Koivujen heleys ja mullan tuoksu

Anonyymi

Runopiiloni koivujen katveessa on
siinä penkit ja harmaja pöytä
olen usein sen suojassa suruton
eihän kukaan täältä mua löydä.

Tämä mökkini on niin vaatimaton
ja kaukana moottoritiestä.
Vaan kauneus rannan ja siintävän veen
vene airoineen oottavat miestä.

Tuolla liiteri sauna ja pihlajapuu
joka niemellä kaunistaa rantaa.
Tätä paikkaa ei tunne kukaan muu
itse veden voin saunaani kantaa.

Kun tuvassa hiillos on himmennyt
minä keinuen muistelen aikaa.
Täällä pienenä pilttinä kuunnellut
vaarin haitarin palkeet kun raikaa.

Tämä rauha ja hyvä hiljaisuus
seinähirsissä kirveen jäljet
Pihasireenissä moni vesa on uus
rinteen vuokot ja paljaana pälvet.

10

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      ihan itekkö noin kivan runon sepustit,,,

      tykkäsin,,,,


      itte en osaisi noin hienoa rustata,,,,

      kiitos,,,

      • Anonyymi

        Pieni tunnelmaotos, eihän meidän runomme tarvitse täydellisiä,
        riittää kun ne kertovat mielialojamme-
        Vuosia sitten meillä oli runonurkka ja monet kertoivat tunteistaan siellä. Joskus se on tarpeen.


    • kun kulkee kirjoittajan askelissa venerantaan, kuulee tuulen suhinan koivikossa, kuikan kutsun järven selällä, tuntee saunasavun sieraimissaan, voiko enää väkevämmin tuntea runon mahtia! KIITOS!!!

    • Runonurkan muistan ja tulenlieskat sitä aloitteli monet vuodet.
      Avaajan runo oli soljuva ja hyvä.
      Ehkä voisi jotakin aikaan saada jokainen, jos ei tasoa vaadita, ihan omaksi iloksi ja aivojen rasittamiseksi;)

      Runoratsun selkään hyppään,
      minne vie, en pelkää.
      Uusia näkymiä elämään,
      näin tahdon vileä oivaltaa.

      Keväästä nyt nautin,
      auringosta ja vihreydestä,
      kukkien heräämisistä,
      lintujen laulusta, kaikesta ihanasta.

      On onni kuulla peipon laulu,
      mustarastaan luritukset,
      Pian pääskystenkin liitelevän nään,
      ne palaa Suomeen pesimään.

      Niin paljon aihetta on lauluun,
      on rauhaisa kotimaa,
      järvien välkettä, laineen liplatusta,
      miten voisinkaan kiittämättä olla.

      Minä, pieni ihminen,
      miten kaiken olenkaan saanut.
      Ystävät rakkaat, perhe ja omaiset,
      siis käteni ristin ja olen onnellinen.

    • Anonyymi

      Voi sinua voikukka !
      Nurmikoltani nyhdin voikukkaraudalla - mutta :
      kiveyksen kolosta puskee virkeä vihreä lehtiruusuke
      lehdet nyppään salaattiin rucolan seuraksi
      juuri kelpaisi korvikkeeseen kahvikissoille
      pörheät keltaiset mykeröt juomaksi simasuille .
      Pientareet uhkuvat keväisen kasvun voimaa
      auringonkultaa niityt helottavat , rehottavat
      pian pikkuruiset laskuvarjot leijuvat ilmassa
      keijujen keveinä, hilpeinä, valmiina uuteen kasvuun.

      Voikukka , sinä elinvoiman ja kukoistuksen ihme - itse kevät !

      Ramoona

      • Anonyymi

        Ytimet kukkasten iäti unelmoi kun mönkijänhäämatka kellot soi
        hehkuvan tuoksunsa, metensä antoi, selässään pörri jo kirjettä kantoi.
        Riemua laulellen voikukat huusi, kohta me vallataan niitty uusi!
        Päivye hymyillen lämpöään lisää, kukkaset tähyää pörriäisisää,
        OIh' nyt kuuluu jo tuolla surina armas, mitä siinä tönit mun nyrjähti varvas!
        Samassa tönityn varresta lähti, mehu singahti niin kuin kostontähti
        ja kummaa on miten taivaan alla niin, - kaikkialla, on kosto niin pahuksen karvas.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ytimet kukkasten iäti unelmoi kun mönkijänhäämatka kellot soi
        hehkuvan tuoksunsa, metensä antoi, selässään pörri jo kirjettä kantoi.
        Riemua laulellen voikukat huusi, kohta me vallataan niitty uusi!
        Päivye hymyillen lämpöään lisää, kukkaset tähyää pörriäisisää,
        OIh' nyt kuuluu jo tuolla surina armas, mitä siinä tönit mun nyrjähti varvas!
        Samassa tönityn varresta lähti, mehu singahti niin kuin kostontähti
        ja kummaa on miten taivaan alla niin, - kaikkialla, on kosto niin pahuksen karvas.

        Voi elämän ihanuutta,
        kevään riemua pulpuavaa.
        Hiirenkorvilla koivut nuo,
        nurmikot vihreinä loistaa.

        Peipponen pesäpaikkaa hakee,
        visertää väliin pienen jakeen.
        Se elämisen ilosta terveiset tuo,
        myös ihmisille sen ilon suo.

        Kohta puut jo lehtiin ehtii,
        suojan peiponpojille tehtiin.
        Siellä suojassa kasvavat nuo,
        äiti,isä heille eineen ja opit suo.

        Kohta lentoon valmiina pojat on
        heidänkin laulu on loputon.
        Kiittävät elosta ihanasta,
        pesän suojasta, lämpimästä.

        Näin se elämä kuljettaa,
        pienestä isoksi kasvaa saa.
        Pesä suojan ja lämmön antaa,
        elämän jatkoa kantaa.

        Näin kulkee myös ihmislapsen tie,
        kodista, lämmöstä sen,
        kohta maailmaan suuren se vie,
        turva kodin, äidin, isän se muisto mukana lie.


      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Voi elämän ihanuutta,
        kevään riemua pulpuavaa.
        Hiirenkorvilla koivut nuo,
        nurmikot vihreinä loistaa.

        Peipponen pesäpaikkaa hakee,
        visertää väliin pienen jakeen.
        Se elämisen ilosta terveiset tuo,
        myös ihmisille sen ilon suo.

        Kohta puut jo lehtiin ehtii,
        suojan peiponpojille tehtiin.
        Siellä suojassa kasvavat nuo,
        äiti,isä heille eineen ja opit suo.

        Kohta lentoon valmiina pojat on
        heidänkin laulu on loputon.
        Kiittävät elosta ihanasta,
        pesän suojasta, lämpimästä.

        Näin se elämä kuljettaa,
        pienestä isoksi kasvaa saa.
        Pesä suojan ja lämmön antaa,
        elämän jatkoa kantaa.

        Näin kulkee myös ihmislapsen tie,
        kodista, lämmöstä sen,
        kohta maailmaan suuren se vie,
        turva kodin, äidin, isän se muisto mukana lie.

        Täällä vanha ja ilkikurinen mimmu, nyt nurmella tassuttelee,
        niin nopsaan kuin sydän antaa, nuo varpaat vain hauskuttelee.
        Ihan huutelee "raikasta aamupäivää", ei mimmusta saa jotain haamun häivää!
        Vaan varpaat nuo armaat, ne kyllikseen saivat ja kotiinpäin käänteissä kuorossa huus: mennään, sulla muuten on vaivakin uus !

        mimmu*


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä vanha ja ilkikurinen mimmu, nyt nurmella tassuttelee,
        niin nopsaan kuin sydän antaa, nuo varpaat vain hauskuttelee.
        Ihan huutelee "raikasta aamupäivää", ei mimmusta saa jotain haamun häivää!
        Vaan varpaat nuo armaat, ne kyllikseen saivat ja kotiinpäin käänteissä kuorossa huus: mennään, sulla muuten on vaivakin uus !

        mimmu*

        Nousevan auringon kajon sain nähdä
        tuolla koivujen lehvistä katon rajaan
        kuin kullalla silasi runsauttaan !
        nyt hohtavat koivujen valkeat rungot
        latvat tuuheutuu taivasta tavoittaen
        tämän ohikiitävän hetken lumon
        sain puhtaana lahjana, kiittäen.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskaltaako tässä luottaa siihen että

      Ehkä rakastetaan toisiamme?
      Ikävä
      94
      914
    2. Tunnusmerkkejä Kaivatulle

      Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt
      Ikävä
      54
      858
    3. Oletko nainen enää täällä?

      En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv
      Ikävä
      61
      788
    4. Miehen ja naisen ystävyys

      Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa
      Ikävä
      141
      698
    5. Pidätkö itseäsi varattuna

      Kaivatullesi?
      Ikävä
      65
      665
    6. 78
      521
    7. Mitähän meinaat

      Vai meinaatko mitään kohtaamisen suhteen?
      Ikävä
      39
      498
    8. Oletko hyljännyt minut mies?

      Toivottavasti et. 🥺🥺🥺🥺🥺
      Ikävä
      40
      486
    9. Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta

      ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto
      Pyhäjärvi
      86
      467
    10. Olit kyllä niin

      Tunnekylmä lopussa että ei ole paluuta enää niihin rakkaudentunteisiin joita joskus koki
      Ikävä
      44
      467
    Aihe