Taas uudet ohjeet

Ymmärtääköhän joku kaksivuotias taapero, että miksi hän ei voi hyökätä mummin syliin pusuttelemaan niinkuin ennen.
Varmaan kuvittelee tehneensä jotain niin piruuksia, ettei mummi halua enää häntä sylittää.

Eipä tämä juurikaan lohduta! Ei taida lapseni perheineen viitsiä ajella kahtasataa kilometriä tavatkseen mummua. Toki olisin iloinen, jos näin tapahtuisi.

Minulla ei mikään ole muuttunut.
Ruotsi jäi taakse jo kymmeniä vuosia sitten.
Karanteenissa en ole.
Enkä suostuisi olemaankaan.
Aamulla ajellaan taas Prismaan ostamaan Vkl. lehdet.
Eilen kauppailin sapuskat vkl. :ksi.
Unohdetaan jo, eiköstä?
Tämän aiheen Blogaus alkaa jo riittää.

H.

Tapasin lapsenlapset. He innostuivat tekemään voikukkaseppeleitä koko niityllisen. Eivät olleet koskaan tehneet, innostuivat niin että sitä köyttä oli metrikaupalla. Näköjään vanhatkin leikit kelpaavat.
Juttelin kylällä turvavälin päässä tuttavarouvan kanssa. Hän oli alkanut pyörittää hulavannetta 3 kk sitten 20 min joka päivä. Vyötärö on kaventunut 7-8 cm, paino on pysynyt samana, joten kiinteytystä on tapahtunut ja vyörärörasva muuttunut lihakseksi. Hänen ei tarvitsekaan laihduttaa. Ostanut jo 1.2 kiloisen lisäksi kaksikiloisen. Saas nähdä hurahdanko.

Ei ole ollut mitään sitovaa lakia, että yli 70-vuotiaat eivät voisi pirtistään poistua.
Nyt vain on korostettu ihmisten omaa vastuuta ja harkintakykyä.
En tiedä onko tiedoitus ollut vajavaista vai tarkoitullisen vajavaista, kun näyttää siltä, että asioiden tulkinta on ollut monenmoista.
Ajattelin, että on ehkä tarkoitus ollutkin, että ikäihmiset käsittäisivät, että on pakko ollut olla kotona, ettei edes ruokakaupassa saa käydä,
Motiivit taas voivat olla kahdenlaisia.

Alusta asti on sanottu että välttämättömät asiat saa hoitaa esim. ruokakaupassa ja apteekissa saa käydä.
Olen käynyt ruokakaupassa pari kertaa viikossa, neljä kertaa apteekissa ja
käynyt silmälääkärillä ja hankkinut rillit ja hankkinut kännyn, kun pakko oli,
ei tullut mieleenkään epäröidä, ettenkö voisi ja saisi.

Kun on yli 70 vuotta katsellut tätä maailmaa ja sen kurjuutta monelta kantilta, niin eipä nämä karanteenit paljon hetkauta, sillä paljon huonomminkin voisi olla, kuten miljoonilla ihmisillä onkin.
Katto on pään päällä, lämpöäkin riittävästi, ruuat ja muut tarpeelliset saa tilattuna ettei tarvitse mihinkään lähteä. Pihamaalla voi hypellä ja heittää kärrinpyörää
ilman mitään vuosimaksua tai trikoita ja joikhata päätteeksi kaikki Olavit ja
muut Virrat pihakeinun vauhdissa.
Aina tietysti löytyy näitä valittajamestareita, jotka eivät osaa valittaa oikeassa paikassa missä siitä valituksesta olisi jotain yhteiskunnalllista hyötyä, tai toimia uudistusten ja parannusten aikaansaamiseksi silloin kun kykyä siihen etsitään.
Jonkinlainen aivotoiminnan järkkyminen näyttää tapahtuneen monelle nyt
koronakeväänä, johon ei edes rokotus auttaisi, vaan itsetutkistelu ja rehellisyys
voisivat helpottaa tätä haurautta.

Omasta asennoitumisesta se on kiinni miltä elämä maistuu.

Kun suurta ryhmää suojellaan eli koko kansaa
aina on joitakin yksittäisiä ihmisiä, joille se tuo haittaakin.
Korona tuo haittaa kaikille jossakin muodossa,
miten jotkut eläkeläiset kehtaa valittaa koko ajan.

Ne, joilla on nettikin jonne urputtaa
eivät ole läheskään niin yksinäisiä kuin ne vanhukset
joilla ei ole muuta kuin kännyt,
jolla tuskin enää osaavat soittaa.

On paljon huonokuntoisia vanhuksia,
joiden toimintakyky on huomattavasti heikentynyt
ja ovat myös yksin
pystymättä "viihdyttämään" itseään juuri millään lailla.

Kävin juuri tänään erään vanhuksen luona juttelemassa
viiden metrin päästä suojukset naamalla.
Henkilö jota käy kotihoito syöttämässä
ja joka ei omin avuin pääse sängystä vessaan edes.
Ei pysty löytämään numeroita kännystään.
On liian "hyväkuntoinen" laitoshoitoon.
Se on toisaalta nyt onni.

Omat lapsemme perheineen elelevät niin kaukana, että normaalistikin tapaamiset ovat harvassa joten korona ei ole vaikuttanut suuntaan eikä toiseen.

1943 syntynyt hauras ukko on elänyt entiseen malliin.
Poikkeuksena vain terveydenhuollon suma. Maaliskuun viimeisellä viikolla alkaen 3 silmälääkärikeikkaa. Junalla Helsinkiin silmäleikkaukseen. Silmänpohjan aukon operointi. Kaksi jälkitarkastusta.
Olen käynyt parturissa. Myös hammaslääkärissä otattamassa irronneen nastahampaan tulehtunut juuri pois kappaleina.
Tk:ssa kortisonipiikit olkapäähän.
Ponnistelukarenssin aikana kävin arkisin kutosalin kahviossa kahvilla ja juttelemassa kavereiden kanssa. Nyt viikon verran, olen aloitellut treenejä 6krt/vko.
Salilta tullessa käyn kaupassa melkein jokainen kerta.
Hauraus tuntui hack kyykyssä ja maastavedossa 6:n viikon tauon jälkeen. Hauras vanhus ehti taantumaan ja haurastumaan lisää.

Vaimonikin on palannut normaaliin rytmiin koska harmaahapsiklubin tapahtumat, 3 kpl /vko ovat kesätauolla.