”Et vain voinut ymmärtää" - rovasti Marja-Sisko Aalto ja kaksi muuta naista kirjoittivat kirjeen äidilleen
Tänään klo 6:32
Tuore kirja availee äidin ja tyttären välistä suhdetta, jossa voi olla paljon valoa ja paljon varjoja.
Rovasti Marja-Sisko Aallon äiti ei ensin ymmärtänyt tai hyväksynyt sitä, että oma poika on transsukupuolinen.
– Jokaisen tulisi voida olla aivan omanlaisensa äiti, sanoo videolla Katja Clark, joka jäi yksinhuoltajaksi pian tyttärensä syntymän jälkeen.
Suhde omaan äitiin on aina erityinen, hyvässä ja pahassa.
Tätä ainutlaatuista suhdetta valottaa Kirsi Hiilamon ja Heli Pruukin teos Aina tytär, aina äiti – Aikuisen naisen suhde äitiin. Kirjoittajat ovat psykoterapeutteja.
Kirja kysyy ja vastaakin siihen kysymykseen, miten aikuinen tytär voi irrottautua äidistä ja silti ymmärtää ja pysyä lähellä.
Kirjoittajat muistuttavat, miten vielä 1950-luvulla sairas lapsi saattoi viettää pitkiäkin aikoja sairaalassa ilman, että vanhemmat kävivät katsomassa. Näin tehtiin, koska sen ajateltiin olevan ”lapsen parhaaksi”.
Tuolloin vanhemmilla ei ollut aina aikaa eikä ymmärrystä paneutua lasten elämään. Syliin ei ehditty ottaa eikä jutella.
Moni tytär oppi lapsuudessaan, että omiin tarpeisiin keskittyminen on itsekästä ja väärin. Sen sijaan oli ehdottoman tärkeää olla kiltti ja ahkera.
Hiilamon ja Pruukin mukaan on paljon perheitä, joissa ei ole koskaan puhuttu rakastamisesta tai edes toisen perheenjäsenen tärkeydestä.
Kirjoittajat muistuttavat, että koskaan ei ole liian myöhäistä katkaista vääränlaisia ketjuja tai muuttaa ihmissuhteiden vuorovaikutusta ja niiden viestiä.
Kirjan lopussa on osuus Kirjeitä äidille, jossa erilaiset naiset kertovat omasta äitisuhteestaan kirjeen muodossa. Seuraavassa kirjasta poimittuja, kolmen tyttären äitikokemuksia.
Marja-Sisko Aallon lapsuuden perheessä oli kahdeksan lasta.Marja-Sisko Aallon lapsuuden perheessä oli kahdeksan lasta.
Marja-Sisko Aallon lapsuuden perheessä oli kahdeksan lasta. IL-ARKISTO
”Sylivuoroja ei paljon tullut”
”Me lapset kuulimme, miten olit ollut todella ihana siellä ja siellä. Olisimme kaivanneet sitä ihanuutta lisää itse.”
”Sylivuoroja ei paljon tullut.”
Näin kirjoittaa kirjeessään omalle äidilleen rovasti, kirjailija Marja-Sisko Aalto.
Aalto nousi julkisuuteen vuonna 2008, kun hän kertoi julkisesti olevansa transsukupuolinen ja aikovansa korjata sukupuolensa miehestä naiseksi. Hän toimi tuolloin Imatran kirkkoherrana.
Aalto arvelee perineensä 26 vuotta sitten kuolleelta äidiltään muun muassa rakkauden esiintymiseen.
”Moni muu hipsii hiljaa takariviin, me hönkäisemme framille.”
Äiti oli sosiaalinen, osallistuva ja paljon menossa. Naisten asema, seksuaalikasvatus ja raittiusaate olivat äidille sydämen asioita.
Silti Aallon mukaan äidiltä meni vuosikymmeniä ymmärtää, millainen lapsi Aalto oikeasti oli.
”Etten siis ollut höperehtivä tai vinksahtanut poika, vaan aidosti transsukupuolinen.”
Toisaalta Aalto kiittää äitiään siitä, ettei hän koskaan esimerkiksi uhkaillut tai hyljeksinyt lastaan.
”Et vain voinut ymmärtää.”
Lopulta vuosien kuluttua keskusteluyhteys avautui ja äiti ymmärsi. Aalto muutti etunimensä Olli-Veikosta Marja-Siskoksi, koska sen nimen vanhemmat olivat aikoinaan varanneet hartaasti odotetulle tyttölapselleen,
”Siksi kannan tuota nimeä ylpeänä, onnellisena ja teitä kahta lämmöllä muistaen”, Aalto kirjoittaa.
Juhliiko Marja Siskon lapset myös Isänpäivää tämän kanssa ?
Tänään klo 6:32
Tuore kirja availee äidin ja tyttären välistä suhdetta, jossa voi olla paljon valoa ja paljon varjoja.
Rovasti Marja-Sisko Aallon äiti ei ensin ymmärtänyt tai hyväksynyt sitä, että oma poika on transsukupuolinen.
– Jokaisen tulisi voida olla aivan omanlaisensa äiti, sanoo videolla Katja Clark, joka jäi yksinhuoltajaksi pian tyttärensä syntymän jälkeen.
Suhde omaan äitiin on aina erityinen, hyvässä ja pahassa.
Tätä ainutlaatuista suhdetta valottaa Kirsi Hiilamon ja Heli Pruukin teos Aina tytär, aina äiti – Aikuisen naisen suhde äitiin. Kirjoittajat ovat psykoterapeutteja.
Kirja kysyy ja vastaakin siihen kysymykseen, miten aikuinen tytär voi irrottautua äidistä ja silti ymmärtää ja pysyä lähellä.
Kirjoittajat muistuttavat, miten vielä 1950-luvulla sairas lapsi saattoi viettää pitkiäkin aikoja sairaalassa ilman, että vanhemmat kävivät katsomassa. Näin tehtiin, koska sen ajateltiin olevan ”lapsen parhaaksi”.
Tuolloin vanhemmilla ei ollut aina aikaa eikä ymmärrystä paneutua lasten elämään. Syliin ei ehditty ottaa eikä jutella.
Moni tytär oppi lapsuudessaan, että omiin tarpeisiin keskittyminen on itsekästä ja väärin. Sen sijaan oli ehdottoman tärkeää olla kiltti ja ahkera.
Hiilamon ja Pruukin mukaan on paljon perheitä, joissa ei ole koskaan puhuttu rakastamisesta tai edes toisen perheenjäsenen tärkeydestä.
Kirjoittajat muistuttavat, että koskaan ei ole liian myöhäistä katkaista vääränlaisia ketjuja tai muuttaa ihmissuhteiden vuorovaikutusta ja niiden viestiä.
Kirjan lopussa on osuus Kirjeitä äidille, jossa erilaiset naiset kertovat omasta äitisuhteestaan kirjeen muodossa. Seuraavassa kirjasta poimittuja, kolmen tyttären äitikokemuksia.
Marja-Sisko Aallon lapsuuden perheessä oli kahdeksan lasta.Marja-Sisko Aallon lapsuuden perheessä oli kahdeksan lasta.
Marja-Sisko Aallon lapsuuden perheessä oli kahdeksan lasta. IL-ARKISTO
”Sylivuoroja ei paljon tullut”
”Me lapset kuulimme, miten olit ollut todella ihana siellä ja siellä. Olisimme kaivanneet sitä ihanuutta lisää itse.”
”Sylivuoroja ei paljon tullut.”
Näin kirjoittaa kirjeessään omalle äidilleen rovasti, kirjailija Marja-Sisko Aalto.
Aalto nousi julkisuuteen vuonna 2008, kun hän kertoi julkisesti olevansa transsukupuolinen ja aikovansa korjata sukupuolensa miehestä naiseksi. Hän toimi tuolloin Imatran kirkkoherrana.
Aalto arvelee perineensä 26 vuotta sitten kuolleelta äidiltään muun muassa rakkauden esiintymiseen.
”Moni muu hipsii hiljaa takariviin, me hönkäisemme framille.”
Äiti oli sosiaalinen, osallistuva ja paljon menossa. Naisten asema, seksuaalikasvatus ja raittiusaate olivat äidille sydämen asioita.
Silti Aallon mukaan äidiltä meni vuosikymmeniä ymmärtää, millainen lapsi Aalto oikeasti oli.
”Etten siis ollut höperehtivä tai vinksahtanut poika, vaan aidosti transsukupuolinen.”
Toisaalta Aalto kiittää äitiään siitä, ettei hän koskaan esimerkiksi uhkaillut tai hyljeksinyt lastaan.
”Et vain voinut ymmärtää.”
Lopulta vuosien kuluttua keskusteluyhteys avautui ja äiti ymmärsi. Aalto muutti etunimensä Olli-Veikosta Marja-Siskoksi, koska sen nimen vanhemmat olivat aikoinaan varanneet hartaasti odotetulle tyttölapselleen,
”Siksi kannan tuota nimeä ylpeänä, onnellisena ja teitä kahta lämmöllä muistaen”, Aalto kirjoittaa.
Juhliiko Marja Siskon lapset myös Isänpäivää tämän kanssa ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lehti halusi ratsastaa tällä räväkällä aiheella (luvatta) ja varsinainen uutinen eli kirja jäi aivan sivuasiaksi. Tätä se julkisuus teettää, ihmistä käytetään armotta hyödyksi.
Marja Sisko on niin viehättävän näköinen tuossakin kuvassa !
Lapset ihmeissään, kun nyt on kaksi Äitiä :)
On siinä näin karanteeniaikana Marja-siskolla kestämistä naisineen!
Luulin pienen aikaa, että marja-sisko on äiti