Kaksi lasta. Erossa ei kolmansia osapuolia, vaan sovittiin näin ja mies muutti pois jouluksi 2018. Jouduin sen jälkeen kirurgiseen operaatioon jossa olin yksin, hereillä, kaula auki leikkauspöydällä. Operaatio meni hyvin, mutta olin juuri aloittanut uuden työn ja menetin operaatiossa puheääneni. Eli suoritin työn loppuun niin kuin pystyin, se päättyi sovitusti huhtikuussa. Ero jäi silloin surematta, minä vain selviydyin sen kevään.
Vasta kesällä pystyin käsittelemään yhtään niitä syitä jotka johtivat eroon. Alkoi sattua. Jopa riideltiin exän kanssa. Eron syy oli ollut, että halusi vielä elää menetettyä nuoruuttaan. Tunsi olleensa vankilassa meidän perheessä.
Lapset (10, 13v). alkoivat kesällä alkaneet kärsiä siitä kun minä kärsin. Vuosi 2019 pääsi kuitenkin loppuun paremmissa tunnelmissa, olin jopa toiveikkaana mutta terveys alkoi pettää.
Nyt toukokuussa minulta poistettiin kohtu kasvaimen takia Ei ollut syöpä, mutta vuosin verta jatkuvasti ja olin ollut todella poikki koko kevään. Silti olen saanut puristettua lopputyön valmiiksi ja valmistun kesäkuussa. Sain myös työpaikan jossa aloitan parin viikon päästä.
Olen silti aivan paskana. Leikkauksen jälkeen avioliitossa epäonnistuminen on taas vahvasti ajatuksissa. Itken taas epäonnistunutta avioliittoa. Omaa osaani siinä. Syytän itseäni.
1.6. alkaa uusi työ. Minun täytyisi nyt pelastaa itseni tästä mutta en tiedä mitä tehdä. Olisiko neuvoja siihen, miten saisin itseni nyt kasaan? Ihan sellaisia konkreettisia. Sellaisia joihin voisin ryhtyä heti.
Konkreettisia neuvoja olen vailla
5
119
Vastaukset
- Anonyymi
1. Hengitä. Siis oikeasti syvähengitä. Se on hoitavaa.
2. Mihin kiinnität huomiosi, lisääntyy.Ole siis tarkkana.
3. Puhu itsellesi kuin parhaalle ystävällesi.
4. Rakasta itseäsi: helli ja hemmottele,hoida ja ole myötätuntoinen
5. Sure
6. Ole kiitollinen kaikesta hyvästä mitä on.
7. Aika oikeasti parantaa. - Anonyymi
Ota rauhallisesti. Hyväksy ero tosiasiana, älä syytä itseäsi. Opettele itsemyötätuntoa. Ole itsellesi armollinen ja lempeä. Kaikki järjestyy.
- Anonyymi
Olet saanut superhyviä neuvoja.
Todellakin, on totta että mihin sinä sallit ajatuksesi jumittuvan, tuo asia vain kasvaa ja paisuu mielessäsi.
Treenaa täysillä ajatustesi kulkua pois negatiivisesta, kaikkeen siihen hyvään mitä sinulla on:
-lapset
-ammatti ja paikka jo jossa voit sitä harjoittaa
-olet jo suht terve; järki toimii, kehos toimii, aistit toimii
-sinulla ja lapsilla si on koti
-teidän ei tarvitse nähdä nälkää
Keskittäydy täysillä lapsiisi, varmista että heidän ei tarvitse tuntea epävarmuutta vaan tuntevat olonsa rakastetuiksi, huolletuiksi ja turvalliseksi. SE on kaikista tärkeintä juuri nyt ja tulevaisuudessa.
Heistä sinä saat voimia.
Avioliittosi on historiaa. Se oli ja meni. Tietenkin sattuu kun se ei mennyt niinkuin miehesi ja sinä aloittaessanne toivoitte.
Mutta nyt voitte erikseen aloittaa uuden elämän. Kumpikin. Vain hyväksy se ja lakkaa hautomasta menneitä.
Ne kun pompahtavat asatuksissasi esiin, vain sano itsellesi: se jo oli ja meni. Ja ohjaa ajatuksesi tulevaisuuteen:
Miten voit olla vielä voimakkaampi ja opettavaisempi äiti lapsillesi. miten voit kehittää itseäsi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Miten voit ammatissasi toimia esimerkkinä muille, ts. tehdä tyosi niin hyvin kuin mahdollista.
Keskittäytyessäsi noihin, sinulla yksinkertaisesti ei ole aikaa surra menneitä joita et saa takaisin. Ja huomaat että Elämä Hymyilee!!!!!- Anonyymi
"Heistä sinä saat voimia."
En ihan lähtisi tuohon mukaan. Tosiasia on se, että lapset myös vievät voimia, kuluttavat energiaa, aiheuttavat huolta, vaikka olisivat kuinka ihania. Aivan samoin kuin lapset kärsivät äidin kärsimyksestä myös äiti kärsii lasten kärsimyksestä. Hetkellinen kärsimys on välttämätöntä ja tarpeellistakin läheisissä ihmissuhteissa.
Ap: olet mitä ilmeisemmin hyvin herkkä ihminen. Taipuvainen syyttämään itseäsi ja ottamaan liikaa vastuuta kaikesta, olemaan kaikista kriiseistäsi huolimatta "kympin oppilas". Omat odotuksesi ja voimavarasi eivät kohtaa, siitä sinulle aiheutuu jopa paniikinomainen murehtimis (ja -itsesyytös) tila. Kannattaisi löysätä nyörejäsi ja ottaa rennommin. Jotta näin tapahtuisi, suosittelen kääntymistä ammattiauttajan puoleen.
Ihan oikeasti tuo tilanteesi on sellainen, että nyt jos koskaan sinä tarvitset apua. Ei ole mikään läpihuutojuttu käydä läpi avioeroa, ja omia pelottavia raskaita leikkauksia samalla kun hoitaa lapsia, opiskella, aloittaa uudessa työssä. Sinulla on ollut nyt parisen vuotta jatkuvaa kamalaa stressiä ja kriisiä kriisin perään. Suo itsellesi terapiaa ja aikaa olla rauhassa, rauhoittua, yksin. Vain siten pystyt lataamaan vähissä olevia energiavarastojasi. Vain siten pystyt sijoittamaan myös lapsiisi. Vaikka ei sovi näin korona-aikaan, mutta se lentokoneen happimaski laitetaan ensin itselle. Vasta sen jälkeen voi pelastaa muita. Eli tässä sinun tapauksessasi lapset voivat paremmin, kun pelastat ensin itsesi. Muuten et jaksa huolehtia heistä, kuunnella heidän tarpeitaan, toiveitaan, ajatuksiaan. Ensin sinun on huolehdittava itsestäsi, selvitettävä omat tarpeesi ja ajatuksesi.
- Anonyymi
Kiitos todella paljon teille. Kuinka viisaita neuvoja sainkaan. Tänään on hieman parempi päivä, mutta toipilaana olo on rankkaa. Mutta nyt on jotain mitä ajatella ja jotain mihin palata.
AP
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823223
- 922925
- 532182
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201635- 191454
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..81427- 171421
Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein181365Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131341Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351305