Vaipuminen pimeyteen ja tyhjyyteen? Onko elämä epäoikeudenmukaista sattumaa ? Miksi joku saa elää onnellisen elämän yltäkylläisyydessä, terveenä ja taas toinen pakolaisleirillä kuoleman, sodan, tautien, nälän ja pelon keskellä?
Mitä kuoleman jälkeen?
Anonyymi
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Monesti olen ajatellut, että elämä on vain suuri keskitysleiri, jossa toisilla on vain hieman parempi paikka kuin toisilla!
Tällaisen ajatuksen, maailma rangaistussiirtolana, esitti aikoinaan jo kuuluisa filosofi Schopenhauer, erakkomaisena ihmisvihaajana pidetty, roopeankkamainen itara ja varakas herra.
Sama ajatus esiintyy myös Mika Waltarin esikoisromaanissa 'Suuri illusioni' kirjan henkilöhahmon, kyynisen "maailmanmies" Hellaan suuhun pantuna.
Aina voi toivoa, että kuoleman jälkeen pääsee maistelemaan hyviä viinejä ja syömään herkkuja virsienlaulamisen välissä porvarillisseurassa ilman sairaita ja rampoja.
Voisin täsmentää.
Vaipuminen olemattomaksi.
Mihinkään ei jouduta kuoltuamme!
Suomi joskus 3000v sitten voi jeesus vittu mitä kärsimystä. Evoluutio vaatii aikaa kehitykseen ja kamelikuskien vaurastuminen öljyllä ei ole sitä.
Kaikki, tämäkin kysytty asia selviää aikanaan.
Pitää malttaa odottaa, emme voi onneksi nähdä tulevaisuuteen.
Samaa kuin hedelmöitystä ennen.
"En pelkää kuolemaa. Olin kuollut miljardeja vuosia ennen syntymääni, enkä kokenut siitä pienintäkään epämukavuutta."
- Mark Twain
Toivottavasti ei ainakaan mitään kristinuskoon viittaavaakaan, koska synkkä, iloton, haudanvakava ja paatoksellinen kristinusko on niin totaalisen täydellisen huumorintajutonta. Vain tosikoille joilla ei ole huumorintajua, tuota inhimillisen olon ja elon hienointa hedelmää. Huumoria josta ei löydä viitteitäkään raamatusta, tuosta maailman synkimmästä kirjasta, jonka ainoa sisältämä huumori on tahatonta, koska niin lapsellsia taruja on vaikeaa lukea nauramatta ääneen.
Tajuaako ihminen kun nukahtaa?
En minä ainakaan huomaa sitä hetkeä kun vaivun uneen. Kuolema on just samanlainen hiipuminen hiljaisuuteen.
Kannattaa elää silloin kun on valveilla ja katsoa tätä maailmaa avoimin silmin.
Onneksi meillä suomalaisilla on mahdollisuus nähdä tämän luonnon kauneus väreineen, kukkineen, huikaisevan sinenä taivaalla. Nähdä myös se värien kirjo, jonka meille nämä neljän vuodenaikkaamme näyttävät.
Älä puurra vain arjessa, vaan pysähdy ja katso vaikka perhosen värejä tarkasti ja opeta se myös lapsillesi ja lapsenlapsillesi. Ei mikään ole niin mielenkiintoista, kuin katsoa kuinka pieni lapsi on utelias kaikesta ja oppii uusia asioita.
Ei meillä ole muuta kuin tämä lyhyt aika syntymisen ja kuolema välillä. Tärkeintä siinä on se, että tiedostat sen kaikilla aisteillaan. Uskalla elää.
"Onneksi meillä suomalaisilla on mahdollisuus nähdä tämän luonnon kauneus väreineen, kukkineen, huikaisevan sinenä taivaalla. "
Ai meillä suomalaisilla? Kyllä maailmassa nyt on paljon värikkäämpiäkin valtakuntia.
Sattuuko lehmää, kun leikkaat lautasellasi olevaa pihviä? Ei tietenkään, koska lehmä on kuollut. Täsmälleen sama pätee ihmiseen, kuollut on yksinkertaisesti kuollut.
Sano toi hinduille ja saan kivat naurut.
Lehmän alatoopiksi tehdyt aivot kokevat aavesärkyä aina kun viiltelet pihviä!
Perinteisessä hindulaisuudessa se ei ole ongelma, jos olet alempaa kastia saat syödä pihvisi rauhassa. Äärihindulaisuudessa on kehitetty uusia ongelmia, jotka ennen olivat hyväksyttäviä tai ainakin sallittuja samaan tapaan kuin ääri-islamissa, äärikistinuskossa on luotu ongelmia.
Kuolema tappaa, koska Jumala ja muut mikkihiiret ovat sataprosenttista pötypuhetta.
Mieheni kuoli kolme vuotta sitten, sovimme, että jos toinen kuolee, niin tulee
kertomaan, mitä siellä taivaassa on. Ei ole vielä kuulunut mitään.
Hän on juonut Lethe virran vettä Manalassa. Sen takia hän on unohtanut sinut.
Onko väliä sen....
Ei väistämätöntä kannata pelätä.
Kastemato maassa kiemurtelee ja lintu sen nappaa.
Se on sellainen ihmisten käyttäytymisen perimä, joka ratkaisee.
Jokainen yö on pieni muistutus elämän rajallisuudesta.
Kyllä, kuolema on surullinen loppu kaikelle.
Toisille se voi olla vapauttava kokemus kärsimyksestä.
Psyykeellä on taipumus torjua ajatus.
Oikea tapa elää elämää on ajatella ikäänkuin eläisimme satoja vuosia. Menneiden muistelu vie kohti katkeroitumista. Silloin puolet potentiaalisista kokemuksista jää kokematta.
Eikö aloittaja keksinyt muuta kuin tuon pakolaisleirin? Itse voisin luetella monin verroin kamalampia ihmiskohtaloita kuin pakolaisleirillä istumisen (merkkifarkuissa, älypuhelin kourassa odottamassa, että joku idiootti käy hakemassa yksityiskoneella Suomeen elämään veronmaksajien rahoilla). Huh, huh, onpa kamala kohtalo varsinkin, kun kyseinen tyyppi on sitä ennen viettänyt koko mitättömän elämänsä tismalleen samanlaisissa olosuhteissa kuin siellä pakolaisleirillä mutta sitä ei yksinkertainen eurooppalainen hyysäri vaan tajua. Eikä sitä passaa tietenkään hyysärille kertoa, kuten ei muutakaan. Loppuis nääs hyysääminen.
"Mitä kuoleman jälkeen?"
Jeesus ottaa minulta suihin.
Ihmisen tietoisuus sammuu hänen kuollessaan. Kuoleman jälkeen ei ole mitään: ihminen lakkaa olemasta. Se on lohdullinen sanoma jokaiselle, joka ei tahdo elää ikuisesti. Uskovaiset eivät kestä ajatusta olemattomuudesta ja toivovat sen vuoksi ikuista elämää. Onhan se lohdullinen ajatus heille, joten se suotakoon!
>>>Vaipuminen pimeyteen ja tyhjyyteen?<<<
Kristinuskon mukaan Jeesukseen epäuskoiset käristyvät iankaikkisesti kidutushelvetissä. Ei tyhjyyden rauhaa siis.
>>>Onko elämä epäoikeudenmukaista sattumaa ?<<<
Kristinuskon mukaan elämän epäoikeudenmukaisuus on Jumalan Tahto.
>>Miksi joku saa elää onnellisen elämän yltäkylläisyydessä, terveenä ja taas toinen pakolaisleirillä kuoleman, sodan, tautien, nälän ja pelon keskellä?<<<
Kristinuskon mukaan tämä on kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan Tahto.
Miksi poliitikot ovat Suomessa retardeja , koska idiootit ovat heidät virkoihin äänestäneet.