Populaatioissa esiintyy muuntelevuutta sellaiessa määrin,että se tekee baramiinihypoteesin käytännössä mahdottomaksi:
Muuntelevuus on jopa niin suuri,että evoluutikotkin-jotka siis olettavat uusia alleeleja ilmaantuvan ja että monimuotoisuus lisääntyy-joutuvat tutkimaan asiaa..
Ilmiölle on annettu selitykseksi ainakin sen,että taudit leviävät tehokkaimmin jos ne vaikuttavat ominaisuuksiin,joiden ohjaamat geenit ovat yleisiä populaatiossa.
Tämä antaa lisääntymisedun harvinaisemmille geenimuodoille muiden kustannuksella.
Tähän malliin evolutiivinen uusien alleeleiden syntytapa selittää suuren muuntelevuuden.
Baramiinirakennelmaan se tekee ongelmaksi sen,että uusia muotoja pitäisi ilmaantua baramiinin sisään-jolloin itseasiassa rappeutuminen ei olekkaan niin itsestäänselvää.
(vain YEC-aktiivit ja harvat muut väittävät että uusien muotojen syntyminen olisi mahdotonta.
Enemmistöllä baramiinimallin edustajilla geenejä katoaa nopeammin kuin niitä tulee.
Evoluutioteorian kannalta määrän vaihtelu (populaatioissa)riippuu valintapaineesta ja ominaisuuden haritabiliteetistä:suunta voi jossain olosuhteissa olla rappeuttavakin,yleensä kuitenkin kasvattava.
Tietyt saavutetut edut antavat niin suuren etulyöntiaseman että niiden leviäminen koko populaatioon on käytännössä väistämätöntä ja niiden karsiutuminen tämän jälkeen pudottaa yksilön geenipoolista.)
Muuntelevuus on jopa niin suuri,että evoluutikotkin-jotka siis olettavat uusia alleeleja ilmaantuvan ja että monimuotoisuus lisääntyy-joutuvat tutkimaan asiaa..
Ilmiölle on annettu selitykseksi ainakin sen,että taudit leviävät tehokkaimmin jos ne vaikuttavat ominaisuuksiin,joiden ohjaamat geenit ovat yleisiä populaatiossa.
Tämä antaa lisääntymisedun harvinaisemmille geenimuodoille muiden kustannuksella.
Tähän malliin evolutiivinen uusien alleeleiden syntytapa selittää suuren muuntelevuuden.
Baramiinirakennelmaan se tekee ongelmaksi sen,että uusia muotoja pitäisi ilmaantua baramiinin sisään-jolloin itseasiassa rappeutuminen ei olekkaan niin itsestäänselvää.
(vain YEC-aktiivit ja harvat muut väittävät että uusien muotojen syntyminen olisi mahdotonta.
Enemmistöllä baramiinimallin edustajilla geenejä katoaa nopeammin kuin niitä tulee.
Evoluutioteorian kannalta määrän vaihtelu (populaatioissa)riippuu valintapaineesta ja ominaisuuden haritabiliteetistä:suunta voi jossain olosuhteissa olla rappeuttavakin,yleensä kuitenkin kasvattava.
Tietyt saavutetut edut antavat niin suuren etulyöntiaseman että niiden leviäminen koko populaatioon on käytännössä väistämätöntä ja niiden karsiutuminen tämän jälkeen pudottaa yksilön geenipoolista.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Herätkää-lehti 8 helmikuuta 2004.
(Kannessa otsikko-"onko sinulla univelkaa"-ja nukkuva mies.
Herätkää! saa siis vitsinomaisen kaksoismerkityksen paitsi lehden nimenä myös kehotuksena kyseiselle haukottelijalle...)
Raamatun näkökanta
"Määrääkö veriryhmä persoonallisuutesi".
Löytyy seuraava maininta:
'Ensyclopedia Britannicassa sanotaan
"koska punasolujen antigeeneja on useita erilaisia on erittäin epätodennäköistä että muilla kuin identtisillä kaksosilla olisi samat veriryhmätekijät"
Tämän pohjalta voisi siis sanoa että jokaisella on oikeastaan oma verityypinsä.'
Tälläinen monimuotoisuus muutamasta kahdesta ihmisestä ensin laajaan populaatioon ja siitä taas yhden perheen muutamaan yksilöön ja näistä eteenpäin rappeutuneessa populaatiossa(jossa kaikilla rajallinen määrä kromosomipareja;tarkalleen ottaen yksi pari) on yksinkertaisesti mahdoton olettamuksen kanssa että uusia geenimuotoja ilmaantuu harvemmin kuin niitä karsiutuu...
Eli kyseinen kappale suorastaan todistaa evoluutiota...
Kaikkien eliölajien jokainen yksilö on ainutlaatuinen.Erilaisuuden todistusarvo ei siten voi olla evoteorian omaisuutta.Mutaatiota on vaikea osoittaa syyksi erilaisuuteen koska yksilöiden erilaisuus on elämän ominaisuus.
Eri alleelien määrästä.
Se taas on yksinkertaista vetää mutaatioihin.
Muutenhan olisi rajoitettu määrä muotoja,jolloin yksilö ei enää olisikaan erilainen.
Rappeutumalla genomi tasapäistyy,ei suinkaan rikastu.
Tämän seurauksena ihmispopulaation kaltainen suuri populaatio joka on lähtöisin pienestä-ja Raamatun mukaan valtaisan pullonkaulan läpi kulkenut- ei voisi tuottaa erilaisia yksilöitä volyymillä jonka nyt näemme..
viimeistään sadoista miljoonistakin puhuttaessa
sukupolvien vähäisyyteen jotka eivät riitä kaikkien tarvittavien vaiheiden toteutumiseen. Pienessä populaatiossa mutaatioiden mahdollisuus liian harvinaista ja suurissa populaatioissa ominaisuuden hidas siirtyminen koko lajiin.Mitä suuremmasta eläimestä on kysymys sitä hitaampi mahdollinen lajin kehittyminen olisi sattuman kautta.
Mikään laji ei hanki elämänsä aikana periytyviä hyviä ominaisuuksia.Tämähän on tunnustettu tosiasiaksi.Ominaisuudet tulevat vanhempien sukusolujen yhdistelmästä.Osa ominaisuuksista tulee esiin useidenkin sukupolvien päästä.Ne eivät siis aina hyödyllisinäkään hyödytä seuraavaa sukupolvea.Samoilla vanhemmilla voi olla suurestikin toisistaan poikeavia jälkeläsiä.
Ympäristötekijät voivat aiheuttaa periytyviä haitallisia mutaatioita.