..vai opetetaanko siellä mitään?
Neuvotaan kai miten saa hyvää palkkaa tekemättä lähes yhtään mitään.
Pompotetaan potilasta paikasta toiseen, heitellään vastuuta eteenpäin ettei itse tarvitse paneutua asiaan.
Minulla on omaa kokemusta sekä kun paljon ihmisten kanssa juttelee niin kuulee aika lailla kohtelusta jota porukka saa, sekä välinpitämättömyydestä.
Oikeastaan viimeinen niitti minulle tuli jo pari vuotta sitten istuessani erään sairaalan kahviossa kun jo n. 90-vuotias henkilö alkoi puhua minulle, ventovieraalle , omasta kokemuksestaan.
Hän sanoi että kun pompotellaan edestakaisin sinne ja tänne, ei enää jaksa. Pitäisiköhän hänenkin alkaa kerätä niitä pillereitä niinkuin monet muutkin vanhukset tekevät ja ottaa sitten kaikki kerralla.
Veti kyllä hetkeksi aikaa hiljaiseksi ja aivot raksuttivat että mitä tuohon sanoa. No yritin siinä sitten lohdutella ja puhua että se ei kannata.
Myös muutama henkilö on sanonut että " laittaisivat sen viimeisen piikin " ja jotain muuta tuon suuntaista, kun ovat turhautuneet juoksemaan saamatta apua.
Monesti myös jotkut sanovat että pitäisi varmaan varata aika lääkäriin mutta kannattaako se, onko siitä mitään hyötyä, ei ne kuitenkaan ota mitään kantaa.
Hyvänen aika, ei noin pitäisi joutua ajattelemaan silloin kun on tarvetta käydä lääkärissä.
Myös yleisesti ihmetellään terveydenhuollon kustannusten jatkuvaa nousua, eihän se ole mikään ihme kun potilaita juoksutetaan edestakaisin.
Pitäisiköhän itsekin lukea lääkäriksi jos palkan saa niinkin helpolla.
Neuvotaan kai miten saa hyvää palkkaa tekemättä lähes yhtään mitään.
Pompotetaan potilasta paikasta toiseen, heitellään vastuuta eteenpäin ettei itse tarvitse paneutua asiaan.
Minulla on omaa kokemusta sekä kun paljon ihmisten kanssa juttelee niin kuulee aika lailla kohtelusta jota porukka saa, sekä välinpitämättömyydestä.
Oikeastaan viimeinen niitti minulle tuli jo pari vuotta sitten istuessani erään sairaalan kahviossa kun jo n. 90-vuotias henkilö alkoi puhua minulle, ventovieraalle , omasta kokemuksestaan.
Hän sanoi että kun pompotellaan edestakaisin sinne ja tänne, ei enää jaksa. Pitäisiköhän hänenkin alkaa kerätä niitä pillereitä niinkuin monet muutkin vanhukset tekevät ja ottaa sitten kaikki kerralla.
Veti kyllä hetkeksi aikaa hiljaiseksi ja aivot raksuttivat että mitä tuohon sanoa. No yritin siinä sitten lohdutella ja puhua että se ei kannata.
Myös muutama henkilö on sanonut että " laittaisivat sen viimeisen piikin " ja jotain muuta tuon suuntaista, kun ovat turhautuneet juoksemaan saamatta apua.
Monesti myös jotkut sanovat että pitäisi varmaan varata aika lääkäriin mutta kannattaako se, onko siitä mitään hyötyä, ei ne kuitenkaan ota mitään kantaa.
Hyvänen aika, ei noin pitäisi joutua ajattelemaan silloin kun on tarvetta käydä lääkärissä.
Myös yleisesti ihmetellään terveydenhuollon kustannusten jatkuvaa nousua, eihän se ole mikään ihme kun potilaita juoksutetaan edestakaisin.
Pitäisiköhän itsekin lukea lääkäriksi jos palkan saa niinkin helpolla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikös lääkärin työhön kuulu kirjoittaa lääkkeitä ja tutkimuksia? Niitä TUTKITTUJA lääkkeitä! Jos ei tullut apua, niin tulepahan sitten uudestaan!
On niin tuttua tuo tule uudestaan-löpinä.
Parempi ehkä on olla huonossa kunnossa ja yrittää pärjätä niillä mitä on.
Lopun elämää saisi ravata edestakaisin jos aina tulisi/menisi uudestaan kun joka kerta niin sanotaan.
Eikä sitä aina tarvitsisi välttämättä mitään tutkittuja lääkkeitäkään. Vaikka niitähän aina tyrkytetään, on kai kaikkein helpointa hoitoa.
Oireita on niin kovin helppo hoitaa lääkkeillä, ei tarvitse selvittää oireiden syytä.
Sehän ei ole lääkäriltä pois, potilas se on joka sairastaa.
Potilas sairastaa ja kärsii. Lääkäri tutkii ja lääkitsee. Tuloksia ei seuraa kukaan muu kuin potilas itse, joka tietenkin maksaa koko touhun. Riippumatta siitä, saiko hoidoista apua tai ei!
Suurimman osan laskusta maksaa todellisuudessa kunta jossa potilas asuu.
Ja kyllä, lääkäri lääkitsee, mutta tuo tutkiminen onkin sitten vähän kyseenalaista. Toki jotkut myös tutkivatkin ja hyvä niin.
Potilas myös itse seuraa tuloksia mutta tuloksia on vaikea seurata silloin kun ei tiedä mikä on vaivan syynä tai aiheuttajana. Siihen juuri tarvittaisiin sitä tutkimista.
On äärettömän vaikeaa hoitaa ja seurata jotain josta ei tiedä mitä/mikä se on.
Ihmisistä suurin osa on sitä mieltä että on hankalampi sairastaa silloin kun ei tiedä mikä on vialla.
Jo tietoisuus saa ihmeitä aikaiseksi, on helpompaa elää ja ehkä hyväksyä tilanteensa.
Jos sattuu olemaan vaikka jokin harvinaisempi sairaus jonka löytymiseen/diagnoimiseen menee useampi vuosi niin se on potilaalle aika raskasta aikaa.
Luulisi että sen ymmärtää sellainenkin jolla ei ole omakohtaista kokemusta.
Tämä ei nyt välttämättä suoranaisesti kuulunut samaan asiaan jota tämä keskustelu on koskenut.
> Suurimman osan laskusta maksaa todellisuudessa kunta jossa potilas asuu....
Mistäs ne kunnan rahat ovat lähtöisin? Eikös kansalaiset ja potilaat maksa verojaan sinnekin?
Kirjoitinkin vain että kunta on suurin maksaja, tiedän kyllä että kuntalaiset maksavat veroja.
Tyytyväisenä voin todeta että loppujen lopuksi terveydenhoito on potilaalle itselleen suht edullista.
Ainakin jotakin saa veronmaksunsa vastineeksi, jos sattuu hoitoa saamaan tai pääsemään tutkimuksiin.
Mutta vaikka veroja maksankin kuten suurin osa ihmisistä maksaa niin silti olisi ihan hyvä kun ei niitä verorahoja tarvitsisi kaikkia laittaa terveydenhuoltoon.
Kunnissa olisi varmasti paljon muutakin mihin rahaa tarvitaan.
Jos terveydenhuolto toimisi hyvin niin sinne nyt menevät rahat voisi sijoittaa muuhun.
Lääkiksessä opetaan miten lääkkeitä jaetaan, koska se on LÄÄKEtiedettä eikä mitään parannustiedettä. Parantumista ei pidäkään tapahtua, koska kalliiden lääkkeiden jakaminen keskeytyisi ja vahingoittaisi lääketeollisuutta. Potilaasta viisveisataan, mutta hengissä pidetään, jotta voidaan lypsää mahdollisimman paljon ja pitkään rahaa loputtomalla lääketarjonnalla.
Lienee se lääkärikollegan huomioiminen ja ymmärtäminen myös niitä tärkeitä opetuksen aiheita. Kuuluuko se sitten lääketieteeseen vai ei? Kuka tietää?
Kyllä heille etiikkaakin opetetaan. Oppilaasta on sitten kiinni oppiiko mitään.
Joskus kun asenteita ja käytöstä seuraa niin ei näytä toimivan kaikilla.