Väitteet punaisten vuoden 1918 sisällissodassa harjoittamasta vastustajien kidutuksista ovat tuoreen tutkimuksen mukaan sodan voittaneiden valkoisten synnyttämä myytti.
- Punaiset raivasivat kotirintamansa valkoisia, mutta eivät sattumanvaraisesti eivätkä kiduttaen, sanoo filosofian lisensiaatti Mirja Turunen, joka on kirjoittanut kirjan sisällissodan surmatöistä Pohjois-Kymenlaaksossa. Veripellot-teos perustuu hänen piakkoin tarkastettavaan väitöskirjaansa.
Sisällissodan jälkeen huhuja punaisten kidutuksista alkoi levitä laajalle sanomalehdistön välityksellä. Esimerkiksi punaisen terrorin synkimmällä seudulla Kouvolassa teloitettujen valkoisten väitettiin joutuneen kidutuksen kohteeksi. Oletetut kidutusjäljet osoittautuvat Turusen tutkimuksessa kuitenkin ihmisruumiin sinänsä luonnollisiksi mätänemismuutoksiksi.
- Kouvolan kidutuksia käytettiin laajasti hyväksi valkoisten sotapropagandassa. Ihmisten haluttiin hyväksyvän kosto ja rankaisu, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli puhdistaa Suomesta tietty etninen ryhmä, jonka valkoinen puoli koki huonoksi ainekseksi, Turunen sanoo.
STT
- Punaiset raivasivat kotirintamansa valkoisia, mutta eivät sattumanvaraisesti eivätkä kiduttaen, sanoo filosofian lisensiaatti Mirja Turunen, joka on kirjoittanut kirjan sisällissodan surmatöistä Pohjois-Kymenlaaksossa. Veripellot-teos perustuu hänen piakkoin tarkastettavaan väitöskirjaansa.
Sisällissodan jälkeen huhuja punaisten kidutuksista alkoi levitä laajalle sanomalehdistön välityksellä. Esimerkiksi punaisen terrorin synkimmällä seudulla Kouvolassa teloitettujen valkoisten väitettiin joutuneen kidutuksen kohteeksi. Oletetut kidutusjäljet osoittautuvat Turusen tutkimuksessa kuitenkin ihmisruumiin sinänsä luonnollisiksi mätänemismuutoksiksi.
- Kouvolan kidutuksia käytettiin laajasti hyväksi valkoisten sotapropagandassa. Ihmisten haluttiin hyväksyvän kosto ja rankaisu, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli puhdistaa Suomesta tietty etninen ryhmä, jonka valkoinen puoli koki huonoksi ainekseksi, Turunen sanoo.
STT
Vastaukset 5
Vanhimmat
Molemmilla osapuolilla on ollut riveissään kiihkomielisiä ihmisiä. Sukulaisia on nöyrytetty, kidutettu ja tapettu. Kyllä on vaikea ottaa järki käteen silloin.
Hävinneiden rankaiseminen ulottui Suomessa aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Punaisten omaisilta kiellettiin uhriensa hautaaminen, sureminen ja kukkien vieminen teloituspaikoille. Kouvolassa ruumiit siirrettiin viiden vuoden kuluttua teloituskuopasta hautausmaalle. Sureminen tuli tavallaan luvalliseksi vasta jatkosodan jälkeen, kun punaisten haudalle pystytettiin muistopatsas. Lähes 90 vuoden takaiset tapahtumat elävät vielä tänäänkin: huhtikuun puolivälissä pidettävässä piispantarkastuksessa siunataan Kouvolassa teloitetut punaiset.
http://www.joensuu.fi/ajankohtaista/vaitos2.php?id=746
Nämä vuoden 1918 tapahtumat vievät meidät pois todellisuudesta, kauas arjen huolista, maailmaan, jonka voimme luoda mieleiseksemme. Niitä tapahtumia on hauska märehtiä, kun aikaa on eikä tähdellistä tekemistä löydy. Voimme kiihtyä puolesta tai vastaan, kukin mieltymystensä mukaan, ja tuntea pyhää vihaa ja suuttumusta aivan vapaasti. Sillä on oma terapeuttinen arvonsa, luulisin.
Myös talvisodan ja mannerheim-ristien märehtiminen on romanttista tunteilua, jolla voi häivyttää oikean elämän. Joten älkääpäs psyykepotilaat märehtikö!
No niin. Informaatiosodan seuraava rintama on avattu. Ensin käytiin pöyhimään jatkosotaa ja nyt mentiin vuoteen -18. Taatusti tunteisiin vetoavaa taktiikkaa. Ja taas varsinkin nuoremmat innostuvat kun luulevat ettei tällaista ole koskaan kukaan muu esittänyt. Kyllä on laitavasemmistolla keinot vähissä.