Kirves-Koljonen murhasi kuusi ihmistä Huittisissa!!

Ja laivat olivat puuta:
https://www.youtube.com/watch?v=ecg9ZQ_EDAE

Mihin suomalainen sisu on hävinnyt?

"Hullu miäs Huittisist syä (ihmisiä) enemmä ku tianaa."

Toivo Harald Koljonen murhasi yhtenä yönä kuusi ihmistä vuonna 1943. Ase oli kirves ja rangaistus kuusinkertainen kuolema.

Maalari Toivo Harald Koljonen syyllistyi yhteen Suomen rikoshistorian pahimmista joukkomurhista.

Kun kuusi valkoista arkkua laskettiin hautoihin Huittisissa huhtikuussa 1943, paikalla oli nelisentuhatta ihmistä. Jos tuolloin olisi kysytty kansan mielipidettä kuusinkertaisen murhamiehen tuomiosta, jokainen olisi toivonut mitä suurimmalla todennäköisyydellä Koljosen kuolemaa.

Koljonen oli ennenkin tehnyt rikoksia ja istunut vankeudessa, mutta raa’at kirvesmurhat olivat jotakin aivan muuta kuin bensiinivarkaudet tai ampuma-aserikos.

Koljosen elämän käännekohta oli vuosi 1941.

Huhtikuussa 1941 Koljonen tuomittiin neljäksi vuodeksi ja 10 kuukaudeksi kuritushuoneeseen törkeistä varkauksista ja ampuma-aserikoksesta.

Tuomiota oli takana pari vuotta, kun hän alkoi suunnitella pakoa. Maanantaina 15. maaliskuuta 1943 Huittisten varavankilan metsätöissä ollut Koljonen valitteli sahansa hajoamista ja pääsi tekosyyn turvin työkaluvarastolle.

Korjaustyöt jäivät kuitenkin tekemättä. Koljonen tarpoi keväthankien keskellä pakomatkalle. Ei tarvittu uhkarohkeita muurinylityksiä tai väkivaltaa, ainoastaan sopiva hetki ja hiukan apua.

Entiset vankikaverit olivat piilottaneet Koljosen pyynnöstä hakkuuaukean lähelle rahaa, ruokaa ja vaatteita, jotka pakenija poimi mukaansa. Avusta Koljonen oli luvannut 10 000 markkaa.

Pakomatka alkoi raskaalla piileskelyllä talvisessa luonnossa. Tiistai 16. maaliskuuta oli painunut jo illan puolelle, kun Koljonen koputti Hakasen perheen ovelle Huittisten Karhiniemen kylässä ja pyysi yösijaa.

Paosta oli jo kerrottu radiossa. Ei siis ollut ihme, että isäntä Kalle Hakanen tunnisti Koljosen.

– Kyllä minä sinulle yösijan hankin, Hakanen puhisi vastaukseksi, ja Koljonen pakeni.

Isännästä tuskin olisi ollut vastusta Koljoselle. Pitkä-Topiksikin kutsuttu Koljonen oli varsin hyväkuntoinen mies, Hakasen isäntä taas päätä vankikarkuria lyhyempi ja tuberkuloosin heikentämä.

Koljonen jäi talon lähistölle, tarkkaili ja näki, että paikalla oli muitakin perheenjäseniä kuin isäntä. Siitä huolimatta hän palasi.

Äänet herättivät Kalle Hakasen keskiviikkona 17. maaliskuuta aamuyöllä. Isäntä suuntasi tupaan ja yllätti tutun vankikarkurin kurottelemasta kuivumassa olleita leipiä.

Hakanen ehti liikahtaa kohti, mutta tällä kertaa vankikarkuri ei paennut, vaan vastasi voimalla. Kirveen terä iskeytyi Hakasta käteen. Ensimmäistä iskua seurasivat lyönnit päähän ja ylävartaloon. Isäntä tuupertui kuolleena tuvan lattialle.

Koljonen olisi voinut paeta leivät mukanaan talosta ja jatkaa pakoaan. Sen sijaan hän hyökkäsi kirves kädessä muun perheen kimppuun. Väkivalta oli silmitöntä.

Hiljainen talo herätti aamulla naapureiden huomion. Paikallinen maanviljelijä kohtasi Hakasten luona lohduttoman näyn.

Anna-äiti, 50, makasi tuvassa miehensä vieressä, ainakin 16 kirveeniskun aiheuttamiin vammoihin kuolleena. Lattialla makasi hengettömänä myös perheen 11-vuotias Aulis-poika. Nuorimman uhrinsa, vain 6-vuotiaan Anjan, Koljonen oli surmannut sänkyyn.

Perheen 28-vuotiaan tyttären Allin ruumis makasi puolestaan navetassa. Kuudes uhri oli talolle sattunut naapuri Anna Mäkinen.

Surmien jälkeen murhamies tunnettiin halki Suomen nimellä Kirves-Koljonen.

Kuusinkertaisen murhamiehen elämään perehtynyt historioitsija Teemu Keskisarja kertoo, että Koljonen syyllistyi ennen Huittisten kirvesmurhia tiettävästi vain yhteen väkivaltarikokseen.

Koljonen tuomittiin marraskuussa 1936 tekemästään vaikeata vähemmän ruumiinvamman aiheuttaneesta pahoinpitelystä kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Uhrina oli eräs nuori nainen. "...
///
...lisää alla jutusta -joka tapauksessa (s24) asioiden oikean laidan selvttämiseksi roska puheen estämiseksi!