmenkunta joukkomurhaa mm. Suinulassa, Kouvolassa, Vihdissä, Porissa, Noormarkussa, Hausjärvellä,Lappeenrannassa jne.
Keskimääräinen päivävauhti oli noin kolmen kuukauden ajan 20-25 murhaa päivässä.Ja muut rötökset päälle. Kuten laittomat vangitsemiset, takavarikot, ryöstöt jne.
Jos punakaarti voitti niin olisi tullut 3000 murhaa per päivä
Sori tuli painovirhe, piti kirjoittaa yli 30 000 murhaa per päivä.
Tuosta punaisten takavarikosta on minullakin jo melko vanhalla miehellä tietoa, jonka olen takavarikon kohteena olleelta henkilökohtaisesti kuullut.
Vaimoni isä oli Luumäellä kohtalaisen suuren tilan isäntä. Helmikuussa 1918 hän pakeni perheensä kanssa punaisia Mäntyharjulle valkoisten puolelle, tilan jäädessä autioksi.
Luumäellä käytiin sodan viimeiseksi jäänyt yhteenotto punaisten ja valkoisten kesken. Siitä on olemassa melko suuri monumentti vanhan 6-tien varrella.
Punaisten antauduttua ja sodan päätyttyä vaimoni isä tuli perheensä kanssa takaisin kotiinsa. Kas sielläpä oli uudet asukkaat, jotka kertoivat ostaneensa tilan punaisten Kansanvaltuuskunnalta.
Kerro miten tilanne ratkaistiin myöhemmin ?
Kaupat mitätöitiin. Siitä ei ollut puhetta kuinka se tapahtui. Ei oikea isäntä ainakaan henkirikokseen syyllistynyt.
Punainen terrori oli juuri se tekijä, joka ajoi Mannerheimin äkkiratkaisuun lähteä Pohjanmaalle ja aloittaa sieltä taistelu maan vapauttamiseksi.
Ja aika hyvin tuo onnistui.
Punikit ovat yli sata vuotta itkeneet tappiotaan ja väittäneet Mannerheimia vaikka miksi. Ja sotaa "väärin voitetuksi".
Mannerheim keskeytti ikävällä tavalla punaisten terroristien vallankaappausyrityksen.
Itkettäähän sellainen vieläkin.
"Valkoiset käyttivät punaista terroria yhtenä syynä sodan jälkeisiin kostotoimiin."
Valkoiset olivat aloittaneet omat rintamantakaiset puhdistustoimensa jo helmikuussa Mannerheimin "ammutaan paikalla" -päiväkäskyn (25.2.1918) jälkeen. Siinä annettiin suojeluskunnille lupa ottaa kiinni ja tarvittaessa tappaa kaikki, joista olisi haittaa valkoisten sodankäynnille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammutaan_paikalla_-julistus
Ja kuitenkin valkoisten teloittamien tappajien määrä ylitti punaisten murhaamien viattomien määrän vasta huhtikuussa 1918.
Niin kun valkoiset tuhnakkeet eivät saaneet tarpeeksi vankeja ammuttaviksi ennen sitä. Vasta sakslaisten avulla saatiin tarpeeksi paljon naisia ja lapsia saarroksiin, että päästiin tappamaan heitäkin.
Höpö höpö. Valkoisella armeijalla oli 4000 vankia jo ennen Tampereen operaatiota.
Kymijoen uimahyppy suoritukset Korian sillalla ?
102 vuotiasta kaivelijaa ei kannata seurata.
Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Kullervo kysyi miekaltaan: "Miten on, miekkani, joisitko syyllisen verta?"
Miekka vastasi: "Miksikä en joisi syyllisen verta, juonhan tuota syyttömänkin."
Valkoisten puolella käytännössä kaikki teloittajat jäivät rangaistuksetta. Suurin osa oli toki tehtävään komennettuina, osa aktiivisesti eliminoinnista päättävinä, pikatuomioiden allekirjoittajina tutkinnoissa, joiden pöytäkirjat jo kesällä 1918 poltettiin.
Media ylisti valkoista valhetta vuosikymmeniä. Vain tekijöiden omatunto oli sille ristiriidassa.
Valkoinen historiankirjoitus ylläpiti vapaussota-teemaa viime sotiin asti.
Sodan puolueeton tutkimus käynnistyi varsinaisesti vasta 60-luvulla Jaakko Paavolaisen klassisilla perustutkimuksilla.
Niitä ei yksikään punikki ole lukenut,kuten tälläkin palstalla selvästi käy ilmi.
Vapaus-sotahan se oli. Laillista yhteiskuntaa vastaan noustiin asevoimin, joita tukivat bolsevikit. Punaisen terrorin jatkuminen lopetettii, yhteiskunta säilyi demokraattisena, mitä se ei olisi ollut punaisten voittaessa. Sisäisissä kahakoissa yleensä, niinkuin tässäkin tulee ylilyöntejä kostotoimissa jälkikäteen. Mikä selittyy armottomalla vihalla terrorisoivia punaisia kohtaan.
Marko Tikan upea väitöskirjateos "Kenttäoikeudet" tekee selväksi, että valkoisessa terrorissa ei ollut kyseessä sattumanvaraisten yksittäisten psykopaattien ylilyönneistä, vaan valkoisen päämajan hyväksymä strategia vastarinnan nujertamiseksi ja rintamantakaisten alueiden neutralisoimiseksi mahdollisista vihollisista. On turhaa ja valheellista laittaa sodan väkivaltaa muutaman häiriintyneen yksilön tekosiksi. Tämä pätee tietenkin myös punaisiin.
Mitä tulee yhteiskunnan demokraattisuuteen, jätti se 1920-30-luvuilla toivomisen varaa. Jonkinlainen ihme kuitenkin oli, että SDP sai jatkaa puoluetoimintaa jo 1918 ja jopa menestyi sekä kunnallis- että valtiollisten vaalien tasolla. Tietenkin taustalla tapahtuneet muutokset, kuten Saksan häviö maailmansodassa, sekä tarve saada länsimaiden tunnustus itsenäiselle Suomelle, olivat vaikuttamassa puoluekentän kohtalaisen laajaan sallimiseen.
Tämä rakentava työ itsenäisen Suomen hyväksi tehtiin kuitenkin sodan jälkeen - ei sillä hetkellä, kun punaisuudesta epäiltyä naapuria ammuttiin hiekkakuopalla niskaan ja ruumis sotkettiin suohon. Sillä hetkellä ei oltu "demokratiaa pelastamassa".